Vanheneminen on aivan peestä. Olen ihan loppu. Onko se tällaista kaikilla?

Otat aikaa itsellesi ja käytä se omaa hyvinvointiasi aidosti tukeviin asioihin kuten esimerkiksi rauhallisiin kävelylenkkeihin luonnossa, päiväuniin, meditoimiseen, mindfullnessharjoituksiin, vertaistukiryhmään, ruokavalion kuntoonlaittamiseen tms.

Eli toisin sanoen karsit kaikki turhat menot pois kalenterista kuten vapaaehtoistyöt, lapsien myyjäisiin leipomiset sun muut jutut mitkä hyödyttävät tällä hetkellä ainoastaan muita mutta eivät sinua itseäsi henkilökohtaisesti. Ja samaten pois kalenterista myös kaikki sellainen, joka ei tuota aitoa hyvää elämääsi kuten esimerkiksi shoppailu, yksillä käyminen, viinintissuttelu, roskan katselu televisiosta ja mitä muita tällaisia toimintoja ihmiset nyt yleisesti ottaen tekevätkään. 

Tuo on hirveän yleinen ongelma keski-ikäisillä naisilla, että elämä muistuttaa jotain lautastenpyöritysshowta. Sitten lautaset putoavatkin lattialle ja menevät rikki eli suomeksi sanottuna tulee burnout tai masennus. Nyt kannattaa toimia ennen sitä, että tilanne ei mene niin pitkälle. Merkit on jo ilmassa.

Ap. Mene gynekologille. Ihon harmaantuminen ja kaiken näyttäminen samealta sekä mielialan vaihtelut kuuluvat vaihdevuosioireisiin. Minulla on ollut täsmälleen noita oireita. Pieni lääkitys sai elämän näyttämään taas valoisalta. Turha kärsiä, kun apuakin on saatavilla.

Kunhan et kosta satunnaisille nuorille naisille.

No, yksi lapsista on erityislapsi, hän vastaa työläydessään muutamaakin ja kuormittaa koko perhettä valtavasti, ja olen kokenut erityislapsen vanhemmuuteen kasvamisen todella raskaana. Toivon ettei kukaan vaivaudu vttuilemaan aiheesta. Hån on tavallaan läheisin lapsista, kaikesta huolimatta ja juuri siksi. Koin jonkinlaisen romahduksen viitisen vuotta sitten ja sain itseni terapialla johonkin kuosiin taas mutta nyt näyttää siltä että mennään taas lujaa syvään päähän. Olen lihonut, paljon, en ole kiinnittänyt itseeni huomiota juurikaan. on todella hämmästyttävää löytää itsensä tästä jamasta. En olisi ikinä uskonut että mulle käy näin tai siis pikemminkin että olen antanut itseni mennä tähän jamaan. Koen etten elä vaan yritän vaan selviytyä välttämättömästä. Samaan aikaan valtava suru ja kaipuu johonkin, en edes tiedä mihin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuskin nyt lapset ovat todellinen tai ainakaan ainoa syy jaksamattomuuteesi. Ja tuskin olet ollut mikään ikäloppu saadessasi lapsia tai nyt. Hoida itseäsi. Liiku, syö terveellisesti. Pidä paino kurissa. Hoida ihoa. Tee asioita jotka tuottavat iloa. Ota aika itsellesi tähän! Näin arjen ja kaikki velvollisuudet jaksaa paremmin.

Mua kyllä hämmästyttää se, miten jotkut ihmiset eivät hoida itseään kaikissa elämäntilanteissa.

Voi sinua. Tuossa on varmaan monta monessa. Satsaa oikeasti itseesi nyt sen verran, että käyt Puhdin kautta ottamassa vaikka Naisen laajan terveystarkastus, niin näet, onko sulla jotain vitamiinipuutetta tms. ja PLEASE,

reagoi, jos ferritiini on esim. alle 50. Sen olisi hyvä olla naisilla ainakin sen 100, vaikka kuka sanoisi mitä. Myös D- ja B12 -vitamiinit ovat monella alhaalla.

Jos keho voi huonosti, myös mieli voi huonosti ja kaikki näyttää harmaalta.

Myös esivaihtarit voi tosiaan vaivata. Apteekista saa erilaisia luontaistuotteita, joita voit kokeilla, jos et heti halua hormoneja käyttää (vaikka itse pidän niitäkin varteenotettavana vaihtoehtona).

Tsemppiä!

Minä tykkään olla vanha nainen. En haluaisi elää enää nuoruuttani.

Vanhene tai lakkaa vanhenemasta, siis elä tai kuole. Ei oo muita vaihtoehtoja

 pieni breikki kaikesta arjesta    aikaa vain itsekäästi itselle niiden asioiden äärelle mistä saa virtaa

Mistä sä ne lapsesi teit?

Jotain on vialla. Ei keski-ikäisyys tuommoista tarvitse olla. Rakastat lapsiasi, voisitko olla enemmän kiitollinen heistä. Entä mies.

Väsymys kannattaa selvittää, onko terveydestä kysymys. Niinkuin jo ehdotettu, vähän verikokeita ja perusjuttuja. Jos elämä ei ole antanut, mitä haluat, voit jutella jonkun kanssa. Sulla on ihanat lapset kuitenkin. Ja ei ne kauaa pieniä ole.

Ulkonäkö, voi tehdä paljon. Ruokavalio, pidä painosi kurissa. Kampaajalta kiva leikkaus ja väri ja ehkä meikki-ja väriohjeita vaatetukseen.

Usko tai älä, olen 56v. ja elämääni tyytyväinen, kun tein korjausliikkeita tylsyyteen. Harmittaa vaan, että elonpäivät vähenevät, muuten jokainen uusi päivä on ihana. 

Vierailija kirjoitti:

 pieni breikki kaikesta arjesta    aikaa vain itsekäästi itselle niiden asioiden äärelle mistä saa virtaa

ei mistä vaan joista

Keksikää mukavia harrastuksia ja unohtakaa se ulkonäkö.

Riippuu myös siitä  minkä ikäinen olet ? Tai en tiedä... minulla menee kovaa vielä ja moni nuorempikin on jäänyt vauhdistani

Vierailija kirjoitti:

No, yksi lapsista on erityislapsi, hän vastaa työläydessään muutamaakin ja kuormittaa koko perhettä valtavasti, ja olen kokenut erityislapsen vanhemmuuteen kasvamisen todella raskaana. Toivon ettei kukaan vaivaudu vttuilemaan aiheesta. Hån on tavallaan läheisin lapsista, kaikesta huolimatta ja juuri siksi. Koin jonkinlaisen romahduksen viitisen vuotta sitten ja sain itseni terapialla johonkin kuosiin taas mutta nyt näyttää siltä että mennään taas lujaa syvään päähän. Olen lihonut, paljon, en ole kiinnittänyt itseeni huomiota juurikaan. on todella hämmästyttävää löytää itsensä tästä jamasta. En olisi ikinä uskonut että mulle käy näin tai siis pikemminkin että olen antanut itseni mennä tähän jamaan. Koen etten elä vaan yritän vaan selviytyä välttämättömästä. Samaan aikaan valtava suru ja kaipuu johonkin, en edes tiedä mihin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuskin nyt lapset ovat todellinen tai ainakaan ainoa syy jaksamattomuuteesi. Ja tuskin olet ollut mikään ikäloppu saadessasi lapsia tai nyt. Hoida itseäsi. Liiku, syö terveellisesti. Pidä paino kurissa. Hoida ihoa. Tee asioita jotka tuottavat iloa. Ota aika itsellesi tähän! Näin arjen ja kaikki velvollisuudet jaksaa paremmin.

Mua kyllä hämmästyttää se, miten jotkut ihmiset eivät hoida itseään kaikissa elämäntilanteissa.

Kaipaat sitä, että joku tulisi ja huomioisi sinut. Tekisi sinun puolesta asioita keventääksesi taakkaa. Ilahduttaisi sinua, kehuisi ja antaisi huomiota. Kokisit olevasi tärkeä.

Harva jaksaa elää puurtaen ja huomioida muita saamatta itse huomiota. Itsellä ei ole lapsia eikä parisuhdetta ja monesti itse koen huomion puutteen suurimpana kuormittavana tekijänä omassa elämässä. Tai sitten olen täysin väärässä ja katson tilannetta vain omasta näkökulmasta :)

Ap, etsi Jeesusta. Toivon, että löydät ja uskot. Saat avun.

Kroppa vanhenee,  ajattelu ei paljoa muutu.  Ehkä joillain hidastuu ,mutta vanhuksena vasta.

Täällä 45-v teinin äiti jolla myös mielialanvaihteluja, ihon oireilua, nivelkipuja ja jotenkin latistunut fiilis kaikesta.

Kaikkia näitä oireita lieventää liikunta ja se että tekee jotain elähdyttävää, mieltä kohottavaa. Vaikkapa käynti taidemuseossa. Luulisin että mulla itselläni on premenopaussi.

Kyllä se siitä! Olet tottunut lasten kanssa että heillä on aina joku "vaihe", ajattele että sulla on nyt tällainen. Lempeä puhe itselle on tärkeää. Ruokavalio, liikunta, vitamiinit ja virkistävät aktiviteetit joista sinä innostut aidosti. Tsemppiä!

Ikäs

Sinulle on käännetty elämässäsi uusi sivu, ja se ei näytä ollenkaan siltä, mihin olet tottunut. Tutustu siihen nyt rauhassa, ja keskity siihen, mitä sinulla on. Älä tavoittele sitä, mikä uudelta sivulta puuttuu, verrattuna aikaisempaan. Se on menneisyyttä, jota on kiva muistella, mutta sitä et voi tuoda nykyisyyteesi.

Kokeile Femarelle- luontaistuotetta. Sitä punaista, vahvinta. Huomaat äkkiä eron voinnissasi, jos kyse on vaihtareista. Tosin itselläni nämä soijapohjaiset aiheuttivat allergiaoiretta ja siirryin estrogeenin käyttöön.