Mä olen järkyttynyt mitä tunteita työkaveri herättää!
Olen luullut olevani kylmä ja lähellä hautaa oleva ihminen. Eikös silloin tule joku, joka lähestyy, aistii pienimmätkin mielenliikkeeni, vaikuttaa tuntevan mut läpikotaisin. Samalla laittaa pasmani aivan sekaisin, herättää kiinnostukseni, on ihminen jolle haluaisin kertoa synkimmätkin salaisuuteni, olla iho ihoa vasten, antautua niin että voisin huutaa täyttä kurkkua! Ja molemmat tietysti varattuja. Ei tämmöistä voi olla. Paskan, paskan, paska. Mennään sinne hautaan sitten.
Argh! Sori oli pakko. En todellakaan koske häneen. Mutta edelleen olen aivan järkyttynyt.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 17:06"]
Unohda se.
[/quote]
Älä usko tota.
Koko ajan yritän. vaikeaa on kun toinen siinä lähellä :(
No, onko sulla huono suhde...jos olet kylmä? Ehkä se suhde ei ole se sun juttu? Tai siis en ymmärrä, ninsi olet suhteessa, jos olet tälle kumppanillesi kylmä...
Kyllä tunteita on hyvä olla.
miten vakava suhde se työkaverisi suhde on?
mutt eka kannattaa erota tai ottaa tilaa. Pettämään ei kannata ruveta, niinkuin kirjoitakin että et rupea.. Ikävä olisi aloittaa epäreilulta pohjalta.
Täällä samankaltainen tilanne. Olen ihastunut ihan sata lasissa. En olisi ikuna voinut kuvitella, että voin jonakin päivänä käyttäytyä näin kaistapäisesti, täysin järjettömästi. Niin hullu olen, että aion pistää kaikki peliin, jos tunteet eivät muutu.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 22:07"]Jospa olisi edes eri työpaikka. En voisi kuvitella kohtaavani häntä viikosta toiseen mikäli asiat menisivätkin päin seiniä. Kumma, miten pyörälle pää voi oikeasti aikuisella ihmisellä mennä.. ap [/quote] Ootko 40 vee
[/quote]
Lähempänä kolmeakymmentä vielä hetken..
ap
Mä olin vuosi sitten kuin kuollut. Netin syövereissä törmäsin varattuun. Tapasimme heinäkuussa ja sen jälkeen on vietettty harvoja, ihania hetkiä. Hän on sielunkumppani ja minä hänelle. Olen herännyt henkin! Elän, en ole!
On huono suhde ilman läheisyyttä/seksiä. Mies nukkunut takkahuoneessa jo monta vuotta. En ole pystynyt eroamaan jostain syystä.
Työkaverillakaan ei paras mahdollinen suhde (juujuu, no niinhän ne kaikki sanoo). Ehkä tässä kävisi juuri niin kun tuhansissa muissakin surullisenkuuluisissa jutuissa..
Mutta kuten kirjoitin, pettämään en ala. Eikä kuormasta syödä. Kamala tilanne.
ap
Minulle kävi samantyyppisesti, mutta tapasin miehen muissa kuvioissa. Pään sekaisin pistänyt ihastuminen sai minut tajuamaan, että elän huonossa suhteessa ja elämä on lyhyt. Erosin, mutta en kuitenkaan aloittanut suhdetta tämän ihastuksen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:16"]
On huono suhde ilman läheisyyttä/seksiä. Mies nukkunut takkahuoneessa jo monta vuotta. En ole pystynyt eroamaan jostain syystä.
Työkaverillakaan ei paras mahdollinen suhde (juujuu, no niinhän ne kaikki sanoo). Ehkä tässä kävisi juuri niin kun tuhansissa muissakin surullisenkuuluisissa jutuissa..
Mutta kuten kirjoitin, pettämään en ala. Eikä kuormasta syödä. Kamala tilanne.
ap
[/quote]
Miten voit elää suhteessa, jossa toinen nukkuu takkahuoneessa?? Ei läheisyyttä jne...oisko aika mennä parisuhdeterapeutille tai erota. Eihän tuollainen ole mitään elämää. Ei ihme että ihastut työkaveriin
Minkä ikäinen olet? Onko teillä lapsia? Jos olet vielä nuori niin kannattaa lopettaa huono suhde!!
Ap:han kertoi juuri mun tarinani. Ihan kuin olisit lukenut ajatukseni :)
Mulla tunteet on kuitenkin vahvemmat kuin aiemmin ketään toista kohtaan, enkä usko että voin koskaan unohtaa tätä tunnetta. Ajattelen, että jos en nyt tee jotakin asian suhteen, tulen katumaan sitä loppuikäni. Näiden tunteiden heräämisen myötä tajusin, että avioliittoni on ollut jo vuosia ainakin minun osaltani tahdon varassa ja tiedän että mieheni ja minä eroamme joko nyt tai viimeistään muutaman vuoden kuluttua. Ajattelen, ettei ole oikein hypätä suoraan toisesta suhteesta toiseen, mutta tuon miehen takia voisin se tehdä.
Mukava kuulla että muillakin tämmöistä. Voi kun voisin edes jollekin puhua, mutten voi :(
ap
Mä olen vähän erityyppisessä mutta silti niin samankaltaisessa tilanteessa. Aina ajattelin että omassa elämässä palikat on kohdallaan juuri oikealla tavalla. Kunnes yksi aivan sattumalta tavattu ihminen vaan sai aikaan jotakin sellaista, että aloin epäillä itseäni ja ihan kaikkea elämässäni. Joo, piinallista on.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 17:04"]Olen luullut olevani kylmä ja lähellä hautaa oleva ihminen. Eikös silloin tule joku, joka lähestyy, aistii pienimmätkin mielenliikkeeni, vaikuttaa tuntevan mut läpikotaisin. Samalla laittaa pasmani aivan sekaisin, herättää kiinnostukseni, on ihminen jolle haluaisin kertoa synkimmätkin salaisuuteni, olla iho ihoa vasten, antautua niin että voisin huutaa täyttä kurkkua! Ja molemmat tietysti varattuja. Ei tämmöistä voi olla. Paskan, paskan, paska. Mennään sinne hautaan sitten.
Argh! Sori oli pakko. En todellakaan koske häneen. Mutta edelleen olen aivan järkyttynyt.
[/quote]
Tiedän tunteen. Sorruin. Ihania hetkiä ;)
12 jatkaa: Niin ja todellakin se, kun kenellekään ei voi puhua, kenenkään läheisen kanssa ei voi omaa kaaostaan puida, koska liikutaan sumuisella alueella useimpien kieltomerkkien takana... Jotain olen kirjoittanut ylös ja polttanut paperit jälkeenpäin. Voihan olla, että tämä myllerrys kasvattaa ja kypsyttää?
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:43"]Ap:han kertoi juuri mun tarinani. Ihan kuin olisit lukenut ajatukseni :)
Mulla tunteet on kuitenkin vahvemmat kuin aiemmin ketään toista kohtaan, enkä usko että voin koskaan unohtaa tätä tunnetta. Ajattelen, että jos en nyt tee jotakin asian suhteen, tulen katumaan sitä loppuikäni. Näiden tunteiden heräämisen myötä tajusin, että avioliittoni on ollut jo vuosia ainakin minun osaltani tahdon varassa ja tiedän että mieheni ja minä eroamme joko nyt tai viimeistään muutaman vuoden kuluttua. Ajattelen, ettei ole oikein hypätä suoraan toisesta suhteesta toiseen, mutta tuon miehen takia voisin se tehdä.
[/quote]
Minä se lähdin lurjuksen tielle...en oo katunut...;)
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:44"]12 jatkaa: Niin ja todellakin se, kun kenellekään ei voi puhua, kenenkään läheisen kanssa ei voi omaa kaaostaan puida, koska liikutaan sumuisella alueella useimpien kieltomerkkien takana... Jotain olen kirjoittanut ylös ja polttanut paperit jälkeenpäin. Voihan olla, että tämä myllerrys kasvattaa ja kypsyttää?
[/quote]
Sinuna ottaisin riskin..yolo!
Täällä kans yksi samanlaisessa tilanteessa oleva. Tosin emme ole tämän miehen kanssa aiheesta keskustelleet. Olen toki vaistonnut hänen kiinnostuksensa ja sillä hän on huomioni saanut kiinnitettyä. Mitään välillämme ei varmaan koskaan tule tapahtumaan. Mutta aina kun näemme katseemme kohtaavat ja hän jää ajatuksiini. Å
Unohda se.