Muita, joilla on vaikeuksia ostaa?

On sama. Tekee asiat vaikeiksi. Pahentuu iän myötä vielä, senkin olen huomannut :(

Tarvitset ostohousut. Niillä se sujuu.

Se ei ole vaikeus, vaan harkintaa, jos tän pallon tahtoo pitää elossa, pitäisi jokaisen ihmisen toimia samoin.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset ostohousut. Niillä se sujuu.

Mistä ne SAA? Tuskin pystyn ostamaan niitä...

Huomaan, että itselläkin tämä vaan pahenee ja toisaalta saan joka kerta tyydytystä, kun jätän jotain ostamatta. Parempihan tämä on luonnonvarojen ja maapallon kannalta, mutta välillä menee sairauden puolelle.

Ap

Ihan hyvin toimittu, ei kannata ostaa mitään ylimääräistä. Mielestäni on hauska "metsästää" vaatteita, mutta sitten vetkuttelen varsinaista ostamista. Ainoastaan kun ostan jotain lahjaksi päätös on nopea ja helppo.

On joo välillä hankaluuksia:D Mutta sitten vaan ajattelen, että minä todella tarvitsen tämän vaatteen/asian, ja ostan sen sitten. Ostan muutenkin yleensä vain tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset ostohousut. Niillä se sujuu.

Mistä ne SAA? Tuskin pystyn ostamaan niitä...

Huomaan, että itselläkin tämä vaan pahenee ja toisaalta saan joka kerta tyydytystä, kun jätän jotain ostamatta. Parempihan tämä on luonnonvarojen ja maapallon kannalta, mutta välillä menee sairauden puolelle.

Ap

Ihan normaalia on, kun kaapit alkaa olla täynnä. Onhan uusi vaate aina kyllä piristävä, joskus on vaan tärkeä virkistää itseään vaikka uudella huivilla. Ja kengät oikeasti lätsähtää, ne kannattaa pitää uudehkoina.

Jos tavaraa ei ihan oikeasti edes tarvitse, miksi ostaa. Verkkokaupoissa voi onneksi tehdä leikkiostoksia - pääsee ostamisen himosta ja maailma pelastuu.

Jos tavaran tarvitsee ja silti perustelee itselleen että ei tarvitse on joko kyse saituudesta tai sitten on psyyken puolella jotain häikkää.

Tulikin tästä ketjusta mieleen yksi tavara, joka pitää ostaa. Jos se on vielä Torissa tarjolla.

Joo en kyllä noin yleensä tykkää shoppailla, mutta jos olen jos viisi vuotta miettinyt niin ehkä kohta voisin.

Oikeastaan tarttisin vaimon joka hoitaa ostelun puolestani, kun en saa siitä mitään kiksejä.

Mä olen tuollainen ja esim lähdetään reteesti perhelomalle ja pari päivää syödään ja juodaan ja käydään nähtävyyksissä, kunnes mulle iskee täysi ostoahdistus ja kauhistelen vesipullon hintaakin, saati että ottaisi jälkkäriä...ja jotenkin ei viittis maksaa enään mihinkään pääsylippuakaan. Tulee ikävä reissumies eväitä. Sitten mies hermostuu muhun täysin....

Piheys on sairaus. Haluaisin olla rennompi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset ostohousut. Niillä se sujuu.

Mistä ne SAA? Tuskin pystyn ostamaan niitä...

Huomaan, että itselläkin tämä vaan pahenee ja toisaalta saan joka kerta tyydytystä, kun jätän jotain ostamatta. Parempihan tämä on luonnonvarojen ja maapallon kannalta, mutta välillä menee sairauden puolelle.

Ap

Ihan normaalia on, kun kaapit alkaa olla täynnä. Onhan uusi vaate aina kyllä piristävä, joskus on vaan tärkeä virkistää itseään vaikka uudella huivilla. Ja kengät oikeasti lätsähtää, ne kannattaa pitää uudehkoina.

Ainoo vaan, että mulla alkaa kaapit olla tyhjinä, kun en oo ostanu pitkään aikaan mitään loppuun käytetyn tilalle. Mulla on tasan kahdet housut ja kaksi yläosaa ja edustustyö. :/

Ap

Olen ruvennut vähän pelkäämään ostelua. Kuitenkin ostan jotain sopimatonta tai huonolaatuista. Ja sitten olen maailman huonoin luopumaan mistään tavarasta. Nytkin haikailen joidenkin vanhojen romppeiden perään, jotka olen joskus antanut pois. Jos shoppaan jotakin lisää, en kuitenkaan pääse siitä enää eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset ostohousut. Niillä se sujuu.

Mistä ne SAA? Tuskin pystyn ostamaan niitä...

Huomaan, että itselläkin tämä vaan pahenee ja toisaalta saan joka kerta tyydytystä, kun jätän jotain ostamatta. Parempihan tämä on luonnonvarojen ja maapallon kannalta, mutta välillä menee sairauden puolelle.

Ap

Ihan normaalia on, kun kaapit alkaa olla täynnä. Onhan uusi vaate aina kyllä piristävä, joskus on vaan tärkeä virkistää itseään vaikka uudella huivilla. Ja kengät oikeasti lätsähtää, ne kannattaa pitää uudehkoina.

Ainoo vaan, että mulla alkaa kaapit olla tyhjinä, kun en oo ostanu pitkään aikaan mitään loppuun käytetyn tilalle. Mulla on tasan kahdet housut ja kaksi yläosaa ja edustustyö. :/

Ap

Kyllä, ostaisin sitten pari uutta vaatetta koska edustustyössä täytyy olla konfidentti ja vaatteilla on tosiaan merkitys mielentilaan!

Vierailija kirjoitti:

Olen ruvennut vähän pelkäämään ostelua. Kuitenkin ostan jotain sopimatonta tai huonolaatuista. Ja sitten olen maailman huonoin luopumaan mistään tavarasta. Nytkin haikailen joidenkin vanhojen romppeiden perään, jotka olen joskus antanut pois. Jos shoppaan jotakin lisää, en kuitenkaan pääse siitä enää eroon.

Olen samanlainen. Pitää olla tosi epämukava vaate että luovun siitä ilman katumusta.

Minulla tuota on ollut aina. Se on netti-ikkunaostoksia. Ensin kilauttaa tuotteita koriin haaveillen ja sitten tulee järki ja ostaa vähemmän tai ei mitään. Mikään vika ei tuo ole.

Sama vaiva. Nuorena shoppailin aina kun oli rahaa, sitten se pikkuhiljaa väheni ja nyt on mennyt sellaiseksi etten osta edes tarpeeseen. Etätyö mahdollisti tämän, nyt on paniikki kun ei oo mitään päällepantavaa. Mun isä on oikee alennusharakka, vannoin että musta ei ikinä tuu samanlainen mutta kuinkas siinä kävikään. Käyn kyllä usein lounaalla ja hierojalla, harrastuksiin menee myös rahaa mutta vaatteita en saa ostettua millään. Masentaa.

Reikäsiä vaatteita voi edelleen kotona käyttää, mutta töihin en kyllä kehtaisi semmosia pukea.

Nauroin ihan ääneen, niin tutulta kuulostaa. Kannattaa myös lukea kirja ”Hyvä tarjous”, saa ihan e-kirjana, siinä myös samanlaisia tarinoita joihin helppo samaistua.

Todella vaikea ostaa mitään, edes hiuslenksuja. ”Kyllä mä ilmankin pärjään”. Tänään katselin Tokmannilla mattoa, muut ihmiset vaan laittoi ostoskärryihinsä sopivia, itse lähdin lopulta pois ilman mattoa, taas se sama ajatus: ”onko se niin välttämätön”.

Jotenkin tosi vaikea ostaa jos ei ole ihan pakko. Palkkakin on mulla ihan keskitasoa, en ole mikään erityisen köyhä. Aina olen ollut tämmöinen, en vaan voi itselleni mitään.

Tässä ap taas. Yritin ostaa juuri talveksi perinteisiä kanervia ja callunoita ja katsoin jo valmiiksi nätin asetelman Tokmannilla. Sit iski taas tää piru; "no jos en vielä ostaiskaan", ja "mitäs jos laittaisin pelkät valot kynttilälyhtyyn kuistille", "laitan eks pihan kuntoon kokonaan, ihan tyhmää jos piha on muuten ruma ja sit yks kukka-asetelma vaan siinä". (Ainoo vaan että pitäis ostaa se lyhtykin eka!)

Tää on ihan sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ap taas. Yritin ostaa juuri talveksi perinteisiä kanervia ja callunoita ja katsoin jo valmiiksi nätin asetelman Tokmannilla. Sit iski taas tää piru; "no jos en vielä ostaiskaan", ja "mitäs jos laittaisin pelkät valot kynttilälyhtyyn kuistille", "laitan eks pihan kuntoon kokonaan, ihan tyhmää jos piha on muuten ruma ja sit yks kukka-asetelma vaan siinä". (Ainoo vaan että pitäis ostaa se lyhtykin eka!)

Tää on ihan sairasta.

Sua raatelee kaksi eri maailmankuvaa, ei tuossa muuta tarvita. Toisen mukaan ihminen ei voi elää kunnollista elämää, jos siitä ei näy merkkejä. Ne kanervat ja lyhdyt on niitä merkkejä, ja jotta olisit jotain tässä maailmassa ja sinulla olisi minkäänlainen sosiaalinen asema, tarvitset pääsylipun ja se on milloin kanerva, milloin lyhty, mutta mieluummin molemmat. Ja yksinäinen kanervahan vain itkee siinä, se tarvii seuraa. 

Toinen maailmankuva luimii nurkissa nolattuna, sen mielestä kanervan retuuttaminen tuhansia kilometrejä eestaas rekalla sinun asemaasi takaamaan on huijausta, pelleilyä ja tiedät sen luimun mielestä ihan hyvin, että siinä eniten huijaat itseäsi ja oikeasti tulee hiukan kehnompi olo jokaisesta kanervasta. Koska se ei ole totta ja todelliset tarpeet samaan aikaan huutavat nälissään kun kumarretaan kanervia. 

Luimu menee istumalakkoon, ja mitä enemmän vuosia kuluu, sitä ylpeämmin se läsäyttää perseelleen. Voihan olla, että se kiskaisee sinutkin mukanaan ja jää tärkeät asiat saavuttamatta, mutta useinko se oikeasti on niin? 

On niitäkin ihmisiä, jotka vilkaisevat söpöä kynttiläasetelmaa kanervineen ja toteavat, että jaaha joku on viihtyvinään täällä mutta oikeasti on silmääpalvovan häpeän orja.