Lue keskustelun säännöt.
Voinko ottaa työpätkän, johon kuuluisi matkustelua, lapsi 2 vee?
31.12.2014 |
Olen töissä hankalalla alalla, jossa työpaikat ovat kiven alla. Lapsemme täyttää keväällä 2 vuotta. Minulle on tarjottu ensi kesäksi muutaman kuukauden projektia, joka olisi Helsingissä ja me asumme Pirkanmaalla. Käytännössä olisin pari päivää viikosta Hesassa, ja parina päivänä kulkisin junalla.
Työ houkuttelisi, koska olen ollut nyt pari vuotta kotona lapsen kanssa ja ihan mökkihöperö. Ja noita töitä on tosiaan pirun huonosti alallani, ja vaikka tämä olisi vain pätkä, se voisi poikia jatkossa Pirkanmaalta käsin tehtävää etähommaa. Ja virkistäisi ammatillisesti ja muutenkin ihan pirusti.
Pelkään vain, miten lapsi ja perheemme jaksaisi tuota minun pendelöintiäni ja jokaviikkoista parin yön poissaoloani? Lapsen isä on luvannut, että jos otan työn, hän yrittää tehdä lyhyempää viikkoa, ja myös sukulaiset ovat apuna. Pari kaveria on naljaillut, että kyllä sä ehdit tehdä niitä töitä maailman tappiin asti, mutta heillä ei ole mitään hajua tästä omasta alastani, vaan paljon vakaammat alat ja vakituiset työt odottamassa ä-loman jälkeen.
Onko muita, joilla olisi samantyyppisiä kokemuksia tai ajatuksia asiasta?
Kommentit (7)
Muutakaan koko perhe, jos työt muutenkin alalla Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kokemusta, mutta samat suunnitelmat ensi kesäksi. Jopa paikkakunnat täsmäävät:) Meillä mies jää lasten kanssa kotiin, joka pitäisi helpottaa. Eli jos kämppistä olet vailla kesäksi, täällä olisi samassa tilanteessa oleva äiti, jolla saattaa olla tarvetta edelliselle asunnolle parina yönä viikossa. Tai vaikka vuoroöin. Tsemppiä joka tapauksessa, joskus se on vain tartuttava mahdollisuuksiin ja luotettava, että asiat järjestyvät.
4 kk eli ei mahdottoman pitkä pätkä, mutta saisin rahaa säästöön useamman tonnin. Ja ammatillisesti tosiaan semmoinen juttu, että pääsisin opiskelemaan ihan uutta tekniikkaa, mistä voisi olla jatkon kannalta hyötyä. Ja voisi tosiaan poikia lisämahdollisuuksia joko tässä paikassa tai muualla. En harkitsisi tätä, ellei kyse olisi todella sellaisesta työstä, joka innostaisi, virkistäisi ja parantaisi ammattitaitoani.
Hassua. Luulen, että jos jollekin miehelle tarjottaisiin tässä elämäntilanteessa muutaman kuukauden projektia, joka vaatii pendelöintiä ja parin yön poissaoloa, kauhean moni ei kieltäytyisi. Äitinä vain iskee heti tämä, että saanko minä todellakin tehdä jotain itsekästä itseni vuoksi, tuhoaako tämä lapseni mielenterveyden jne.
Ja tämä ei siis olisi mitään kellokorttityötä, vaan voisin noina Helsinki-päivinä tehdä tunteja sisään, ja lähteä sitten etäpäivinä vähän aikaisemmin ja tehdä ja valmistella töitä myös junassa. Viikonloput vapaat.
Edulliselle asunnolle piti sanomani.
No kyllä 4kk kestää tuollaista. Eli ottaisin sen työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä pitää vain uskaltautua! Olen huomannut, että täällä kotona ollessa olen alkanut kauhean helposti keksiä syitä, miksi en voi tehdä sitä enkä tätä enkä tuota. En halua olla vanhempi, joka on aina menossa, ja haluaisin antaa lapsellemme vakaan ja turvallisen lapsuuden. Mutta eipä se oma elämä aina taivu näihin ihanteisiin, että ollaan vuosikaudet kotona, ei muuteta koskaan, ei laiteta lasta hoitoon tai yökylään jne. jne. Pitäisi ajatella noita edellisiä sukupolvia, heillä se elämä on ollut sodan ym- takia paljon repaleisempaa. ja kun tässä ei tosiaan olisi kyse mistään ikuisuudesta, vaan projektista.
-ap
No kuinka kauan työtä olisi? Ihan mielenkiintoinen juttu! :) itse ottaisin vastaan!