Lue keskustelun säännöt.
Tajusin elokuvien juonet vasta teini-iässä
05.12.2014 |
Enkä edes varhaisessa teini-iässä, vaan siinä 16-17 ikävuoden kohdalla. Ennen sitä olin vain seurannut tapahtumia aivottomana hahmottamatta kokonaiskuvaa. Sama TV-sarjojen ja piirrettyjen kanssa.
Miksiköhän? Olen alkanut kyseenalaistaa älykkyyttäni tuon takia. Tutuilta en kehtaa kysellä mielipiteitä, koska läheiseni tuntevat minut nimenomaan nerokkuudestani, vaikken ole ennenkään pitänyt itseäni mitenkään erityisen älykkäänä.
Suunnilleen 20-vuotiaana aloin miettiä myös lapsuudessa näkemiäni elokuvia ja koin lukemattomia "ahaa"-oivalluksia. Välillä on tehnyt mieli katsoa vanhoja elokuvia uudestaan; nykyään voisin nauttia niistä enemmän, kun pysyisin kärryillä.
Kirjojen kohdalla hahmotin juonen paremmin. Johtunee siitä, että kirjoja sulatellaan hitaammin, tai siitä, että lukeminen on aktiivisempaa kuin ruudun möllötys.
Kommentit (27)
No se on totta, että elokuvista ja kirjoista löytyy uusia tasoja kun niitä lukee uudestaan aikuisena ja sitten eri elämäntilanteissa. Mut kyllähän lapsikin yleensä hahmottaa jonkinlaiset motiivit mitkä hahmojen tekojen taustalla ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkohan jäljessä, kun nyt vasta oon alkanu tajuamaan asioita, just esim elokuvien juonia, ruvennut kiinnostumaan politiikasta yms. ja alkanut sisäistämään asioita ja ennenkaikkea alkanut ajattelemaan. Hmmm jännää..
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 03:33"]Olenkohan jäljessä, kun nyt vasta oon alkanu tajuamaan asioita, just esim elokuvien juonia, ruvennut kiinnostumaan politiikasta yms. ja alkanut sisäistämään asioita ja ennenkaikkea alkanut ajattelemaan. Hmmm jännää..
[/quote]
Olen siis 19.
No et varmaan jäljessä..nuoren aivot kypsyvät valmiiksi vasta n. 22-vuotiaana. Siihen asti ne vasta kehittyvät, samoin siihen mennessä empatiakyky ja henk.koht moraali muodostuvat "valmiiksi". Se on hyvä, että alkaa ajattelemaan:) Alkoi se sitten missä iässä vaan!
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:21"]
Itse muistan sen "valaistumisen" kun tajusin itse että elokuvissa on juoni, syy-seuraus, eikä vain sarjaa satunnaisia tapahtumia. Hieno hetki se. Ikää en osaa varmasti sanoa mutta olisinkohan ollut 10.
[/quote]
Hei, niin minäkin!
En tiedä, mikä tämän ilmiön nimi on, mutta aivan selvästi katsomiskokemuksessa tapahtui tuollainen laadullinen muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 03:22"]
Mä olen myös tunnettu "älykkyydestäni" ja analyyttisyydestäni mutta olen tajunnut elokuvien juonet niin kauan kuin muistan. Kuitenkin tiedän pari henkilöä joiden on vaikea seuratan nyt aikuisena elokuvakerrontaa jos se poikkeaa totutusta hollywood -kerronnasta. Esim. on takaumia tai liikutaan usealla eri aikatasolla tai sama näyttelojä esittää useita eri rooleja/eri sukupuolia. En voi käsittää mistä asia johtuu..blokki päässä? Mutta tuskin ainakaan liiallisesta älykkyydestä. Ekana tuli mieleen asperger tai siihen päin kallellaan..mut ehkäpä ei. Olisi mukava jos saisi tietää syyn moiseen.
[/quote]
Komppaan. Tunnen henkilön, joka ihan perusfiksu vaikkei säkenöi. Hänellä samaa ongelmaa, ja on hieman AS-piirteinen vaikkei ole lähelläkään mitään AS-diagnosilta vaadittavaa rajaa. Saa selittää juonen, jos siinä on joku vaikeampi ulottuvuus. En tiedä paljonko häneltä menee elokuvista ohi noin yleensä, enkä ole kehdannut alkaa utelemaan.
Mun mielestä pohdiskelusi on nimenomaan merkki älykkyydestä. Joku toinen menee laput silmillä koko elämänsä. Itse olen jo yli 50 vuotta ja aina vain löytyy uusia asioita. Jopa elokuvista ja kirjoista. Toisaalta en jaksa enää ihan kaikkea lukea tai katsoa. Minusta on tullut valikoivampi.