Sinun arkesi on jonkun lapsuus.
Kommentit (102)
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 11:21"]
Lapsena odotta,että olisinpa isompi niin olisi enempi päätäntä valtaa. Ja nuorena ajattelee, olipas elämä lapsena helppoa. Ja piikuvauvan äitinä ajattelee, olipa kivaa ennen ku oli niin paljon vapaata aikaa. Kuusikymppisenä sanoo parasta oli elämä sillon ku lapset oli pieniä:). Tästä voimme päätellä ,että "Aika kultaa muistot"
[/quote]
Kun luimme alakoulussa Peppi Pitkätossua, opettaja kehotti meitä heti ottamaan pillerin joka jättää lapseksi, jos sellainen keksitään. Silloin sitä ihmetteli, nyt ei enää... :)
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:54"]
Siinäpä hyvä mietelause.
[/quote]
Joten muista kuri.
Jonkun yksinäinen vanhuus on sinun tuleva arkesi.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 13:35"]
Ihan vitun typerä, tekotaiteellinen ja tahallisen vaikeaksi muotoiltu lausahdus. T. toimittaja ja kielitieteilijä
[/quote]
Hölynpölyä, toimittaja. Lause kiteyttää hyvin sen, mikä on totta. Jos saman sanoisi selkeämmin, unohtuisi lause ja sen sisältö hetkessä. Kun tekstin ääreen joutuu pysähtymään, kolahtaa se kovemmin. Minä olen mottoa tuntematta yrittänyt elää sen mukaan, että lapsuus ei jäisi arjen jalkoihin. Siten, että lapseni muistelisivat lapsuuttaan hyvillä mielin. Aina ei onnistu.
Onneksi olen saanut olla kotona paljon, mutta tehdä välillä myös töitä. Suorittamisen lopetin jo ennen lasten syntymää.
Elämme aika rentoa, mukavaa elämää.
Ei aikaisia herätyksiä päiväkotiin ja työstä uupuneita vanhempia.
Kiireetöntä yhdessäoloa ja paljon aikaa lapsille.
Lapsuus on ainutkertainen. Siitä tuossa on kyse.
Minullakaan ei ole lapsia, mutta ihan tosi koskettava lausahdus. Varsinkin kun olen juuri paljon miettinyt tätä asiaa, miten vanhemmilla ei ole oikein aikaa ja jaksamista lapsilleen kun työnteko ja rahan tienaaminen menee kaiken edelle. Ja joo, se ei ole vanhempien vika vaan tämä yhteiskunta pakottaa siihen, mutta tulee siitä huolimatta tosi paha mieli lasten takia.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 11:20"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 11:10"]
Ei aukene. Olen lapseton ja ostan vain suomalaista ja/tai eettisesti tuotettua.
[/quote]
Etkö tajua vaikkapa kissanruokamainoksiakaan, koska ne eivät koske sinua? Olet ihan että "täh mitä tapahtui siinä oli kissa ja yhtäkkiä ruokaa wtf ei mulla ole kissaa"
[/quote]
Parempaa vertauskuvaa ei voisi tuohon keksiä, sait minut nauramaan ääneen! :D
Sairaalan leikkaussalissa voisi olla juliste:
"Sinun arpesi on jonkun lapsus"
Ehehe...
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:57"]
Elä jokainen päivä kuin se olisi se viimeinen
[/quote]
Paskin neuvo ikinä. Todennäköisemmin joudut elämään huomisen tapahtumien kanssa kymmeniä vuosia, joten kannattaa mieluummin harkita kuin sekoilla
[/quote]
Jep. Nää on näitä "ei huolta huomisesta, aina on sossu" tyyppejä.. Mitkä käy itkemässä kun on rahat hummattu, eikä jääkaapissa ole kun valo. :D Veruke huonolle rahan käytölle tms on aina "no kun mä luulin.." :D
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 11:21"]
Lapsena odotta,että olisinpa isompi niin olisi enempi päätäntä valtaa. Ja nuorena ajattelee, olipas elämä lapsena helppoa. Ja piikuvauvan äitinä ajattelee, olipa kivaa ennen ku oli niin paljon vapaata aikaa. Kuusikymppisenä sanoo parasta oli elämä sillon ku lapset oli pieniä:). Tästä voimme päätellä ,että "Aika kultaa muistot"
[/quote]
Kun luimme alakoulussa Peppi Pitkätossua, opettaja kehotti meitä heti ottamaan pillerin joka jättää lapseksi, jos sellainen keksitään. Silloin sitä ihmetteli, nyt ei enää... :)
[/quote]
Minä olen kyllä paljon mieluummin aikuinen kuin lapsi. Lapsena olisi ollut haluja tehdä vaikka mitä, mutta ei miään keinoja vaikuttaa asioihin. Aikuisena on.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 13:02"]
Minun arkeni ei onneksi ole kenenkään lapsuus.
[/quote]
Ei minunkaan. Sukulaislapsia näkee joskus juhlissa, mutta arkeeni ei lapset kuulu.
[/quote]
Sama juttu. Kenenkään lapsuus ei luojan kiitos ole minun arkeani.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:57"]
Elä jokainen päivä kuin se olisi se viimeinen
[/quote]
Paskin neuvo ikinä. Todennäköisemmin joudut elämään huomisen tapahtumien kanssa kymmeniä vuosia, joten kannattaa mieluummin harkita kuin sekoilla
[/quote]
Jep. Nää on näitä "ei huolta huomisesta, aina on sossu" tyyppejä.. Mitkä käy itkemässä kun on rahat hummattu, eikä jääkaapissa ole kun valo. :D Veruke huonolle rahan käytölle tms on aina "no kun mä luulin.." :D
[/quote]
Mä olen ymmärtänyt tuon sanonnan niin ettei saisi jättää tärkeitä ja merkityksellisiä asioita huomiseen/hamaan tulevaisuuteen. Vaan soita sille mummolle tänään ja hae sinne opiskelemaan jos haaveilet jne.
Tää on nyt ollut paljon pinnalla tää lausahdus. Minussa se herättää vaan reaktion "niin?" . Eikö tuon nyt kaikki ymmärrä. Ehkä voin olla hyvillä mielin kun se tämmöisen reaktion herättää. Kaikkemme ollaan tehty että lapsilla olisi hyvä ja turvallinen lapsuus.
Itse käsitän asian niin, että aikuisena on jotenkin "puutunut" arkeen. Esim. Jaffa saunan jälkeen terassilla pyyhkeeseen kietoutuneena ei ikään kuin ole mitään ihmeellistä aikuiselle. Mutta lapsi taas muistaa nuo hetket lapsuudestaan erikoisina, ihanina hetkinä, lapselle hyvä arki on sitä parasta. Ja siis ei ole sama, mitä se arki sisältää. Aikuinen helposti suorittaa arkeaan, elämäänsä, eikä tajua, että lapselle siitä syntyy elinikäiset muistijäljet, niin hyvässä kuin pahassa.
Mä olen ymmärtänyt tuon niin, että tavallisen arjen puurtaminen voi olla aikuiselle tylsää ja raskasta, mutta lapselle ihan tavalliset hetket ovat todella tärkeitä, koska lapsuus muodostuu nimenomaan niistä. Se, millaista perheen arki on, on hyvin merkityksellistä lapsen kannalta. Jos vanhemmat ovat jatkuvasti stressaantuneita ja kiukkuisia esimerkiksi töiden vuoksi, niin ikävä kyllä lapsikin kärsii ja muistaa aikuisena nimenomaan perheen ahdistuneen tunnelman, vaikka vanhemmat yrittäisivät välillä kompensoida käytöstään ns. laatuajalla. Jos taas perheessä on rakastava tunnelma joka päivä, niin lapsella on paljon luultavammin mieluisat muistot lapsuudesta.
Lapsena odotta,että olisinpa isompi niin olisi enempi päätäntä valtaa.
Ja nuorena ajattelee, olipas elämä lapsena helppoa.
Ja piikuvauvan äitinä ajattelee, olipa kivaa ennen ku oli niin paljon vapaata aikaa.
Kuusikymppisenä sanoo parasta oli elämä sillon ku lapset oli pieniä:).
Tästä voimme päätellä ,että "Aika kultaa muistot"