Millaista oli lapsuus 80-luvulla ja 90-luvun alussa?

Ekana tuli mieleen itsensäpaljastajat joista aina varoitettiin 🤔

MInulla on sellainen olo, että täällä on aiheesta joku pitkä ketju. Siinä taisi olla jopa kruunu.

En minä kolmivuotiaana yksi ulkoillut. Aina oli äiti tai mummo perässä. Kavereiden luo pääsin kouluiässä yksin. Silloinkin haettiin kotiin tai sen kaverin äiti heitti autolla.

Pienet kyläkoulut. Meidän luokalla oli neljä tyttöä ekaluokalta sinne kuudenteen.

Pyörittiin keskenämme jossain metsissä eikä vanhemmat edes tienneet missä menimme. Mitään ei onneksi koskaan sattunut vaikka kiipeiltiin kallioilla jne.

Ottaa huomioon myös sen, että työelämä on aivan toisenlaista kuin 80 ja 90 luvulla oli. Jatkuvasti uusia koulutuksia, kursseja, vaatimuksia, pätevyyksiä, kokouksia, lakipykälien valvomista/muuttumista, työtehojen seuraamista, työilmapiirin seuraamista, kun halutaan olla se paras työpaikka tilastoissa yms. Ei edes vapaa-ajalla saa unohtaa sitä ihanaa työpaikkaansa vaan mailia, soittoa, whatsuppia, sovelluksiin merkkaamista. Tähän vielä kaikki lapsiperhe arjen tuoma lisä…

Vapaata. Olin neljän vanha, kun muutettiin. Kaksivuotiaan siskoni kanssa kuljeskeltiin kahdestaan uudella asuinalueellamme. Nykyisin tehtäisiin heitteellejätöstä lasu. Kuusi vuotiaana olin jo kokonaisen työpäivän yksin kotona ilman hoitajaa. Sanottiin vain, että jos on hätä, mene soittamaan naapurin ovikelloa.

Edellisen johdosta on vaikeaa vetää johtopäätöstä, että lastenhoito ennen oli vaikeampaa kuin nykyisin.

Niin no, minä ainakin laitoin itse itseni kouluun ekalta luokalta lähtien (joten esim hiukset oli takussa, joskus menin ilman ulkohousuja jne) ja myös tulin itse itsekseni tyhjään kotiin. Kukaan ei tarkastanut läksyjä tai huolehtinut koulunkäynnistä. Kävimme keskenämme kavereiden kanssa uimassa ja ties missä. Harrastuksiin minua ei pistetty. Emme koskaan syöneet yhdessä päivällistä tai muutenkaan en viettänyt aikaa vanhempieni kanssa mitenkään erityisesti. Ja tämä oli kuulemma vanhemmilta "parhaamme teimme".

Meillä oli aika vapaata kasvatusta. Jos jollakin oli paha mieli, niin vanhemmat lohdutti antamalla uuden hienon lelun. Joka asiassa, missä joutui suostuttelemaan meitä lapsia, oli palkintona uusi lelu, jos suostuttiin, esim. parturikäynti.

Vierailija kirjoitti:

Ottaa huomioon myös sen, että työelämä on aivan toisenlaista kuin 80 ja 90 luvulla oli. Jatkuvasti uusia koulutuksia, kursseja, vaatimuksia, pätevyyksiä, kokouksia, lakipykälien valvomista/muuttumista, työtehojen seuraamista, työilmapiirin seuraamista, kun halutaan olla se paras työpaikka tilastoissa yms. Ei edes vapaa-ajalla saa unohtaa sitä ihanaa työpaikkaansa vaan mailia, soittoa, whatsuppia, sovelluksiin merkkaamista. Tähän vielä kaikki lapsiperhe arjen tuoma lisä…

Siis joo aiheesta vähän poiketen, kun ei me nykyajan vanhemmat ”jakseta mitään”…

No ei soiteltu 10x päivässä äidille ja isille töihin. Leikittiin leluilla ja ulkona. Vaihdettiin tarroja tarravihosta. Kuljettiin itsenäisesti jo esim. ensimmäisellä luokalla lähialueilla. Katsottiin telkkarista ohjelmia silloin kun ne tuli, ja parhaat nauhoitettiin VHS-kasetille.

Kasariteini kirjoitti:

Vapaata. Olin neljän vanha, kun muutettiin. Kaksivuotiaan siskoni kanssa kuljeskeltiin kahdestaan uudella asuinalueellamme. Nykyisin tehtäisiin heitteellejätöstä lasu.

Se riippuu täysin asuinalueesta, että tuleeko lasu. Esim. täällä Turussa näkee noita yksin kulkevia pikkulapsia paljon mm. Varissuolla ja Lausteella, eikä niitä kukaan sossutäti jahtaa ja ota huostaan. Sen sijaan jossain tyyliin Vasaramäessä tai Itäharjulla siitä varmaan tulisikin lasu jos alle kouluikäisen jättäisi yksinään.