tuntuu että en enää jaksa tätä yksinäisyyttä ja kiusaamista
Peruskoulu kiusattiin, lukiossa jätettiin vain yksin. Yliopistossa en edes tutustunut enää kehenkään, kun olin jo valmiiksi ahdistunut mahdollisesta hylkäämisestä ja sen tuomasta surusta. Miehen löysin kuitenkin onneksi ja kaksi lastakin tehtiin. Äitiyslomalla en saanut yhtään ystävää, vaikka kävin perhekahviloissa, muskareissa, leikkipuistoissa, perhekerhoissa... kaikilla oli jo omat sisäpiirit ja minä olen ujo. Nyt syksyllä lapset aloitti päiväkodin ja minä menin töihin. Olin odottanut töihin menoa kovasti uusien ihmissuhteiden toivossa. Täällä minua on kuitenkin kiusattu ihan samalla tavalla kuin aikanaan peruskoulussa. Selän takana supistaan ja hihitellään, "vahingossa" ohimennen tiputetaan mun pöydältä jotain, muutaman kerran mun eväät on "vahingossa" heitetty roskiin kun muka luultiin niiden olevan pilaantuneet... Nyt tänään mulle ilmoitettiin, etten voi osallistua huomenna pikkujouluihin. Ravintolassa on kuulemma tilaa niin vähän että tasan 20 mahtuu, mutta meitä on 21. Koska minä olen uusin työntekijä niin minun pitää jäädä pois.
Lähdin pois töistä ja tulin kotiin itkemään. Mikä mussa on vikana? Miksi aina minä valikoidun kiusatuksi ja yksin? Mulla ei ole koskaan ollut ystävää, eikä ilmeisesti tule olemaankaan...
Kommentit (53)
Siis ihan oikeasti! Yksi ei mahdu mukaan??? Jos tämä on totta, niin sinuna ottaisin esimieheen yhteyttä...
Olet todennäköisesti rakentanut jonkinlaisen kilven ympärillesi ja sinun pitäisi itse se myös murtaa. Unohda oma uhrin asemasi ja ala aktiivisesti mennä ihmisten luo. Hanki itseluottamusta kasvattava harrastus.
Miten sä annat ihmisten oikein kohdella sua? Marssi esimiehen puheille ja sano suoraan että sullakin on oikeus tulla pikkujouluihin koska olet paikan varannut ensimmäisten joukossa. Tai työsuijeluvaltuutetulle. Sano että tämän on syytä loppua. Et voi pakottaa ihmisiä tykkäämän susta mutta työpaikalla on kohdeltava kunnioittavasti.
Jos työkaveri tiputtaa sun tavaroita niin sano että NOSTA SE. Ja että kiertää vastedes kauempaa.
Mitä helvettiä ap?
Kuvauksesi perusteella sinulla on pitkä historia tuota kiusaamista, ulkopuolelle jäämistä ym, mikä on saanut aikaan sen, että olet tavallaan herkistynyt kärsimään ja aina uudelleen joutumaan kiusatuksi. Sinä tulkitset muiden käyttäytymisen ja toiminnan herkemmin kiusaamisena. Toivottavasti ymmärrät oikein, mitä yritän sanoa. Vika ei ole sinussa, mutta eri sosiaaliset tilanteet helposti nostattavat sen ikävän kiusaamishistorian aina pintaan. Ja voi olla, että uudessa työpaikassa sinua tavallaan vähän koetellaan. Yleensä jokainen uudessa paikassa aloittava kokee ulkopuolisuutta jonkin aikaa ennen kuin pääsee sisään. Olet siis herkistynyt, eikä se ole mikään ihme kun ottaa kokemuksesi huomioon.
Ihmisenä sinussa todennäköisesti ei ole mitään vikaa. Kiusaaminen ei ole koskaan oikeutettua ja sillä saadaan todella pahaa jälkeä aikaiseksi, kuten tämäkin tapaus osoittaa.
Hakeudu terapiaan. Se voi ihan oikeasti auttaa.
Vie asia ylemmälle taholle. Kenenkään ei pidä joutua tuollaisen kohtelun uhriksi. Olen pahoillani puolestasi.
En valitettavasti usko tuota AP:n tarinaa. Kuinka yhden ihmisen ympärille kertyy aina pelkkiä idiootteja, vailla yhtäkään normaalia henkilöä. Esim. tuo työpaikka, kaikki muut 20 ovat sosiopaatteja, vain yksi, jota kiusataan ja syrjitään.
Joko AP provosoi ja ärsyttää voimakkaasti yhteisöissään, on vainoharhainen tai tämä tarina on keksitty, ties mistä vaikuttimista.
Tämä on kuin suoraan August Strindbergin romaanista "Hyvien ihmisten kaupunki". Siinä päähenkilöä ei sietänyt kukaan, vaikka hän itse oli auttavainen ja ystävällinen kaikille.
Tunnen empatiaa sua kohtaan, olen itsekin ujo mutta olen oppinut hankkimaan aktiivisesti ystäviä eikä kukaan enää kykenisi kiusaamaan. Sanoisin suoraan millaisia typeriä kakaran tasolle jääneitä narttuja tuollaiset ovat. Nykyään sisuunnun vaan itseni tai muiden huonosta kohtelusta ja puutun siihen. Lapsistani kahta on kiusattu ja nähnyt liian läheltä mitä se aiheuttaa. Taidat kuitenkin olla aika vahva ihminen, kun kuitenkin porskutat eteenpäin. Jotkut masentuu työkyvyttömäksi tai tekee itsemurhan vastaavan elämänkokemuksen seurauksena. Olet varmasti ihana ja välittävä ystävänä, mutta sun kokemukset on saaneet sut torjuvaksi muita kohtaan tai käytöksessäsi on jotain sellaista mitä muut vierastaa. Tarkoitan että kun sulla ei ole ollut ystäviä niin sulta saattaa puuttua sellainen malli miten ja mitä puhutaan muille, esim olet liian sulkeutunut tai liian avoin joten muut pitävät vähän outona. Minulla on jälkimmäistä vaivaa, olen ehkä vähän liian avoin asioista joita muut saattavat pitää sellaisina mitä pitävät omana tietonaan. En nyt mistään tyyliin intiimivaivoista puhu:D Mutta sellaisista jotka on vähän tabuja kuten että olen saanut useita keskenmenoja mikä ei oo mulle mikään juttu kun olen jo tottunut.
Olen saanut ystäviä roikkumalla piireissä mukana, pitämällä aktiivisesti yhteyttä ja ehkä vähän tuppautumallakin tyyliin mahtuuko vielä mukaan? Tuossa sun pikkujoulutapauksessa sanoisin suoraan päin naamaa että tuo on selvää työpaikkakiusaamista ja todella junttia ja sivistymätöntä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Kysyisin myös eikö hävetä. Olet ilmeisesti tyyppiä "liian kiltti". Ei nuo koskaan jatka jos et anna niiden jatkaa. Kun tuot niiden naamalle kuinka noloa ja lapsellista kiusaaminen on niin ei ne enää kehtaa. Tyyliin joku tiputtaa tavarasi sanot vaan että nostapa takaisin ja jos kieltäytyy niin sanot että eikö hävetä olla noin nolo ämmä, luuletko että ollaan vielä peruskoulussa? Ei oikeasti kukaan ole että joo, olen oikeasti näin typerä ja nolo. Osa noista on vaan sitä laumaa joka menee joukon mukana, eikä niistä yksin olisi mihinkään.
Eihän tuo oikein ole. Itse myös yksinäinen susi työpaikalla ilman ystäviä. Osittain varmaan itse aiheutettu asia. En käy kahvihuoneessa. En oikein siedä selän takana puhumista. Olen myös entinen kiusattu. Kiusaamista ollut myös työpaikoilla.
"Olen niin yksin kun on mies ja 2 lasta"
Kiva lukea tuollaista näin yksinäisenä ikisinkkuna.
Aivan järkyttävää!!
Miten ihmiset ovat noin julmia ja vielä sosiaalialalla?
Miten olisi yhdistystoiminta? Tai liittyminen johonkin FB harrasteryhmään? Linkissä muitakin vinkkejä joista aikuiset löytäneet ystäviä. Kirjaston lukupiiri? Kansalaisopiston kurssi?
http://www.positiivarit.fi/kavereita
Työpaikkakiusaaminen vie sielun, olen entinen uhri, vaihda työpaikkaa jos vaan voit.
Nr 17