Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää ulkoiluttaa koiraa
07.10.2021 |
Koira on kasvanut pennusta aikuiseksi ja haluaa ulkoilemaan useita kertoja päivässä. Käyn toki pissattamassa koiran aina tarvittaessa mutta en jaksa enää arkisin tehdä pitkiä kävelylenkkejä tms. kun illat alkavat olla pimeitä ja on muutenkin itsenkin kanssa vähän vaikeaa. Kuinka haitallista koiralle on, jos käy vaan viikonloppuisin esim. kerran päivässä tunnin lenkillä? Tää on mun eka koira ja rakastan sitä paljon mutta en vaan pysty repeemään kaikkialle.
Kommentit (105)
Oisko sulla ketään, joka vois auttaa koiran lenkityksessä? Mun masentuneella kaverilla on koira, jota hän ei suoraan sanoen saisi itse aina hoidettua riittävän hyvin, mutta hänpä varmistikin jo koiran ottamsita harkitessaan, että apulenkittäjiä on. Monet tykkäävät koirista ja mieluusti lenkittäisivät. Jos ei omassa lähipiirissä ole sopivaa ihmistä, kysele vaikka jossain somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän nyt koirasta tarvitse luopua tuon asian takia! Ei se masennus sillä lähde ja koirakin menettää rakkaan ihmisen.
Pissilenkit muutaman kerran päivässä ovat fiksu homma. Vartin käppäily, koira tekee tarpeet ja nuuskii. Niitä vaikka 5-6 päivässä. Laskekaas, paljon liikkuu...
Omistaja liikkuu myös ja viikonloppuna molemmat enemmän. Eli homma toimii hyvin!
Viikolle lisäksi täytettyjä kongeja ja vielä pakastimen kautta, niin ruoka tulee sopivan hankalasti, aivot saavat puuhaa ja koira väsyy. Lisänä napakoita puruluita, namikätköjä jne. ja vaikka jotain temppuja.
Jos kävely tuntuu pahalta, hyppää pyörän päälle. Valitse mukava reitti ja koira nyt hölkkää mielellään. Se on sille luontevin liikkumistapa. Puolessa tunnissa on napakka lenkki tehty ja molemmilla hyvä olo. Myös potkulauta toimii!
Ja jos kuitenkin haluat koiralle lisää liikuntaa, niin ilmoitusta vaan johonkin. Itse nuorena lenkkeilytin useampaa koiraa, kun yksin lenkillä oli tylsää ja rapsutin tuurilla muutamaa lenkillä tuttavuutta tehnyttä koiraa, joiden omistajien kanssa tuli koiran kanssa lenkkeily puheeksi. Eivät itse aina ehtineet ja parin jutustelun jälkeen sain lenkkikamut ja omistajat aikaa ilman koiria. Tämä jatkui useamman vuoden ja oli ihanaa. Välillä koirat olivat minulla hoidossa, jos omistajilla oli jotain menoja. En ikinä ottanut maksua, koska katsoin aina itse saavani enemmän.
Eli, hoida masennus pois koirasi avulla. Älä pahenna sitä ilman koiraasi. Tee vaikka kalenteri ja siihen tavoite. Kun tavoite on täynnä, on koiralla kaikki hyvin. Silloin et tarvitse mihinkään huonoa omaatuntoa. Tsemppiä!
Siis ymmärrättehän, että "pissatuslenkki" usein tarkoittaa ihan vaan sitä, että käydään pihalla kääntymässä. Aikaa menee n. 2 min.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama juttu. Mies otti koiran koska hän ja lapset niin halusi. Itse vastustin mutta mulle luvattiin että he kyllä huolehtivat. No eivät huolehdi, eikä se lasten vastuu pääasiassa olekaan vaan miehen, mutta mies ei vaan jaksa/ehdi/halua. Lapsilla taas on kouluhommia/harrastuksia/ei jaksa. Mulla on fyysinen kokopäivätyö, en jaksa joka päivä lenkittää koiraa jota en oo edes halunnut hankkia. Aidatulle pihalle kyllä päästetään pissit tekemään. Koirasta ei silti voi luopua koska on niin rakas miehelle ja lapsille.
Oikeasti jos tämä pitää paikkansa, niin sulla on kolme vaihtoehtoa: sanoa miehelle, että yhdessä lasten kanssa lenkittää koiran päivittäin, lenkittää se itse tai luopua koirasta. Eläinrakkaana suututtaa lukea tällaista. Halutaan koira, kun se on niin ihana, muttei viitsitä nähdä vaivaa, että se ihana koira voisi hyvin. Jos tietäisin, keitä olette, tekisin eläinsyojeluilmoituksen. Tuo ei ole OK, ettei koira saa joinain päivinä liikuntaa muuten kuin aidatussa pihassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän nyt koirasta tarvitse luopua tuon asian takia! Ei se masennus sillä lähde ja koirakin menettää rakkaan ihmisen.
Pissilenkit muutaman kerran päivässä ovat fiksu homma. Vartin käppäily, koira tekee tarpeet ja nuuskii. Niitä vaikka 5-6 päivässä. Laskekaas, paljon liikkuu...
Omistaja liikkuu myös ja viikonloppuna molemmat enemmän. Eli homma toimii hyvin!
Viikolle lisäksi täytettyjä kongeja ja vielä pakastimen kautta, niin ruoka tulee sopivan hankalasti, aivot saavat puuhaa ja koira väsyy. Lisänä napakoita puruluita, namikätköjä jne. ja vaikka jotain temppuja.
Jos kävely tuntuu pahalta, hyppää pyörän päälle. Valitse mukava reitti ja koira nyt hölkkää mielellään. Se on sille luontevin liikkumistapa. Puolessa tunnissa on napakka lenkki tehty ja molemmilla hyvä olo. Myös potkulauta toimii!
Ja jos kuitenkin haluat koiralle lisää liikuntaa, niin ilmoitusta vaan johonkin. Itse nuorena lenkkeilytin useampaa koiraa, kun yksin lenkillä oli tylsää ja rapsutin tuurilla muutamaa lenkillä tuttavuutta tehnyttä koiraa, joiden omistajien kanssa tuli koiran kanssa lenkkeily puheeksi. Eivät itse aina ehtineet ja parin jutustelun jälkeen sain lenkkikamut ja omistajat aikaa ilman koiria. Tämä jatkui useamman vuoden ja oli ihanaa. Välillä koirat olivat minulla hoidossa, jos omistajilla oli jotain menoja. En ikinä ottanut maksua, koska katsoin aina itse saavani enemmän.
Eli, hoida masennus pois koirasi avulla. Älä pahenna sitä ilman koiraasi. Tee vaikka kalenteri ja siihen tavoite. Kun tavoite on täynnä, on koiralla kaikki hyvin. Silloin et tarvitse mihinkään huonoa omaatuntoa. Tsemppiä!
Siis ymmärrättehän, että "pissatuslenkki" usein tarkoittaa ihan vaan sitä, että käydään pihalla kääntymässä. Aikaa menee n. 2 min.
En ole tällaista ajatellut. Eihän juuri mikään koira varsinkaan kakkaa ihan heti kun ulos pääsee ellei ollut järjetön hätä jo, vaan vaatiii vähän liikettä että suoli alkaa toimia. Siksi itselläni pikapissatuksetkin on yleensä 15-20 min rauhallisia haistelukävelyitä. Voi olla etten kävele kuin korttelin ympäri mutta nuuskutteluun, mahd. toisten koirien moikkailuun tms kuluu aikaa.
Siis et jaksa käyttää edes monessa osassa? Vaikka 3 X 20 min? Ei nyt pahalla, mutta ihan oman mielenterveytesikin vuoksi tuon verran ulkoilua vuorokaudessa on välttämättömyys. Eri asia jos fysiikkasi prakaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä vien kaksi kertaa reilun puolituntia, ja mies reilun tunnin koiraa vuorokaudessa. Ja se on oikeasti minimi.
Vierailija kirjoitti:
Siis et jaksa käyttää edes monessa osassa? Vaikka 3 X 20 min? Ei nyt pahalla, mutta ihan oman mielenterveytesikin vuoksi tuon verran ulkoilua vuorokaudessa on välttämättömyys. Eri asia jos fysiikkasi prakaisi.
Toki ihmisenkin tulisi tuon verran ulkoilla, mutta jos ei ole sairastanut vaikeaa masennusta, voi olla hankala ymmärtää, että masentuneelle kerran päivässä ulos meneminenkin voi olla saavutus. Se voimien puuttuminen on ihan todellista, eikä ihminen välttämättä pääse edes suihkuun. Itse kärsin julkisten paikkojen pelosta, ja pahimpina aikoina olen ollut viikon käymättä missään, kun en pääse edes ovesta ulos.
- se, joka ei ota koiraa, koska tietää, ettei jaksaisi hoitaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka normaaliälyinen jaksaakaan käydä "ulkoiluttamassa" jotain koiraa jossain kaupunkikämppäoloissa hihnan päässä about 13 vuotta.
Hulluja ne, jotka koiran ottaa muuten kuin maaseutuoloihin/suureen aidattuun pihaan.
Tärkeä asia nostettu tässä ketjussa: mielenterveys ja kuinka eläinystävä voi olla avainasemassa elämästä selviämisessä. Tsemppiä vaan ap, kyllä asiat selviävät omalla painollaan ja ajallaan. Pidä huolta itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuulostaa isolta vaihtoehdolta mutta pystyisitkö muuttamaan asuntoon/taloon missä oma piha? Koiran voisi päästää sinne tarpeilleen ja sitten kerran päivässä pyrit lenkittämään! Ainakin näin alkuun. Ja pyydä/palkkaa ihmisiä apuun!
Meillä aamulla ennen töitä päästän koiran pihalle ja illalla sitten lenkkeillään, tukee omaa jaksamista mielestäni hyvin. Aktivoivat lelut ja temppujen opetus hyvää virikettä myös.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä asia nostettu tässä ketjussa: mielenterveys ja kuinka eläinystävä voi olla avainasemassa elämästä selviämisessä. Tsemppiä vaan ap, kyllä asiat selviävät omalla painollaan ja ajallaan. Pidä huolta itsestäsi.
Tää ketju ansaitsis tästä kruunun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna pois tai takas kasvattajalle. Ääliö. Älä hanki enää eläimiä. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi otatte näitä koiria, jos ette kykene niitä hoitamaan?
Useinmat inostuu ilmasesta koirasta,johon edellinen perhe kyllästynyt.Juuri siksi että koira tarvitsee aikaa,oikeaa ravintoa,rakkautta ja liikuntaa.Ei ole mikään lelu joka nostetaan sylin ja takaisin hyllylle,kun kinostus loppu.Sama asia on Kissat. Molempia joutuu myös käyttämään 1kerta vuosi eläinlääkärissä.Terveystarkistukset,rokotukset,vanhemalla iällä hampaiden putsaus ja poistojakin. Ne kaikki maksaa.Kylästytään . Eikä ole rahaa lopetaa sitten eläintä.Vaan anetaan taas uuteen kotiin,pois silmistä pois mielestä ja joku taas sen otaa ensi innostus: Kun ilmaiseksi saa lemmikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap sulla edes varaa lemmikkiin? Saahan se varmasti kunnon ravintoa ja muuta huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trollihan tämä on.
Kyllä, tosi pska trolli. Tämä t o o p e tehtaileenäitä säännöllisesti täällä.
Sä meinaat että oikeassa elämässä laiskoja koiranulkoiluttajia ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trollihan tämä on.
Kyllä, tosi pska trolli. Tämä t o o p e tehtaileenäitä säännöllisesti täällä.
Sä meinaat että oikeassa elämässä laiskoja koiranulkoiluttajia ei ole?
Oon valitettavasti nähnyt oikeassa elämässä ihan liikaa paskoja koiranomistajia, joilla ei pitäis olla minkäänlaista lemmikkiä.
Voi kurjuus. Teille molemmille 😞
Vois olla helpotus jos veisit sen piikille. Koirat ei helposti totu uusiin perheisiin, jäisitte molemmat ikävöimään toisianne, jos annat sen pois.
Masennus on sellainen sairaus, että sitä koiran hankkimista ja pitämistä täytyy miettiä, jaksaako koiran hoitaa silloinkin, kun on huonoin vaihe päällä tai vaihtoehtoisesti onko tukiverkostoa lenkittämään koira silloin. Itselläni on vaikeita psyykkisiä ongelmia, ja vaikka rakastan koiria, en sellaista hanki, koska tiedän, etten selviytyisi lenkittämisestä silloin, kun voimat loppuu. Kissa löytyy, ja sen jaksan hoitaa.
Lemmikillä on lemmikin tarpeet, ja niitä ei voi laiminlyödä, koska silloin eläin voi huonosti. Vaihtoehtoina ap:lla on jotenkin kaivaa itsestä se voima lenkittämiseen (tiedän, ettei masentuneena ole aina niin yksinkertaista), hankkia ulkoilutusapua tai luopua lemmikistä, jos kumpikaan vaihtoehto ei onnistu. Tiedän, että se on kamalaa, mutta ihmisen suru ja tarpeet eivät voi olla tärkeämmät kuin koiran. Toivon, että löydät ratkaisun.