Kuinka monta kummilasta?

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:58"]

Meillä on miehen kanssa yhteensä seitsemän, osa yhteisiä, osa erikseen. Ja kyllä toivon, ettei kukaan meitä kummiksi enää pyytäisi. Se on ihana kunniatehtävä, josta ei oikein kehtaisi kieltäytyä, mutta nyt alkaa riittää. Juuri listattiin kenelle kaikille pitää lahjoja hankkia jouluksi, niin kyllähän siitä ihan kiitettävä lista kertyi. Puhumattakaan siitä sumplimisesta, milloin viedään lahjat kenellekin. Osaa nähdään harvemmin, eikä haluaisi jouluna sujauttaa lahjoja ovenvälistä, vaan nähdä ihan kunnolla. Pääkaupunkiseudulla asutaan, kuten suurin osa kummilapsistakin, joten ei oikein kehtaa postittaakaan.

[/quote]

Meillä on muuten ihan sama tilanne! Jouluun kasaantuu paljon, kun tosiaan haluaisi viedä lahjat niin, että ehtii ihan oikeasti kohdata. Meilläkään etäisyyttä ei ole niin paljon, että paketin postiin lykkääminen tuntuisi hyvältä ratkaisulta. Kummiperheiden lahjat ovat kuitenkin sellainen juttu, jonka haluamme hoitaa hyvin ja ajatuksella. 

Miten muuten te, joilla kummilapsia on useita: onko ollut paineita muistaa myös muita perheenjäseniä / kummilasten sisaruksia? Tilanne on kinkkinen varsinkin, kun kummiperheissä järjestetään lasten yhteissynttäreitä. Muuten ei haittaisi, mutta kun tilanne kertautuu vuoden mittaan sillä neljällä, viidellä, kuudella tms., näitä "ylimääräisiä" lahjottavia sisaruksiakin alkaa olla yli kantokyvyn. Puhumattakaan siitä, kuinka monta viikonloppua meillä oikeasti olisi aikaa viettää lastenkutsuilla. Ketään ei kuitenkaan haluaisi loukata, ja erityisesti synttäreille mennessä toki hyvien tapojen mukaista olisi muistaa molempia / kaikkia sankareita...

AP

?

1 000 000 kummilasta

Häh? Kuinka monta ap:lla sitten on? Itselläni tasan yksi, enkä usko että lisää tulee. En toedä missä menisi raja että kieltäytyisin, ehkä neljännen kohdalla.

Minulla ja puolisolla on yhteensä kuusi kummilasta, suurin osa yhteisiä.

- AP

Paras on tietenkin 0 kappaletta!

Minulla on yksi kummilapsi, yhteisiä ei ole.

Mulla ja miehelläni on yhteensä ja erikseen seitsemän kummilasta. Omia kummilapsia muistetaan, mutta ei aina tavaralla. Ainakin mulle kummius on enemmän sosiaalinen suhde, ei mikään tavarasuhde. 

Mulla on kolme kummilasta, josta yksi miehen kanssa yhteinen. Miehellä ei ole enempää. Kieltäydyttiin kummiudesta viimeksi kun tuli pyyntö. Kolme on hyvä määrä. Ehtii pitämään jokaiseen yhteyttä. Ehkä joskus sitten voi taas suostua kummiksi, kun nämä kummilapset ovat isoja.

Meillä on puolison kanssa 8 kummilasta. Totta on, että kaikkia ei tule huomioitua kovin paljoa. Syynä välimatkat ja resurssit, ei ole mahdollisuutta kovin paljoon. Kuitenkin kaikki kummilapset ovat rakkaita, minusta kummiksi pääseminen on ihanaa.

Miehelläni 4 ja minulla kaksi. Nämä minun kaksi ovat yhteisiä mieheni kans. Riittävä määrä minusta ja omat sisarukseni ei ole vielä ollenkaan lisääntyneet. Jaiks. Ehkä jossain vaiheessa täytyy sopia vain synttärilahjoista heille. Omatki lapset on jouluna lahjoja vaille ja talous ei ainakaan tällä hetkellä hulppea meillä.

Meillä on miehen kanssa kaksi yhteistä ja sitten vielä yhdet omat, eli yhteensä neljä. Ihan hyvä luku, mutta kyllä voin vielä ruveta yhdelle tai kahdelle lapselle kummiksi.

Myös minulle kummius on muutakin kuin tavarasuhde - tästä ei siis ole kysymys, jos vastaaja 8 niin ajatteli. Juuri siitä syystä mietityttääkin kummilasten määrä, että haluaisin myös oikeasti voida olla jollain tavoin läsnä heidän elämässään.

Toisaalta on tekopyhää väittää, etteivätkö kummilapset tai ainakin heidän vanhempansa millään tavoin välittäisi myös materiaalisista muistamisista. On meiltä ihan suorastaan tilattukin lahjoja, ja se tuntuu melkoisen ikävältä. Erityisesti, kun tietää, että kummilla on useampia muistettavia, ei minun mielestäni ole asiallista vihjailla satasen maksavista joululahjatoiveista. Melkeinpä suutuin, kun puolisolla oli tehtävänä hankkia kummilapselle synttärilahja, ja hän päätyi hankkimaan tosi kalliin (siis about 80 euroa). Lahja oli oikein kivasti ajateltu ja sopiva saajalleen, mutta oli pakko kysyä: haluammeko me oikeasti totuttaa kummilasten perheet siihen, että tuon hintaisia lahjoja sopii odottaa? Alle kouluikäisistä lapsista vielä kyse. Yleensä hankimme lahjat yhdessä, ja ne voivat olla myös yhdessä tekemistä ja kokemista.

Kiva, että on muitakin, joilla on paljon kummilapsia. Ehkä ei siis ole ihan mahdotonta kummeilla vielä muutamaa lasta lisää. Mitä läheisempi lapsi on kyseessä, sitä enemmän muutenkin tulee luontevasti vietettyä aikaa yhdessä - toivottavasti ystävät vielä uskaltavat meitäkin pyytää, jos tosissaan haluavat, ilman liian suurta kynnystä olemassa olevien kummilapsien takia.

Edellisen viestin kirjoitti siis AP.

Meillä yhteensä kuusi kummilasta. Ei tulisi mieleenkään kieltäytyä, jos vielä kummiksi pyydetään. Kyseessä kunniatehtävä ja ihana sellainen. On totta, että kummiyteen kuluu aikaa ja rahaa, mutta huonompiakin sijoituksia on. Vanhimmat kummilapseni ovat ystäviäni ja oman lapseni kummeja.

Mulla ja miehellä on yhteensä kuusi kummilasta, mutta kaksi vanhinta ovat jo 21 vuotiaita ja nuorin kahdeksan vanha, joten pahin vaihe on ollut ohi jo kauan sitten. Yhden olisin ottanut jos olisi tullut ystävälleni, mutta kauempaa tulevia en olisi enää suostunut ottamaan. Tämä alkaa olla mielestäni jo tarpeeksi ja kun omia lapsiakin on kolme, niin en ole ollut kauempaa tulleille enää kovin hyvä kummi.

Minulla ei ole yhtään , en kuulu kirkkoon. Mutta mitä olen sivusta seurannut niin joku 4 on aika maksimi normi kansalaisella. Siinäkin jo varmaan joutuu väliin pähkimään tasapuolisuutta jne.

Jos olisin kummi niin maksimi mihin suostuisin itse on 2.

Ei yhtään, koska ei kuuluta kirkkoon. Muuten olisi ehkä yksi.

Meillä on miehen kanssa yhteensä seitsemän, osa yhteisiä, osa erikseen. Ja kyllä toivon, ettei kukaan meitä kummiksi enää pyytäisi. Se on ihana kunniatehtävä, josta ei oikein kehtaisi kieltäytyä, mutta nyt alkaa riittää.

Juuri listattiin kenelle kaikille pitää lahjoja hankkia jouluksi, niin kyllähän siitä ihan kiitettävä lista kertyi. Puhumattakaan siitä sumplimisesta, milloin viedään lahjat kenellekin. Osaa nähdään harvemmin, eikä haluaisi jouluna sujauttaa lahjoja ovenvälistä, vaan nähdä ihan kunnolla. Pääkaupunkiseudulla asutaan, kuten suurin osa kummilapsistakin, joten ei oikein kehtaa postittaakaan.

Mulla on kaikkiaan 4 kummilasta, joista kaksi on miehen kanssa yhteisiä. Näistä neljästä kaksi on jo aikuisia mutta pidän heidän kanssaan edelleen yhteyttä. Nämä kaksi pienempää ovat sukulaislapsia, ja heitä tulee nähtyä muutenkin säännöllisesti. Annan edelleen joulu- ja synttärilahjat isoillekin kummilapsille, heiltä kyselen jo itseltään mitä tarpeita heillä on. Näin siksi että minusta on kiva olla myös materiaalisena apuna omilleen muuttaneille nuorille. Tunnen myös olevani heille tärkeä ihminen, joku kokeneempi jolta voi kysyä neuvoa jos ei omilta vanhemmilta kehtaa... 

Mielelläni rupean/rupeamme vielä kummeiksi jos vaan joku pyytää. Ehkäpä noin kahdeksan olisi sellainen määrä että siinä olisi "tarpeeksi". Minusta kummiuden idea on kuitenkin olla olemassa sille lapselle ja tavata häntä, joten jos olisi kovin monta pientä yhtä aikaa niin siinä voisi tulla hieman stressiä miten luoda tiivistä kummisuhdetta. Taloudellisesti en ole kokenut kummiutta rasittavaksi.