Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko 1,5v:n hoitoon ongelmaiselle mummolle?
04.12.2014 |
Tilanne on tämä, äidilläni on mielenterveyden ongelmia ollut jo 10 vuotta. Masennusta ja lievää bibolaarista mielialahäiriötä. Tilanne on hänen mukaansa hyvä. Otin kolme viikkoa sitten puheeksi hänen kanssaan hänen oudon käytöksensä. Hän saattaa illalla mennä kuudelta yöunille, puhelimessa hänen puheensa on erittäin sammaltavaa (iltaisin), hänen muistinsa on heikentynyt todella paljon, hänen puheensa on hidastunut. Hän ei ymmärrä asioita mitä hänelle sanon. Kaikki asiat pitää toistaa monta kertaa. Näitä oireita on vaan iltaisin kun puhun hänen kanssa puhelimessa. Hän on siis välillä todella outo. Asumme kaukana toisistamme (300km) mutta olemme välillä hänen paikkakunnallaan. Hän hoitaa lastamme noin kolme kertaa vuodessa. Nyt en enää tiedä uskallanko jättää lasta hänelle hoitoon. Hän sanoo että on lääkärin määräyksestä vähentänyt lääkkeitä, (sen takia että sanoin hänelle oireista). Ongelma on että hän valehtelee usein. Mistä minä tiedän vaikka hän käyttäisi huumeita tai lääkkeitä väärin. En mistään. Auttakaa. Mietin olisiko hänellä vaikka alkava altshaimer(?) tai joku muu mutta hän on vasta 50. Jättäisittekö lasta hänelle hoitoon illaksi? Tulemme aina yöksi kotiin jos jätämme hänelle lapsen, mutta nyt en tiedä uskallanko enää jättää! Olen yhteydessä hänen ystäväänsä piakkoin ja kysyn häneltä onko hän tietoinen mistään.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi. Ongelmia kuulostaa olevan niin paljon, että kaksin mummon kanssa jääminen voisi olla henkisesti kuormittava kokemus noin pienelle lapselle, vaikka mitään vakavaa ei sattuisikaan.
Tähän vielä lisään että lapsi PALVOO tätä mummoa ja mummo lasta mutta silti, en kestäisi sitä jos jotain sattuisi. Jos tietäisin mikä ongelma on, olisi helpompi suhtautua asiaan. Hän "kävi lääkärissä" mutta en tiedä valehteleeko.
Jotain voi sattua, en missään nimessä jättäisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene itse mukaan.Mummi ja pikkuinen ovat onnellisia ja sulla on turvallinen olo.
En todellakaan. Masennus tai kaksisuuntainen ei sinänsä ole este lapsenhoidolle, mutta muut jutut kuulostaa huolestuttavilta. Mielestäni jo se, että joutuu miettimään, uskaltaako lasta jättää hoitoon, on merkki siitä, ettei hoitaja ole luotettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 20:45"]Mene itse mukaan.Mummi ja pikkuinen ovat onnellisia ja sulla on turvallinen olo.
[/quote]
Yleensä olemmekin yhdessä siellä, äitini vaan on ollut suuri apu, että saamme miehen kanssa yhteistä aikaa. Edes kolmesti vuodessa. Hänen oli tarkoitus tulla maaliskuussa meille pariksi yöksi, vahtimaan päivisin lastani parina päivänä kun minä aloitan työt. Mutta, sekin taitaa nyt jäädä.
No en todellakaan noilla spekseillä jättäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahahha tässä mummo 50 v.. Eise mikään mummo oo, vaan sairas ihminen lääkehuuruissa.
En jättäis. Oma äitini oli samanlainen. Jos ei ollut lääkepöhnässä niin pihalla kuitenkin. Ihana mummo lapsille, aina hetkittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kiitos vastauksista. Tultiin siihen tulokseen ettemme jätä lasta enää hänelle, ainakaan niin kauaa ennenkuin tilanne rauhoittuu täysin. Pelottaa.... Miten ihmeessä sanoa omalle äidille ettei enää saa hoitaa lapsenlastaan.
En jättäisi. Onko äidilläsi myös alkoholiongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini oli ennen kausialkoholisti, en antanut lapsiani koskaan hoitoon kuin korkeintaan siellä ollessa oman saunakäynnin ajaksi, jos oli selvänä. Vastaus ap:lle siis on en.
Ei ole alkoholiongelmaa, ei tykkää juoda kun muutaman n. Kerran kuussa. Nyt tutkin parkinsonin tautia ja se kuulostaa pelottavan osuvalta... Miten oikein voin ohjata hänet hoitoon? Hän ärsyyntyy jos enempää enää jankutan hänen "vioistaan"? Annanko asian edetä ja tarkkailla miten käy?
Toi sekavuus voi johtua lääkkeistä. Sano äidillesi, että syy siihen pitää selvittää, että äitisi voi taas hoitaa lasta.
Muttakun hän sanoi että on päässyt vähentämään lääkkeitä! En vaan jotenkin usko tätä! Hän kertoi minulle että lääkäri määräsi monta lääkettä lopetettavaksi, juurikin näiden oireiden perusteella. Sitten se oli sanonut että jos ei parissa viikossa oireet parane, niin katsotaan uudestaan. Ärsyttää vaan kun en ikinä tiedä puhuuko äiti totta vai ei. Hän on hyvä peittelemään asioita, mitä ei halua minun tietävän!
En todellakaan! Anoppini psyykkinen tila on onneksi vielä kaukana tuosta (siis paaaljon parempi), mutta silti lapsi ei ole ollut eikä koskaan tule menemään mummolle hoitoon. Ei missään nimessä.
Kuulostaa ihan mun äidiltä. En ole uskaltanut jättää lasta hänelle hoitoon vaikka usein kyseleekin. Ehkä sitten kun lapsi osaa puhua kunnolla,nyt on 1v8kk.
Veikkaan että äitini syö masennuslääkkeitä, unilääkkeitä ja alkoholia sekaisin jolloin on juurikin 'pihalla' vaikka päivsin käykin töissä.
Noilla puheilla en jättäisi.