Miten sinä pystyt olemaan välittämättä muiden mielipiteistä?

Kai se vaan iän mukana tuli, tulin itsevarmemmaksi ja huomasin että olenkin ihan hyvä tyyppi. Nykyään ei kiinnosta mitä mieltä muut musta ovat.

Auttoi, kun huomasi, että ihmiset arvostaa eniten niitä jotka arvostaa itseään ja omia mielipiteitään.

Ja vaikka ne ei arvostaisikaan, so what? Ei ne ole mitään ylimmäisiä tuomareita jotka tietää oikeat vastaukset. Kaikki muut on ihan samoja tyhmiä ihmisiä kuin me muutkin.

Miksi välittäisin sellaisten ihmisten mielipiteistä jotka eivät ole minulle mitään?

En pystykään. On inhimillistä miettiä mitä muut itsestä ajattelevat. Sitten on vasta ongelma jos nuo ajatukset rajoittavat omia valintoja.

Ketkä muut? Mitä tarkoitat? Mistä puhut? No comment.

Ajattelin jo silloin, että he, kiusaajat ovat tyhmiä. En oikeasti pystynyt ymmärtämään sen käytöksen pointtia, koska se oli niin järjetöntä. Kyseenalaistan kaiken, jolla yritetään saada heikompaa vielä heikompaan asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kai se vaan iän mukana tuli, tulin itsevarmemmaksi ja huomasin että olenkin ihan hyvä tyyppi. Nykyään ei kiinnosta mitä mieltä muut musta ovat.

Jotenkin näin. Teininä oli sosiaalinen hyväksyntä todella tärkeää, hiljalleen sen merkitys väheni jatajusi että aina on joku joka ei diggaa. Sitten jossain vaiheessa, noin nelikymppisenä, havahduin siihen että oikeastaan vain muutaman läheisimmän ihmisen ajatuksilla on väliä.

Hyvä esimerkki tästä muutin ulkomaille 35-vuotiaana. Eräs tuttu totesi jotain tyyliin "nykyään on vissiin sitten hienoa sanoa että asuu ulkomailla". Toinen kysyi että "miks sulla kesti näin kauan lähteä, mä halusin muuttaa heti lukion jälkeen."

Eli jos muita alat kuuntelemaan niin löydät mielipiteitä laidasta laitaan, mitä tahansa teetkin.

En tiedä. Syön mustikajukurttia. Sitten lepään. Huomenna laskun maksua.

Yläkerrassa riidellään. Ihanaa, että siellä eikä täällä.

Taitaa tulla kylmä talvi. Pitääkin hommata edullisesti mieluisaa talvivaatetusta.

Taidan kuunnella joulumusaa.

Keskittymällä (hyvällä tavalla) itseeni ja läheisiin. Ikä tietysti auttaa, antaa perspektiiviä, ja kun on tullut iän myötä onnistumisia elämässä, se nostaa itsetuntoa. Ja epäonnistumisista on selvinnyt. Vieraiden mielipiteillä ei vain ole merkitystä, kun oma elämä on lähellä ja voi elää niin kuin haluaa.

Ajattelen niin, että tämä on minun ikioma ainutkertainen elämäni. Otan toiset ihmiset tietysti huomioon, mutta kun elämäni on lopussaan, minä yksin olen vastuussa siitä, miten elämäni olen elänyt.

En anna toisten- eteenkään tuntemattomien- näkemysten tai mielipiteiden rajoittaa omaa olemistani.

Elä ja anna elää.

Kyllä minä välitän siitä, mitä muut minusta ajattelee, mutta en koe sitä yhtään haitalliseksi. Jos huomaan, että muiden mielipiteet vaikuttaa valintoihini, muistutan itseäni siitä, mikä mulle on tässä maailmassa tärkeää ja yritän mahdollisimman huolellisesti tehdä valinnat sen perusteella. Jos taas huomaan, että mietin muiden ajatuksia enemmän kuin haluaisin ja ehkä harmistunkin siitä, muistutan itselleni että ihminen on laumaeläin ja tämä on lajityypillistä käytöstä.

Älä välitä niiden mielipiteistä joilta et kysyisi neuvoa!

Syrjäyytyminen ja erakoituminen on suomessa yleistä. Se on sam kuin se platonin luolateoria jossa vangit ovat laitettu istumaan luolaaan selkä luolan aukkoa kohden ja näkevät kaiken varjona ja sitten heidän todellisuus välittyy vain kaikkien näiden varjojen kautta. Eli ihminen tulee yksinäisyydessäään lopulta seinähulluksi.

Tiedostin, että suurin osa ihmisistä on oikeasti tyhmiä ja en voi heitä auttaa. Jos joku uskoo juoruja ja mustamaalausta, en voi sille mitään. Usko ihmiskuntaan ei ole mennyt koska kuitenkin on pieni osa yhä omilla aivoilla ajattelevia.

Vierailija kirjoitti:

Syrjäyytyminen ja erakoituminen on suomessa yleistä. Se on sam kuin se platonin luolateoria jossa vangit ovat laitettu istumaan luolaaan selkä luolan aukkoa kohden ja näkevät kaiken varjona ja sitten heidän todellisuus välittyy vain kaikkien näiden varjojen kautta. Eli ihminen tulee yksinäisyydessäään lopulta seinähulluksi.

Siinä on kyse siiis siitä että suomen kaltaisessa pienessä maassa miten pienessä massa vähäiiset resurssit jaetaan eli miten kortit jaetaaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäyytyminen ja erakoituminen on suomessa yleistä. Se on sam kuin se platonin luolateoria jossa vangit ovat laitettu istumaan luolaaan selkä luolan aukkoa kohden ja näkevät kaiken varjona ja sitten heidän todellisuus välittyy vain kaikkien näiden varjojen kautta. Eli ihminen tulee yksinäisyydessäään lopulta seinähulluksi.

Siinä on kyse siiis siitä että suomen kaltaisessa pienessä maassa miten pienessä massa vähäiiset resurssit jaetaan eli miten kortit jaetaaan.

Mutta toisaaalta ihan hyvin on asiat miettii vaikka onkin valelääkäreiitä jaulkomaalaisia lääkäreitä niin joissakin maissa psykologia niin se on vallankäytön väline.

Suomessa korpisoturin on selvitttävä omalla järjelllään.

Olen oppinut lokeroimaan asioita. Kun en halua tai ehdi työstää ajatuksiani tai tunteitani, työnnän ne sivuun ja palaan asiaan myöhemmin. Joskus asiat ovatkin osoittautuneet niin vähäpätöisiksi, ettei niitä ole ollut tarvetta ottaa käsittelyyn uudestaan ja jotkut asiat vaativat useamman hetken.

Olen aina ajatellut, että "Antaa pahojen haukkua, ei ne leipää mun pöytään tuo". Ihmisellä, joka jaksaa muiden elämässä roikkua, on jotain pahasti vialla. Oma elämä on mitäänsanomatonta ja kateushan se usein vaivaa.

Minua on aina mollattu ja selän takana jopa paskaa puhuttu, koska olen kaikille ystävällinen ja hyvin valoisa tyyppi. En valita kenellekään vastoinkäymisiäni, vaan nousen aina sitkeästi suosta ja jatkan matkaa. Ehkä vaistoavat mun sisäisen voimani. Nykyään kun lannistutaan niin vähästä, ei paljoa tarvita, kun "ollaan ihan rikki". Luullaan että positiivisella ihmisellä on kaikki paremmin.

Työnantaja, lähiomainen, oma kumppani ovat eri asia. Heistä olet jollain tavalla riippuvainen, vaikka itse päätöksesi teet ja omalla laillasi elät tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että "Antaa pahojen haukkua, ei ne leipää mun pöytään tuo". Ihmisellä, joka jaksaa muiden elämässä roikkua, on jotain pahasti vialla. Oma elämä on mitäänsanomatonta ja kateushan se usein vaivaa.

Minua on aina mollattu ja selän takana jopa paskaa puhuttu, koska olen kaikille ystävällinen ja hyvin valoisa tyyppi. En valita kenellekään vastoinkäymisiäni, vaan nousen aina sitkeästi suosta ja jatkan matkaa. Ehkä vaistoavat mun sisäisen voimani. Nykyään kun lannistutaan niin vähästä, ei paljoa tarvita, kun "ollaan ihan rikki". Luullaan että positiivisella ihmisellä on kaikki paremmin.

Työnantaja, lähiomainen, oma kumppani ovat eri asia. Heistä olet jollain tavalla riippuvainen, vaikka itse päätöksesi teet ja omalla laillasi elät tietenkin.

Tämä! Mua on kadehtinut pari suurituloista, yrittäneet tuhota mun elämää kaikin tavoin. Ei ole suuret tulot tuoneet heille onnea. Molemmilla perheet ja ikääkin sen verran, että jokin järkikin luulisi olevan. Luonnehäiriö on paha vika kun se on päässä.