tuntuu että en enää jaksa tätä yksinäisyyttä ja kiusaamista
Peruskoulu kiusattiin, lukiossa jätettiin vain yksin. Yliopistossa en edes tutustunut enää kehenkään, kun olin jo valmiiksi ahdistunut mahdollisesta hylkäämisestä ja sen tuomasta surusta. Miehen löysin kuitenkin onneksi ja kaksi lastakin tehtiin. Äitiyslomalla en saanut yhtään ystävää, vaikka kävin perhekahviloissa, muskareissa, leikkipuistoissa, perhekerhoissa... kaikilla oli jo omat sisäpiirit ja minä olen ujo. Nyt syksyllä lapset aloitti päiväkodin ja minä menin töihin. Olin odottanut töihin menoa kovasti uusien ihmissuhteiden toivossa. Täällä minua on kuitenkin kiusattu ihan samalla tavalla kuin aikanaan peruskoulussa. Selän takana supistaan ja hihitellään, "vahingossa" ohimennen tiputetaan mun pöydältä jotain, muutaman kerran mun eväät on "vahingossa" heitetty roskiin kun muka luultiin niiden olevan pilaantuneet... Nyt tänään mulle ilmoitettiin, etten voi osallistua huomenna pikkujouluihin. Ravintolassa on kuulemma tilaa niin vähän että tasan 20 mahtuu, mutta meitä on 21. Koska minä olen uusin työntekijä niin minun pitää jäädä pois.
Lähdin pois töistä ja tulin kotiin itkemään. Mikä mussa on vikana? Miksi aina minä valikoidun kiusatuksi ja yksin? Mulla ei ole koskaan ollut ystävää, eikä ilmeisesti tule olemaankaan...
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 12:32"]Eihän tuo oikein ole. Itse myös yksinäinen susi työpaikalla ilman ystäviä. Osittain varmaan itse aiheutettu asia. En käy kahvihuoneessa. En oikein siedä selän takana puhumista. Olen myös entinen kiusattu. Kiusaamista ollut myös työpaikoilla.
[/quote]
Miksi mun viestiä on alapeukutettu? Ei taida peukuttajalla olla kokemusta kiusaamisesta miten se alentaa ihmisen. Rupee kuvittelemaan että ei ole yhtä arvokas tai yhtä hyvä. Se jättää aina arven joka vuotaa. Sen takia en kestä juoruilua tai selkään puukottamista.
Ihan käsittämätöntä toimintaa muilta työntekijöiltä!! Että pistää vihaksi.
Ap mistä päin Itä-Suomea olet? Käyn usein siellä, olisi mukava tutustua johonkin sieltä päin. :) käydä kahvilla esim.
Voiko tuollaista olla aikuisten ihmisten työpaikalla???
Kuulostaa tosi oudolle. Itseä kiusattiin ala-asteella, ja mulle taas tuli sellainen loppuelämän fiilis, että perkele en enää ikinä suostu olemaan uhri. Reagoin siihen toisin kuin ap, ja kaikki kiusaajat vaistoavat musta nykyään että tuo kannattaa jättää rauhaan. En edes yritä mielistellä ketään vaan olen oma itseni, kerron mielipiteeni ja jos jotain kuisattaisiin sanoisin sen sille kiusaajalle pöin naamaa. Eli kiusaaminen ikäänkuin oudosti poisti multa sen pelon olla puuttumatta asioihin tai, että mua kiusattaisiin joskus uudestaan.
Yritä päästä eroon uhriudestasi.
Koita olla välittämättä pikkusieluisista ääliöistä. Työpaikkakiusaaminen kannattaa ottaa esille esimiehen kanssa, se ei ole oikein! Jos se ei auta tai et uskalla sitä tehdä, hae tukea työterveyshuollosta pian! Voit mennä työterveyshoitajan vastaanotolle ja saada ainakin sitä kautta tukea. Esimiehesi toimii laittomasti, jos ei puutu tiedossaan olevaan työpaikkakiusaamiseen, varsinkin jos vielä osallistuu siihen. Tiedäthän sen? Valitettavasti kyllä kiusaamista tapahtuu eikä ole harvinaistakaan, että tilanne on juuri sama kuin sinulla. Ehkä sille altistaa sun aiemmat kokemukset, alistutko helposti kiusaamisen edessä, kuin se olisi"kohtalosi"? Muista, että sinulla on oikeus olla juuri sellainen kuin olet ja vika on lapsellisten työtovereiden päässä, jos tuollaisia ilkeyksiä keksivät.
Jos tarina on totta, vie asia eteenpäin. Esimiehesi ei ole yhtään mitään muuta kuin julkisen sektorin sossutyöntekijä, hänelle löytyy esimies, jolle voit valittaa. Jos sinulla on pikkujoulujutusta mustaa valkoisella (sähköposti), näytä se. Tapaus on sillä selvä.
Kauheaa, miten ihmiset voivat olla julmia. :/ Voimia sinulle ap.
No mites katkaisemaan mitään kierrettä?
Sairaalla tavalla kimpussa kuin herhiläiset.
2