Vanheneminen on aivan peestä. Olen ihan loppu. Onko se tällaista kaikilla?

Miksi halusit lapsia sitten...?

Rakastan heitä valtavasti ja halusin ehdottomasti. Olen silti aivan finaalissa enkä jaksa aina olla niin hyvä äiti kuin haluaisin. Olen aivan p siinäkin ilmeisesti. Äsken kun piti raahautua yläkertaan heitä vielä silittelemään sain koota aivan kaiken jaksamisen että jaksan kulkea ne portaat. Eihän tää voi olla normaalia. Olenko sairas, burnoutissa, masentunut vai vaan keski-ikäinen??

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi halusit lapsia sitten...?

Vierailija kirjoitti:

Rakastan heitä valtavasti ja halusin ehdottomasti. Olen silti aivan finaalissa enkä jaksa aina olla niin hyvä äiti kuin haluaisin. Olen aivan p siinäkin ilmeisesti. Äsken kun piti raahautua yläkertaan heitä vielä silittelemään sain koota aivan kaiken jaksamisen että jaksan kulkea ne portaat. Eihän tää voi olla normaalia. Olenko sairas, burnoutissa, masentunut vai vaan keski-ikäinen??

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi halusit lapsia sitten...?

Jonkinlainen henkinen kriisi kyseessä myös. Kyllä sinä selviät. Kuulostele omia tuntemuksia, ajatuksia. Ole lempeämpi itseäsi kohtaan. Saisitko jostain revittyä hieman omaa aikaa, että voisit käydä vaikka metsässä kävelemässä säännöllisesti?

Vierailija kirjoitti:

Rakastan heitä valtavasti ja halusin ehdottomasti. Olen silti aivan finaalissa enkä jaksa aina olla niin hyvä äiti kuin haluaisin. Olen aivan p siinäkin ilmeisesti. Äsken kun piti raahautua yläkertaan heitä vielä silittelemään sain koota aivan kaiken jaksamisen että jaksan kulkea ne portaat. Eihän tää voi olla normaalia. Olenko sairas, burnoutissa, masentunut vai vaan keski-ikäinen??

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi halusit lapsia sitten...?

Tarkista ruokavaliosi, harrastatko liikuntaa saatko tarpeeksi lepoa. Lekurissa on joskus hyvä käydä. Ihon sameuteen auttaa veden juonti ja kasvikset.

Kyllä se siitä.

Musta kuulostaa siltä että mielialalääkitys voisi olla hyväksi.

Näköalattomuus ei ole valkoihoisen vaivoja.

Onneksi hankin lapseni nuorena ja olin ikäisenäsi jo lapseton. Mikäs tässä porskuttaessa.

Keski-iän kriisi. Mutta nyt on aikasi alkaa pitää huolta itsestäsi. Näin minäkin olen yrittänyt toimia, vaikka samanlaista se on täälläkin. Huonot yöunet varmaan suurin syy.

Ei ole kaikilla. Olen 57, elämä todella kivaa. Töissä menee hyvin, lapset jo omillaan, parisuhde voi mainiosti. Kroppa ja naama ovat tietty mennyttä, mutta sepä ihaninta onkin tässä iässä että ei viitsi pikkuasioista ottaa stressiä.

Minkä ikäinen siis olet? Teitkö lapset ikäloppuna vai miksi lapset vievät aikasi? Ja miksi et tee parisuhteestasi parempaa?? Itse olet oman onnesi herra.

Itse olen 47 vuotias, lapsista kaksi on jo aikuisia ja parisuhde kukoistaa vielä 25 vuoden yhdessäolon jälkeenkin. Hormonit eivät heittele sen enempää kuin muutenkaan ja en ole ikinä saanut mitään raivareita. Menkat tulevat noin joka toinen kuukausi, iho on ihan kaunis ja naama varsinkin hymyillessä ihan nätti, en ole yhtään väsynyt, en edes työpäivän jälkeen ja viihdyn työssäni todella hyvin. Nuoruutta en kaipaa, sillä elin sen jo ja hyvin elinkin. Asuin mm. ulkomailla nuorena aikuisena monta vuotta ja nytkin nautin joka ikisestä päivästä ihan täysillä. Ihan samaa kuuluu muillekin ikäisilleni ystäville, eli kaikilla menee nyt oikein kivasti ja elämä hymyilee.

Sinuna ap kävisin lääkärissä ja kattavissa labratesteissä. Vaatisin hoitosuunnitelmaa, miten pääset väsymyksestäsi ja raivareistasi eroon, sillä eivät ne kuulu mihinkään ikään. Syöt terveellisesti ja huolehdit, että mitään puutostiloja esimerkiksi vitamiineista ei ole. Gynis hoitakoon mahdolliset vaihdevuosiasiat kuntoon.

Kuvailit minut ruuhkavuosina. Nyt 47v ja lapset teinejä, olen osannut stressata vähemmän. Mutta monet vuodet meni harmittavasti sumussa ja koin olevani huono äiti ja olinkin. Itse olin tuohon aikaan masentunut ja lopulta paloin loppuun.

Oletko tutkituttanut rauta-arvot, kilpirauhasarvot ja hormoonit? Itse olen keski-ikäinen ja tunnistan kyllä osan asioista. Voi olla myös loppuun palamista, onhan sinulla paljon asioita hoidettavana. Sinuna kävisin lääkärissä ja kertoisin kaikki nämä asiat. Itselläni on neljä lasta ja muistan kuinka raskasta arki oli. Nyt lapset ovat teinejä niin on jo vähän helpompaa. Voimia ja jaksamisen ajatuksia sinulle!

Ihan normi pre menopaussi oireita.

Kantsii mitata rautavarastot eli ferritiini Puhdin kautta (julkiselta et todennäköisesti lähetettä saa) ja tutustua esim. Esa Sopin ajatuksiin:

https://esasoppi.fi/raudanpuute/rauta/

Vanheneminen on vähän hanurista, mutta josko sulla olisi jonkun vitamiinin tai hivenaineen puutos, joka pahentaa asiaa? Raudanpuute aiheuttaa vaikka mitä oireita...

Tuskin nyt lapset ovat todellinen tai ainakaan ainoa syy jaksamattomuuteesi. Ja tuskin olet ollut mikään ikäloppu saadessasi lapsia tai nyt. Hoida itseäsi. Liiku, syö terveellisesti. Pidä paino kurissa. Hoida ihoa. Tee asioita jotka tuottavat iloa. Ota aika itsellesi tähän! Näin arjen ja kaikki velvollisuudet jaksaa paremmin.

Mua kyllä hämmästyttää se, miten jotkut ihmiset eivät hoida itseään kaikissa elämäntilanteissa.

Ap minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi hankin lapseni nuorena ja olin ikäisenäsi jo lapseton. Mikäs tässä porskuttaessa.

Mihin ne sun lapset katosi? Jos olet saanut lapsia, niin et ole lapseton vaikka lapset olisivat jo aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan normi pre menopaussi oireita.

Liikaa estrogeenia ja liian vahan progesteronia. Jos on ylipainoa niin se viela lisaa estrogeenin määrää. Se ettet jaksa kavella portaita voi viitata somaattiseen sairauteen.

Suurimalla osalla nämä tuntemukset tulevat jossakin vaiheessa. Usko pois, ne menevät ohi. Käyt kovaa muutosta läpi ja tuntemukset ja tunteet todellakin voivat lyödä maahan. Pääasia on se, ettet tee nyt mitään radikaalia elämässäsi, vaan maltat vielä hetken. 

Usko pois, vanhempana naisena elämä voi olla jopa mielenkiintoista. Jos henkinen ja fyysinen kantti kestää, voi löytää aivan uusia, tyydyttäviä ulottuvuuksia elämästä. Itse koen vapauttavana sen, ettei tarvitse olla seksiobjekti, vaan saa nauttia ihmisten kohtaamisista syvemmällä tasolla ja saada ehkä mentoroitua nuorempia elämän karikoissa. Ihmiset, vanheneminen voi olla todella parasta aikaa elämässä!