Lue keskustelun säännöt.
Meidän kissa kuoli aamupäivällä yllättäen. Tämä on lapsille ensimmäinen iso menetys ja tuota surua on äitinä vaikea katsoa
09.10.2021 |
Oli jo vanha 18v kissaherra, että ehkä ei tuota kuolemaa silti niin "yllättävänä" voi pitää, mutta ei tuosta sinällään mitään merkkejä ollut. Yhtäkkiä poika vain huomasi, että kissa on kuollut. Tuo kissa on ollut meidän perheessä pennusta asti ja lapset ovat kasvaneet sen kanssa. Nyt kaveri on pois 💔
Vaikeinta on kuitenkin katsoa tuota lasten surua. 16v tyttö ihan avoimesti on mun kanssa itkenyt, mutta pian 15v täyttävä poika on täysin vetäytynyt huoneeseensa, mutta kun tuli syömään, oli silmät itkusta turvonneet. Ei kuitenkaan halua puhua. Ehkä kaikista vaikeinta tämä on ollut kuitenkin meidän 12-vuotiaalle. Tyttö on ollut ihan hysteerinen koko päivän. Ei ole halunnut syödä ja on ihan rikki.
On tämä minustakin surullista, mutta pahinta tästä tekee tuo lasten suru.
Kommentit (28)
Surullista tietysti, mutta teineistä kuitenkin jo kyse. Eivätköhän he osaa jo aika hyvin kuitenkin suhtautua asiaan, vaikka itkettääkin ja se on ihan ok. Kissa on myös ollut heille olemassa aina, joten onhan tuossa tavallaan osittain myös sellaista lapsuuden menetyksen surua mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi sentään surevat, kukin tavallaan. Eivät ole kylmän tunteettomia. Olen toisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, ettei pojan tapaa surra pidä pitää mitenkään vääränä. Se vain on osa vanhemmuutta myös kestää sitä, että lapsilla on välillä ikäviäkin tunteita.
Oliko heillä tiedossa kissan ikä ja että se on kissaksi jo tosiaan aika vanha? Meilläkin oli lapsuudessani kissa, ja äitini kyllä valmisteli minua siihen, että se voi vain yhtäkkiä löytyä jonain päivänä kuolleena. Ehdin kuitenkin muuttaa kotoa, ennen kuin niin tapahtui.
No kyllä teinit varmaan ymmärtävät, että lemmikki joka on ollut perheessä aina ja kauemmin, kuin lapset on jo aika vanha.
Tiedän, miten pahalta teistä tuntuu, mutta hyvä on tässä se, että kissa eli pitkän elämän, mikä oli varmaan eläimellekin hyvin onnellista aikaa - ja nukkui rauhallisesti pois ilman vaikeaa eutanasiapäätöstä, jonka olisitte ehkä myöhemmässä vaiheessa joutuneet tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitte pitää muistotilaisuuden kissakaverille ja haudata tai ehkä tuhkauttaa? Meillä pitkäaikainen koiraystävä tuhkattiin tämän vuoden alkupuolella, on nyt sievässä pikkuisessa uurnassa olohuoneen lipaston päällä, vieressä kuva ystävästä. Saadaan lohtua kun voidaan käydä juttelemassa ja välillä koskettaa kämmenillä tai silittää uurnaa.
Jossain vaiheessa ei toki vielä, voisitte miettiä uuden lemmikin hankintaa? Ei se toki korvaa edesmennyttä, mutta lapsille varmaan helpottavaa jos saisivat uuden ystävän.
N27
Ei kannata uutta ottaa lapsia varten, ellei itse halua ottaa. Tuon ikäiset lapset lentää kohta pesästä, lemmikit jää ja lemmikin hoito jää siis sen jälkeen vanhempien vastuulle.
12-vuotias on vielä ainakin 6 vuotta kotona. Siinä ehtii kissakin kupsahtaa. Ei ne kaikki elä 18-vuotiaiksi.
-sivusta
Ei kissa kyllä 6-vuotiaana vanhuuteen kuole. Sairauteen tai onnettomuuteen tietysti voi kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa että surette yhdessä lasten kanssa.
Olin varmaan 13 kun omassa kodissani kuoli kissa joka oli ollut minulle läheinen.
Itkin yksin salaa koska oletin että muut olisivat pitäneet sitä lapsellisena ja tyhmänä.
Vieläkin muistan tuskan ja sen ettei voinut jakaa sitä kenenkään kanssa.
Kiitos siis että surette lastenne rinnalla ❤️
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että surette yhdessä lasten kanssa.
Olin varmaan 13 kun omassa kodissani kuoli kissa joka oli ollut minulle läheinen.
Itkin yksin salaa koska oletin että muut olisivat pitäneet sitä lapsellisena ja tyhmänä.
Vieläkin muistan tuskan ja sen ettei voinut jakaa sitä kenenkään kanssa.Kiitos siis että surette lastenne rinnalla ❤️
up
Lapsesi sentään surevat, kukin tavallaan. Eivät ole kylmän tunteettomia. Olen toisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, ettei pojan tapaa surra pidä pitää mitenkään vääränä. Se vain on osa vanhemmuutta myös kestää sitä, että lapsilla on välillä ikäviäkin tunteita.
Oliko heillä tiedossa kissan ikä ja että se on kissaksi jo tosiaan aika vanha? Meilläkin oli lapsuudessani kissa, ja äitini kyllä valmisteli minua siihen, että se voi vain yhtäkkiä löytyä jonain päivänä kuolleena. Ehdin kuitenkin muuttaa kotoa, ennen kuin niin tapahtui.