Epäonnistujien elämänfilosofia
Toiselta nimeltään luuserius. Onko muuta keinoa olla onnellinen luuseriudessaan kuin vain hyväksyä se, olla siitä rehellinen ja lopettaa asian häpeäminen? Ja voiko näin tekemällä olla yhdenvertainen yhteiskunnan jäsen vai katsovatko muut luuseria halveksuen, koska tämä ei ole toteuttanut elämässään asioita, jotka koetaan hyvän ja hyväksyttävän ihmiselämän perusteiksi?
Mielipiteitä? Kokemuksia?
Kommentit (4)
Itse koen, että on helpompaa, kun ei ole luuseri. Elää elämän kuten on tarkoitettu niin ei tarvi hävetä ja elämänilokin säilyy. On kavereita, perhe, rahaa. Mukavaa ja nautinnollista.
Päivä kerrallaan kohti kuolemaa ja toivotaan ettei tule koskaan tuttuja vastaan missään.
Oman onnensa seppä kirjoitti:
Ei kannata identifioitua luuseriksi eikä olla liian riippuvainen muiden mielipiteistä.
En olisi halunnut sellaiseksi itseäni luonnehtia, mutta kun on kaikilla yleisesti käsitettävillä mittareilla suuri luuseri niin hankala siitä identiteetistä on poistua omatahtoisesti. Ei siinä oikein voi selittää, että nämä ovat valintojani, kun ne kaikki ovat tässä maailmassa ns. vääriä valintoja ja sellaisia joita ei sallita. Muiden mielipiteistä en ole riippuvainen, mutta ei niiltä voi paetakaan ellei täysin eristäydy ihmisistä ja instansseista.
ap
Ei kannata identifioitua luuseriksi eikä olla liian riippuvainen muiden mielipiteistä.