pakko-oireista parantuneet

Mä olen parantunut! Kärsin pakko-oireista jo lapsena jonkin verran, mutta muutettuani parikymppisenä omilleni oireet voimistuivat. Kärsin myös pahasta paniikkihäiriöstä, ahdistushäiriöstä ja pakkoajatuksista: pelkäsin että vahingoitan itseäni tai muita ihmisiä erilaisissa tilanteissa, esim työnnän jonkun tuntemattoman henkilön junan alle, tai hypään alas portaissa... Myös hirveä bakteerikammpi ja kemikaalikammo!

Kärsin oireista noin 10 vuotta, kunnes ne pikkuhiljaa katosivat kokonaan pois. Nyt olen täysin oireeton. Nyt myös tiedän, että oireeni olivat osa post-traumaattista stressioireyhtymään, josta ilmeisesti kärsin vuosia, sillä mulla oli erittäin traumaattiset kotiolot ja olin fyysisen ja henkisen väkivallan uhrina ensimmäiset 20 vuotta elämästäni.

Oireet voimistuivat aina stressin myötä. Vielä joskus saattaa tulla sama vanha ahdistus stressin myötä, mutta oireet eivät kuitenkaan enää laukea, ovat  vain ikään kuin "laukeamaisillaan" ja sitäkin tapahtuu harvoin. Ajan myötä olen toipunut samalla kun olen selvinnyt traumaattisesta menneisyydestäni.

En tiedä voiko kokonaan parantua, mutta hallita oireita voi. Ainakin jossain määrin. Stressi tai vaikea elämäntilanne laukaisee helposti uudelleen.

Olen parantunut, psykedeelien (LSD ja sienet) avulla. Vaatii tietenkin halun parantua ja halua pureutua niihin syihin omassa alitajunnassa. Ja tietoista pyrkimistä sitä kohti, että vapautuu pakko-oireista. Ei aina helppoa ja mukavaa, koska ne alitajunnassa meihin vaikuttavat syyt ovat usein vaikeita tunteita, mutta koen, että ne pitää kohdata ja käsitellä, jos haluaa etteivät ne enää vaikuta negatiivisesti arkielämässä. ja juuri tuohon psykedeelit ovat oiva apukeino.