Vinkki (koliikki-)vauvojen itkuun väsyneille!
Jossain vaiheessa kun vauva vaan huutaa, omat kädet ja hartiat ovat kipeänä vauvan kanniskelusta, huuto ottaa aivoon ja hermostuttaa, eikä itse jaksaisi enää tehdä mitään eikä uskalla/halua jättää vauvaa huutamaan yksinäänkään.. minä tein näin:
Otin korvatulpat korviini, menin sängylle/sohvalle mukavaan asentoon selälleni makaamaan, vauva oman vatsani päälle mahalleen, sitten pidin käsiä vauvan ympärillä, niin että pysyy siinä vaikka itkuisena väänteleekin. Sitten yritin vaan levätä. Hyvässä lykyssä nukahdin itse, ja vauvakin!
Korvatulpat vaimentavat ääntä (itseä ei niin hermostuta), vauva kokee läheisyyttä ja turvaa (ilman että tätä täytyy hyssytellä ja kanniskella hartiat kipeinä) ja itsellä on hyvä mieli että kuitenkin on vauvan lähellä tarjoten sitä turvaa. Lisäksi itse mietin, että omaa vauvaani taisi tuossa asennossa kuitenkin jollain tapaa rauhoittaa hengitykseni aiheuttama vatsan tasainen nousu ja lasku, ja jossain välissä sydämeni sykkeen kuuleminen (kun vauva jossain vaiheessa laski päänsä rintaani vasten).
Kun oma vauvani oli pieni, nukuin jossain vaiheessa monta viikkoa aina yöt näin, vauva vatsani päällä. Muuten yöt olisivat olleet järkyttävän katkonaisia ja täynnä huutoa ja ramppaamista.
Ainakin voi kokeilla?
Kommentit (15)
Miten toimisi perinteinen kapalointi ja kehto?
Me ei meinattu saada poikaa nukkumaan pienenä oikein mitenkään, keskonen ja tuli heti kipeäksi kun pääsi kotiin, huusi ja rimpuili aina kun piti käydä nukkumaan ilman mitään syytä, kotona kävi hoitaja alkuun imemässä räkää ym.
Välillä kävi semmoinen vähän vanhempi ronskimpi täti ja se pyöräytti lapsen kapaloon vähän heijasi ja se nukkui samantien??
En olisi uskonut jos en olisi nähnyt.
Hyvä vinkki. Minäkin nukuin joskus jonkin pätkän vauva juuri noin vatsani päällä, kun mikään muu ei tuntunut auttavan ja itseä väsytti. Ei tosin ollut koliikkinen vauva, mutta todella huonosti nukkumaan rauhoittuva ja hän viihtyi muutenkin nukkuessaan parhaiten vatsallaan. Yritin alkuviikot nukuttaa häntä selällään, mutta meni yöt läpeensä huutamiseksi ja riuhtomiseksi, kun taas vatsalleen nukahti hyvin ja nukkui yleensä kuin pien murmeli.
Tuo päälläni nukkuminen itse asiassa auttoi minua tajuamaan, että ehkä vatsalla nukkuminen on hänelle mukavampaa kuin selällään tai kyljellään oleminen. Kokeilin tuota vatsani päällä pitämistä (ja siihen tuli nukahdettua) melko ssattumalta, kun oli yö enkä olisi jaksanut itse olla enää pystyasennossa, mutta vauva vain oli tyytymätön, vaikka melkein aikki temput oli tehty...
Tiedoksi kuitenkin, että neuvolastahan ei moista suositella missään tapauksessa ikinä kokeiltavaksi. Olivat muutenkin kovin huolissaan siitä, että vauva nukkuu hyvin vain vatsallaan (nyt 9 kk iässä valitsee itse myös kylkiasennon jossain vaiheessa uniaan, mutta aloittaa yhä unet vatsallaan). Hengissähän tuo on edelleen ja hyvävointinen kaiken kaikkiaan :)
Up.. Tsemppi hali jokaiselle koliikki vauvan vanhemmalle!!
Myös in-ear nappikuulokkeet käy korvatulppien tilalle, niistä voi myös kuunnella rentouttavaa musiikkia :)
Voimia kaikille koliikkivauvojen vanhemmille!
Hyvä idea!Mulla oli käytössä korvatulpat ja kantoreppu.
Mullakin oli joskus tapana nukkua noin ja yllättävän hyvin se onnistui. Ihan pienet vauvat nukkuvat yleensä melko liikkumatta ja jotenkin tuo asento ja läheisyys rauhoittaa heitä.
Joskus vaan herättiin molemmat hiestä märkänä, joten katso ennen nukahtamista ettei vauvalla ole liian paksua peittoa päällä.
Minä joskus nukuin isossa nojatuolissa puoliistuen vauva kantoliinassa. Ainoa asento missä saatiin molemmat levättyä. Siinä koisittiin aika kauan, muutama kuukausi.
Hyvä vinkki! Hitsi kun ei tullut lukeneeksi tätä vuosi sitten... Vieläkin nousee karvat pystyyn kun edes ajattelee sitä aikaa. Kun koliikki osuu kohdalle oppii siinä myös itsestään hyvin paljon tunnetasolla. Mihin hermot riittävät on yksi esimerkki.
T nyt niin rauhallisen ja ihastuttavan yks veen äiti!
Kannattaa kokeilla white noise, kohinaa. Youtubessa useita pätkiä. Harmi kun en tiennyt koliikkivauvani kanssa. Tehosi kakkosen iltahuutoihin kuitenkin.
Huh, muistan ensimmäiset 3 kuukautta vauvani kanssa. Se huuto oli aivan hiveää ja olin jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt ja aivan valmis vetämään itseni narun jatkoksi. Onneksi en vetänyt ja nyt tuolla nukkuu maailman tyytyväisin vauva joka ei enää syö kuin kerran yössä. :)
Oletteko katsoneet Youtubessa linkkejä jossa mies (lastenlääkäri) puhaltaa vauvaa korvaan, heijaa vauvaa sylissä sivuttain ja vauvat lopettaa itkemisen. Kuulostaa oudolta, mutta toimii! Ainakin oma lapseni lopetti itkemisen lähes aina :D