Lue keskustelun säännöt.
Tajusin elokuvien juonet vasta teini-iässä
05.12.2014 |
Enkä edes varhaisessa teini-iässä, vaan siinä 16-17 ikävuoden kohdalla. Ennen sitä olin vain seurannut tapahtumia aivottomana hahmottamatta kokonaiskuvaa. Sama TV-sarjojen ja piirrettyjen kanssa.
Miksiköhän? Olen alkanut kyseenalaistaa älykkyyttäni tuon takia. Tutuilta en kehtaa kysellä mielipiteitä, koska läheiseni tuntevat minut nimenomaan nerokkuudestani, vaikken ole ennenkään pitänyt itseäni mitenkään erityisen älykkäänä.
Suunnilleen 20-vuotiaana aloin miettiä myös lapsuudessa näkemiäni elokuvia ja koin lukemattomia "ahaa"-oivalluksia. Välillä on tehnyt mieli katsoa vanhoja elokuvia uudestaan; nykyään voisin nauttia niistä enemmän, kun pysyisin kärryillä.
Kirjojen kohdalla hahmotin juonen paremmin. Johtunee siitä, että kirjoja sulatellaan hitaammin, tai siitä, että lukeminen on aktiivisempaa kuin ruudun möllötys.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 01:56"]
esimerkiksi?
[/quote]
Otetaan nyt vaikka Leijonakuningas. Lapsuudessani näin sen monta kertaa, mutta joka kerralla seurasin tarinan kulkua pelkillä tunteilla.
Minusta oli kamalan surullista, että Mufasa kuoli. Tiesin, että Scar oli syyllinen, koska hän pudotti Mufasan kalliolta. En kuitenkaan osannut ajatella niin pitkälle, että olisin ymmärtänyt Scarin motiivin. Ajattelin vain, että Scar on ilkeä, eikä tullut mieleenkään arvuutella syytä.
Itse muistan sen "valaistumisen" kun tajusin itse että elokuvissa on juoni, syy-seuraus, eikä vain sarjaa satunnaisia tapahtumia. Hieno hetki se. Ikää en osaa varmasti sanoa mutta olisinkohan ollut 10.
Hyvistä elokuvista löytää jokaisella katselukerralla jotain uutta, myös juonesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:20"]
ja sä luulet et meit kiinnostaa?
[/quote]
Nyt netiketti haltuun. En puhutellut sinua henkilökohtaisesti, vaan tein tänne avauksen aiheesta, johon haluaisin mielipiteitä joiltain, joita saattaa kiinnostaa.
Ei minuakaan kiinnosta kurkku jonkun mamman pimperossa. Siksi en avannut sitä ketjua ja mennyt sinne valittamaan tylsästä aiheesta.
Oot kelannu tota Leijonakuningasta noin 10 vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on vähän sama juttu....ja myös mä olen nimenomaan 'tunnettu' älykkyydestäni tms...mutta olen järkeillyt sen niin että 'meidän'laiset ihmiset on liian analyyttisia. se ajatustyö menee siihen yhden tapahtuman analysointiin ja kokonaiskuva jää vähemmälle huomiolle. onko sulla ap tää sama ilmiö että jos joku esim porukassa kertoo vitsin niin sinä tajuat sen vitsin vähän niinkuin ennen muita ja olet jo varautunut siihen eli se ei ole niin spontaanin hauskaa kuin muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leijonakuningas on aika hankala juonen kannalta. Toinen samantyylinen on Inland Empire.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:20"]
ja sä luulet et meit kiinnostaa?
[/quote]
Mee demittään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:27"]
Oot kelannu tota Leijonakuningasta noin 10 vuotta?
[/quote]
Kyllä. Näin Leijonakuninkaan lähes 15 vuotta sitten, ja siitä eteenpäin pohdin pelkästään sitä ja sen juonikuvioita yhtäjaksoisesti tähän päivään saakka. Se oli hankalaa varsinkin silloin lapsuudessa, kun en vielä älynnyt, että siinä taustalla oli joku juonikin.
Tunnistan jossain määrin itsessäni tätä, tunneperäisesti seuraamista ja hetkessä elämistä. Sittemmin pärähdin dramaturgiaan ihan täysin. Kaikki, niin elokuvissa ja kirjoissa kuin oikeassa elämässäkin on syiden ja seurausten mahtavaa kudelmaa. Kaikki tapahtumat ovat merkityksellisiä kokonaisuuden rakentumisen kannalta. Se on valtavan kiehtovaa ja tajunnanräjäyttävää seurattavaa, miten kaikki linkittyy kaikkeen tarinallisen kausaliteetin kautta.
Dramaturgiainnostuksen jälkeen elokuviakin on ollut hauskempi katsoa, ei pienetkään yksityiskhdat pääse karkuun muka merkityksettöminä. Vaikka ei siinä vaistonvaraisessa tunteella seuraamisessakaan mitään vikaa ole, joihinkin hetkiin se käy parhaiten niin leffoissa kuin elämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:28"]
mulla on vähän sama juttu....ja myös mä olen nimenomaan 'tunnettu' älykkyydestäni tms...mutta olen järkeillyt sen niin että 'meidän'laiset ihmiset on liian analyyttisia. se ajatustyö menee siihen yhden tapahtuman analysointiin ja kokonaiskuva jää vähemmälle huomiolle. onko sulla ap tää sama ilmiö että jos joku esim porukassa kertoo vitsin niin sinä tajuat sen vitsin vähän niinkuin ennen muita ja olet jo varautunut siihen eli se ei ole niin spontaanin hauskaa kuin muille?
[/quote]
Tutulta kuulostaa. Arvelin aikoinaan, että tuossa vitsijutussa on kyse vähän samasta kuin tekstitettyä (komedia)elokuvaa seuratessa, eli hauskan huomautuksen ehtii lukea reilusti etukäteen, mutta katsojat kehtaavat nauraa vasta, kun hahmo on sanonut sen loppuun.
Mutta kun oikean elämän tilannetta seuraa tarkemmin, niin kyllä joku porukasta aina tajuaa vitsin etukäteen ja loput innostuvat vasta selityksen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:39"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:20"]
ja sä luulet et meit kiinnostaa?
[/quote]
miksi?
Mee demittään.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 03:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:39"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:20"]
ja sä luulet et meit kiinnostaa?
[/quote]
öö tota en tiiä siellä ne on muutkin pissikset??!!?
miksi?
Mee demittään.
[/quote]
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 03:09"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 03:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:39"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:20"]
ja sä luulet et meit kiinnostaa?
[/quote]
öö tota en tiiä siellä ne on muutkin pissikset??!!?
miksi?
Mee demittään.
[/quote]
[/quote]
[/quote]
pissikset?mikäs sä sit oot ..hahah
Itsellä ihan päinvastoin. Kattelin käytännössä ihan pienestä pitäen jo aikuisten leffoja. Oli isot leffakokoelmat VHS-kaseteilla ja niitä sainkin aina joululahjaksi jne. Lemppariohjaaja ala-asteella oli Stanley Kubrick. Animaatioita aloin katsomaan vasta aikuisena.
Mä olen myös tunnettu "älykkyydestäni" ja analyyttisyydestäni mutta olen tajunnut elokuvien juonet niin kauan kuin muistan. Kuitenkin tiedän pari henkilöä joiden on vaikea seuratan nyt aikuisena elokuvakerrontaa jos se poikkeaa totutusta hollywood -kerronnasta. Esim. on takaumia tai liikutaan usealla eri aikatasolla tai sama näyttelojä esittää useita eri rooleja/eri sukupuolia. En voi käsittää mistä asia johtuu..blokki päässä? Mutta tuskin ainakaan liiallisesta älykkyydestä. Ekana tuli mieleen asperger tai siihen päin kallellaan..mut ehkäpä ei. Olisi mukava jos saisi tietää syyn moiseen.
esimerkiksi?