Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuntevatko lapsesi sadun Hannu ja Kerttu?
04.12.2014 |
Minkä ikäinen/ikäisiä lapsesi ovat? Oletko lukenut heille klassisen sadun Hannu ja Kerttu? Mitään mukaelmia sadusta ei lasketa vaan ainoastaan ne versiot, joissa on seuraavat asiat:
1) Isä (ja äitipuoli) hylkäävät lapset metsään kuolemaan.
2) Lapset joutuvat noidan vangeiksi. Noita lihottaa lapsia syödäkseen heidät.
3) Lapset (tai Kerttu) työntävät noidan uuniin ja noita kuolee.
Minua huolestuttaa ettei lapsille enää lueta perinteisiä satuja, koska luullaan niiden vahingoittavan lasta. Eivät vahingoita.
Luin juuri päiväkodissa 3-vuotiaiden nukahtamisen jälkeen 4-6-vuotiaille perinteisen Hannun ja Kertun ja kaikki olivat ihastuksissaan. Kukaan ei ollut kuullut satua aikaisemmin. Sitten keskustelimme sadusta, eikä kukaan ollut pitänyt satua pelottavana. Kaikki halusivat kuulla sadun uudelleen. Myös eskaripojat, jotka eivät normaalisti halua kuunnella mitään ja myös adhd lapset malttoivat pysyä paikoillaan sadun ajan!
Kommentit (10)
Miksi 3 alapeukkua? Oletteko sitä mieltä ettei päiväkodissa saisi lukea isommille lapsille perinteisiä satuja vaikka lapset tykkäävät niistä? Vai tulivatko alapeukut jostain muusta syystä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luen kaikkia noita klassikoita 3-vuotiaalle. Eikä ole koskaan pelottanut.
Minusta vaan jotenkin tuntuu, että tosi väkivaltaiset tai kauheita asioita sisältävät tarinat, videot ja pelit totuttavat lasta siihen, että se olisi muka normaalia ja sellaista vain tapahtuu.
Mietin usein aikuisiakin, jotka tykkäävät katsoa kauhua ja nauttivat siitä. Minusta se on inhottavaa väkivallalla ja mielenterveysongelmina mässäilyä ( niissä kauhukuvissa, joissa nähdään näkyjä/ ollaan riivattuja tms).
Ennenhän maailma oli paljon raaempi paikka. Nykyään väkivalta ja mielenterveysongelmat vähenevät ja niitä hoidetaan.
Minusta jos haluaa jutella lasten kanssa hyvästä ja pahasta, esimerkkien ei tartvitse olla noin ääripäistä.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 17:28"]
Minusta vaan jotenkin tuntuu, että tosi väkivaltaiset tai kauheita asioita sisältävät tarinat, videot ja pelit totuttavat lasta siihen, että se olisi muka normaalia ja sellaista vain tapahtuu.
[/quote]
Videot ja pelit ovatkin ongelma, jos ne sisältävät väkivaltaisia tai kauheita asioita. Sen sijaan satua kuulleessaan tai lukiessaan lapsi luo itse mielessään sellaiset mielikuvat, joita hän kestää. Sadut, joissa tapahtuu kauheita, on lapselle turvallinen tapa käsitellä pelottavia asioita.
Saduissa lapset pääsevät kokemaan erilaisia tunteita turvallisessa seurassa eli aikuisen kanssa. Juuri se on hyvä lapsille:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään antaisi lasten pelata räiskintäpelejä mutta vanhanajan saduista ei ole kehitykselle muuta kuin hyötyä. On saatu myös viitteitä siitä että tarkkaavaisuushäiriöt ovat yleisempiä niillä lapsilla joille ei kotona lueta paljoa satuja. Tiedä sitten onko syy vai seuraus, sillä eihän toki satuhetki ole mukava jos lapsi vain sinkoilee ympäriinsä eikä kuuntele. Lisäksi on mielestäni jo ihan yleissivistystä tuntea klassikkosadut.
Tottakai tuntevat. Heille on luettu kaikki klassikkosadut, ei mitään Disney- tai muita versioita, myös esim. H.C. Andersenin alkuperäinen Pieni merenneito, ei mitään Ariel-hömppää.
Ollaan noudatettu Tove Janssonin periaatetta, että lapsi tarvitsee mahdollisuuden pelätä tai kauhistua turvallisesti. Se onnistuu kun isä tai äiti lukee ääneen, lapsi voi keskeyttää ja kysellä ja käsitellä niitä tunteita, joita kertomus herättää. Lapset on saaneet tuntea ja harjoitella erilaisia tunteita turvallisesti.
Koska lapset on nykyään jo 9-, 11- ja 14-vuotiaita ei lueta enää joka ilta yhdessä, mutta silloin tällöin kyllä. Se on aina juhlaa. :) Kun kuopus oli 7 esikoinen luki hänelle ääneen ekan Harry Potterin, eli perinne jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiselle olen alkanut lukemaan noita pitkiä satuja noin 3-vuotiaasta. Siitä seuraavat ovat kuulleet noita satuja ihan vauvasta. Luin esikoiselle ja seuraavalle satuja samalla kun imetin.
Minulle ja sisaruksilleni on luettu paljon pienenä. Sama perinne on jatkunut omille lapsillekin.
Sadut ovat ihania! Niissä saa oma mielikuvitus lähteä lentoon ja toisin kuin telkkaria katsoessa (milloin kaikki lyödään päin kasvoja) lapsen oma mielikuvitus saa rajattua sitä satua niin siitä ei tule niin pelottavaa. Myös kesken satua lapsi voi pysäyttää lukijan ja keskustella ja kysellä. Monesti pysähdytään jos tulee joku vanhanaikainen sana.
Lukekaa lapsille! Sadut viihdyttävät myös aikuisia.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 17:50"]En minäkään antaisi lasten pelata räiskintäpelejä mutta vanhanajan saduista ei ole kehitykselle muuta kuin hyötyä. On saatu myös viitteitä siitä että tarkkaavaisuushäiriöt ovat yleisempiä niillä lapsilla joille ei kotona lueta paljoa satuja. Tiedä sitten onko syy vai seuraus, sillä eihän toki satuhetki ole mukava jos lapsi vain sinkoilee ympäriinsä eikä kuuntele. Lisäksi on mielestäni jo ihan yleissivistystä tuntea klassikkosadut.
[/quote]
En kyllä tajua miten nuo tarkkaavaisuushäiriöt tähän liittyi. Tuskin niitä tulee siitä jos ei lue lapselle pelottavia satuja :D, vaan nykyaikaisempia, joissa käsitellään enemmän lasten arkipäiväisiä ongelmia. Esim. riitoja kavereiden kanssa, perhedynamiikkaa jne. Välillähän voi olla ihan vaan seikkailuakin ja haaveilua ilman mitään opettavaa tekijää, mutta mielestäni lasta on turha stressata mielikuvilla jonkun työntämisestä uuniin, vanhempien hylkäämistä lapsista, sudesta joka pukeutuu mummon nahkoihin ja mitä kaikkia niitä onkaan pahempiakin.
Jokainen tyylillään. Itse en vaan noita ainakaan alle kuusivuotiaalle ole lukemassa.
Sehän on tutkittukin, että alle 6v ei osaa erottaa kunnolla mielikuvitusta todellisuudesta.