Onko kukaan soittanut auttavaan puhelimeen? Mitä ne siellä sanoo?

Eikö kukaan?

Ole ennakkoluuloton. Soita ja kokeile. Sitten tiedät auttaako vai ei. Ja kyllä ovat osaavaa porukkaa, oma asenne vaikuttaa paljon. :)

Vierailija kirjoitti:

Ole ennakkoluuloton. Soita ja kokeile. Sitten tiedät auttaako vai ei. Ja kyllä ovat osaavaa porukkaa, oma asenne vaikuttaa paljon. :)

En tiedä mitä sanoa sinne. Mulla on ahdistunut olo mutta ei ahdista mikään tietty ja tavallaan ahdistaa kaikki. Traumatausta tekee sellaista. Toisaalta niistä traumoista ei voi jossain lyhyessä puhelussa puhua. Ap

Neuvovat auttavasti.

Kuuntelevat ja keskustelevat. Osaavat homman, soita ihmeessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole ennakkoluuloton. Soita ja kokeile. Sitten tiedät auttaako vai ei. Ja kyllä ovat osaavaa porukkaa, oma asenne vaikuttaa paljon. :)

En tiedä mitä sanoa sinne. Mulla on ahdistunut olo mutta ei ahdista mikään tietty ja tavallaan ahdistaa kaikki. Traumatausta tekee sellaista. Toisaalta niistä traumoista ei voi jossain lyhyessä puhelussa puhua. Ap

No kerrot juuri nämä samat asiat, jotka tässä kommentissa kerroit. He osaavat auttaa ja puhuvat niin pitkään, kuin tarvitsee.

Huokaavat, että voi voi ja joo joo ja that’s it. Ehkä auttaa siinä mielessä, että ei nyt ihan yksin ole sillä kaikkein kriittisimmällä hetkellä, mutta yleensä ne ongelmat, mihin apua todennäköisesti haetaan, on kyllä monimutkaisempia, eikä ole mitään takuuta, että yhteiskunta auttaa millään muodoin. Yksinhän sitä ongelmiensa kanssa yleensä jää kuitenkin.

Minä soitin kolmisen vuotta sitten. Olin ihan valmis puhumaan, mutta ääneni särkyi ja sain suustani vain: "Iltaa, onko tämä se puhelin, jossa..."

Juttukaverini oli erittäin hyvä kuuntelija. Hän jaksoi kuunnella ja välillä puhua reilun tunnin verran, kunnes poliisi koputti oveani ja tuli katsomaan, olenko vielä hengissä vai en.

Soita pois vain. Numero saattaa tietysti olla varattu, mutta yritä puolen tunnin kuluttua uudelleen. Langan päässä olevat ihmiset on koulutettu tehtäväänsä ja osaavat homman.

Vierailija kirjoitti:

Minä soitin kolmisen vuotta sitten. Olin ihan valmis puhumaan, mutta ääneni särkyi ja sain suustani vain: "Iltaa, onko tämä se puhelin, jossa..."

Juttukaverini oli erittäin hyvä kuuntelija. Hän jaksoi kuunnella ja välillä puhua reilun tunnin verran, kunnes poliisi koputti oveani ja tuli katsomaan, olenko vielä hengissä vai en.

Soita pois vain. Numero saattaa tietysti olla varattu, mutta yritä puolen tunnin kuluttua uudelleen. Langan päässä olevat ihmiset on koulutettu tehtäväänsä ja osaavat homman.

Lisään väärinkäsitysten välttämiseksi: kriisipuhelimesta siis ei soitettu poliisia, vaan aiemmin päivällä sähkölaitokselta.

halojata halloo

Soita ihmeessä. Kerrot ihan omaan tahtiin, mitä haluat kertoa. He ovat siellä ennen kaikkea kuuntelemassa. Saavat hommaan koulutuksen, joten ei ihan kuka tahansa ole siellä vastaamassa. Minua auttoi paljon, kun yhdessä vaiheessa tuntui, että kaikki kaatui päälle ja halusin puhua nimenomaan vieraalle, mutta ei ollut voimia mennä esim. mt-palveluita kyselemään. 

Vierailija kirjoitti:

Ottivat seuraavana päivänä yhteyttä vanhempiini. Poliisi myös otti myöhemmin yhteyttä, olin kertonut myymälävarkauksista puhelimessa. Iteppähän aloitin.

Eikö sinne voi soittaa nimettömänä? Mistä ne sai yhteyden sun vanhempiin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ottivat seuraavana päivänä yhteyttä vanhempiini. Poliisi myös otti myöhemmin yhteyttä, olin kertonut myymälävarkauksista puhelimessa. Iteppähän aloitin.

Älä viitsi valehdella hädässä olevalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole ennakkoluuloton. Soita ja kokeile. Sitten tiedät auttaako vai ei. Ja kyllä ovat osaavaa porukkaa, oma asenne vaikuttaa paljon. :)

En tiedä mitä sanoa sinne. Mulla on ahdistunut olo mutta ei ahdista mikään tietty ja tavallaan ahdistaa kaikki. Traumatausta tekee sellaista. Toisaalta niistä traumoista ei voi jossain lyhyessä puhelussa puhua. Ap

Aloitat vaikka kertomalla, että sinua ahdistaa. Sieltä vasta puoli sitten kysyy ja kuuntelee. Puhelulla ei ole kestorajaa eli ei tarvitse puhua lyhyesti. Toki jos koet tarvitsevasi pitkäkestoista keskusteluapua kannattaa hakea ihan kasvokkain tapahtuvaa ammattiapua. Auttavassa puhelimessa osaavat senkin suhteen neuvoa. Heillä on tehtäväänsä koulutus. 

Vierailija kirjoitti:

Huokaavat, että voi voi ja joo joo ja that’s it. Ehkä auttaa siinä mielessä, että ei nyt ihan yksin ole sillä kaikkein kriittisimmällä hetkellä, mutta yleensä ne ongelmat, mihin apua todennäköisesti haetaan, on kyllä monimutkaisempia, eikä ole mitään takuuta, että yhteiskunta auttaa millään muodoin. Yksinhän sitä ongelmiensa kanssa yleensä jää kuitenkin.

Mulla sama kokemus! Vastaaja oli jokin hyvin hämmentyneen kuuloinen mummu, joka vain kuin eksyneenä toisteli, että niih... niih... niih... tuli itselle tosi kiusaantunut olo, ja vihainenkin. Ajattelin, että on tämäkin, kun ahdistunut soittaja joutuu kokemaan, että on jopa ahdistuksensa keskellä tunneälykkäämpi kuin se "auttaja". TEki mieli kääntää roolit päinvastoin ja kysyä siltä mummolta, että voisinko jotenkin auttaa.

En kehota laittamaan isoa toivoa tähän. Tuurikauppaa, millainen vastapuoli on. Voit jäädä puhelun jälkeen kurjempiin fiiliksiin, kun tajuat, mitä "apu" sitten on, kun sitä tarvii... ettei sitä oikeastaan ole. Kun auttajat hirveämpiä kuin autettavat. Kamala, kiusallinen kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottivat seuraavana päivänä yhteyttä vanhempiini. Poliisi myös otti myöhemmin yhteyttä, olin kertonut myymälävarkauksista puhelimessa. Iteppähän aloitin.

Eikö sinne voi soittaa nimettömänä? Mistä ne sai yhteyden sun vanhempiin?

Ap

Nimenomaan nimettomänä voi soittaa. Älä välitä jonnen höpinöitä. Hän vain pelleilee, koska hänellä ei ole yhtään tilannetajua. 

Normaalia juttelua se on. Voi niillä olla hyviä neuvoja tilanteeseen ja näkökulmaa asioihin. Itse kyllä olin niin totaalisen ahdistunut ja paniikissa ettei lopulta auttanut mikään muu kuin lääkitys ja osastohoito.

<Jurvanen> muuten . Olenko mä kertonut kun mä soitin Mannerheimin Tukilinjalle?

<Bastard-> pyystikö ruokaapua

<Jurvanen> En pyytänyt. Kun joskus 11-vuotiaana soitin

<Jurvanen> "kun maailma kaatui päälle. Isi ja äiti riitelee ja koira tekee kuolemaa"

<Jurvanen> oli.. ihan vitunmoinen kokemus

<Jurvanen> tiedätsä mihin se päättyi?

<Bastard-> sul lyötiin luurii

<Jurvanen> Se tukihenkilö sanoi että "oletko sä ajatellut soittaa jollekulle, joka kuuntelisi ja jonka kassa sä voisit jutella?"

<Bastard-> auts... julmaa

<Jurvanen> Kiitin sitten avusta ja suljin puhelimen ja sitten tuli sellainen "HETKINEN?"-fiilis

Sanoisin, että ei se ota jos ei annakaan. Eli et ainakaan menetä mitään, jos soitat. Rohkeasti vain. He ovat siellä nimenomaan siksi, että vastaavat ja kuuntelevat. Jos koet ettei heille puhumisesta ole apua siitenpä tiedät, ettei tuo väylä ollut sinua varten. Todennäköisesti kuitenkin auttaa, että saa jutella. 

Jouduin viime talvena rikoksen uhriksi. Tein rikosilmoituksen, joka ei johtanut mihinkään. Ja tää on tosi. Soitin kaikkiin mahdollisiin palvelupuhelimiin, aina vastaus oli-soita kuule sinne ja sinne ,tämä ei ole meidän alaa. Pahin oli joku valtion kustantama lakimiespuhelin: mies ei esitellyt itseään, kävi ilm.vessassa puhelun aikana, söi ym. Monen kuukauden jälkeen itselleni tuntematon varakas henkilö selvitti asiani ilman korvausta. Tosin rikoksen tehneet ei joutuneet korvaamaan-mutta itselleni aivan sama kun sain rahani palautettua.