Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä muuttunut oudoksi :(
30.11.2014 |
Olen nyt 17 viikkoa raskaana. E pillerit pettäneet vaikka tunnollisesti syönyt. Olon menossa aborttiin ja pyysin päähänpistosta nähdä ultran ja en pystynyt sitä tekemään. Poikaystävä kokoajan ollut sitä mieltä että pidetään se.
Olemme siis 19 vuotiaita.
Poikaystävä lopetti koulun kun ei jaksanut herätä aamuisin ja on ollut vuoden ns. Sossupummina. Itsekin olin itsestä riippumattomista syistä puoli vuotta jolloin tapasimme
Yhdessä olemme olleet 8kk.
Tapasimme siis kesällä ja sopisimme 100% yhteen joka päivä oli tekemistä ja varsinkin kesä piristi. Olimme kokoajan yhdessä.
Nyt aloitin koulun ja iltatyöt joten ei ole enää niin paljon vapaata aikaa. Poikaystävä suuttuu ja on hiljainen kun lähden kouluun tai töihin. Kun tulen takaisin on vieläkin vihainen. Saan lepytellä ja on siltikin outo.
Eniten minua harmittaa että suhteemme alussa ostin maailman ihanimman ja kilteimmän pikkukoiran. On haukkumaton, sisäsiisti ja kiltti. Palvoo poikaystävääni.
Kesän loputtua poikaystävä alkoi ilman mitään syytä vihaamaan ja haukkumaan sitä. Kuinka vihaa pikku rottaa. Kuolisipa pois tai sokeutuisi.
Asun poikaystävälläni ja jos koira ei ole vanhemmilleni niin suuttuu sille mitä ihmeellisimmistä asioista. Esim jos on jonkun pikkuisen pahvinpalan silpunnut tms :(
Vihaa vaan yhtäkkiä periaatteesta vaikka koira on ihana ja kiltti pikku pentu.
Nykyään itken joka ilta että miksi poikaystävä muuttui yhtäkkiä.
6kk ei ikinä tapeltu, ei ikinä sanonut mitään pahaa. Yhtäkkiä kaikki muuttui.
Kun puhun erosta tai tauosta niin alkaa anelemaan ja pyytelemään anteeksi.
Esim päivä saattaa mennä ihan hyvin. Sitten yhtäkkiä huomaan kun on hiljaa ja ei vastaa ja sanoo öitä ja alkaa yhtäkkiä nukkumaan vaikkei kello ole mitään.
Myös ensin puhuttiin innoissaan vauvasta ja on vieläkin toki innoissaan ja sanoo ettei pystyisi elämään ilman minua niin kun puhun tulevaisuudesta niin sanoo että samanlainen pummi on vieläkin jos edes hengissä.. Samalla sanoo äidilleen että aloittaa koulun ihan pian.
Mitä teen? Rakastan tuota kuitenkin ja on yhtäkkiä muuttunut:( luulen että vihainen kun minulla ei ole aikaa enää niin paljon mutta tuo koirajuttu ollut kauhemmin
Kommentit (45)
Todellisuus iskee kasvoihin, ootte eläny 6 kk ns huumaikaa ja sit kun rutiinit alkaa käymään tutuks niin alkaa se toisen todellinen puoli paljastua. Ei kannata ns alkuhuuman aikana muuttaa yhteen tai tehä lapsia. Mikäli mielii yhdessä olla. Vaan kannattaa tutustua ensin toiseen, ennenkun lapsen pitää tai muuttaa yhteen. Ihmisiä on tietty erilaisia, tämä on vain mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, jos olisin sinä niin jättäisin miehen ja varmaan keskeyttäisin raskauden.
Ole kiltti ja mieti vielä, olet kovin nuori ja olet sidottuna lapseesi koko loppuelämäsi, olet juuri pääsemässä elämään kiinni.
Kaikkea hyvää ♡
Veikkaan, että sitä nolottaa, kun sinä opiskelet ja käyt töissä ja pyrit eteenpäin elämässäsi. Mies "perheen elättäjä" taas "makaa kotona" ja vauvakin tulossa. Voi ottaa miehen itsetunnon päälle siis.
Näin ei voi jatkua kuitenkaan eli keskusteluapua vaikka neuvolan kautta tai seurakunnan kautta.
Oon itsekin parikymppinen työtön (sossuun en silti koske). Pidemmän aikaa kun on tekemättä mitään koulu/työ) niin alkaa ahdistamaan. Koita vaikka saada poikaystäväsi innostumaan jostain harrastuksesta? Ja luultavasti asenne muuttuu kun saa jotain järkevää tekemistä :)
Puhuminen tosiaan nro.1. Olet tyhmä jos et edes yritä puhua :)
Ei ole ilmeisesti käynyt inttiä vielä? Passita sinne. Saa jotain tekemistä ja aikaa miettiä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 03:28"]Ei ole ilmeisesti käynyt inttiä vielä? Passita sinne. Saa jotain tekemistä ja aikaa miettiä tulevaisuutta.
[/quote]
Tässä hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikaystäväsi on selkeä läheisriippuvainen. Henkisesti aivan lapsi vielä. Isäksi kauhistus. Tulee tekemään samaa vauvalle, mitä nyt tekee koiraparalle. Huomionhakuista kiukuttelua. Jos vielä voit, tee abortti. Ja ota koira ja muuta pois.
Ei jumalauta. Jos tollaset selviää lapsen kanssa, niin meillä ei puolisob kanssa ole mitään hätää. Ei se sun miehes tai tuo poika ole valmis isäksi ei mitenkään!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea apua. Minun läheinen teki lopukta itsarin kun koki olonsa niin pahaksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se.. Oot nuori vielä, ei kannata haaskata aikaansa huonoon suhteeseen. Nimimerkillä 12 vuotta jaksoin katsella..
Ehdottomasti eroat tässä vaiheessa (ainakin asumisjärjestelyjen osalta jos et suhdetta halua lopettaa) ja poikaystävä hoitakoon elämänsä ja itsensä kuntoon - psyykkisesti hän ei sitä ole ja teidän elämälle en näe nykyisillä tekijöillä kovin hyvää ennustetta sitten kun vauva on syntynyt. Jos hän ei jaksa pientä koiraa, miten hän jaksaa vauvan itkua ja valvomista ja hoitamista. Sori, mutta hyvin synkältä näyttää ja rakkaus ei tuossa kuviossa riitä; mies ei tee juuri mitään yhteisen elämän ja hyvinvoinnin eteen. Muuta tosiaan takaisin vanhemmillesi vähäksi aikaa tai etsi oma asunto pikaisesti, saat kuitenkin tukea opiskelijana ja nyt kun jäät äitiyslomalle. Itse en suoraan sanoen uskaltaisi jäädä noin oireilevan miehen kanssa samaan asuntoon, joudut kulkemaan varpaillasi koko ajan ettei hän suuttuisi taas milloin mistäkin. Mahdollisesti tulee olemaan mustasukkainen vauvallekin.
Olette hyvin nuoria vielä. Sinulla on kädet täynnä työtä ilman hoidettavaa poikaystävääkin.
Pitäisi päästä kiinni elämään. Tekemiseen...töihin, opiskeluun, johonkin. Turhautuu, masentuu.
olet kovin nuori. Jos päätät pitää lapsen noin epävakaassa tilanteessa, niin toivon että ymmärrät että te tarvitsette nyt vahvasti apuja. Lääkäri. Psykologi, neuvola...on niin paljon juttuja. Opiskelu, vauva.
vauva muuttaa kaiken
jos on lapsuuden traumoja, niin ne tulevat esiin vauva-aikana. Niitä olisi hyvä nyt käydä juttelemassa nyt odotusaikana. Ja jatkaa sitä juttelua niin pitkään kuin on mahdollista.
itse olen käynyt monissa paikoissa. Oma avoimuus auttaa. Ja keskustelu helpottaa.
misksi teillä se koira on?
Toivon sinulle kovasti voimia. Älä jää yksin. Menen hakemaann apua.
Sinulla on siinä kohta perhe? Se on iso juttu. Elämän isoin juttu.
toki voit opiskella sitten myöhemmin. Otat vain niskasta kiinni...vaikka kun lapsi on eskari-ikäinen.
tärkeää on sinun hyvinvointisi. Sinä et voi hyvin, jos miehesi voi huonosti... Etenkin, jos olette saman katon alla.
hae apua ja ole avoin.
Tuo intti on oikeasti hyvä idea. Saisi jotain tekemistä ja toisaalta pääsisi mahdollisesti avun piiriin mielenterveysongelmiensa kanssa. Eikös puolustusvoimat vielä maksa asunnonkin? Voisi näin tuntea itsensä tarpeelliseksi kun "kustantaisi" perheelleen asunnon.
Ehkä hän stressaa kun tietää tulevansa isäksi ja on se koulu ja muut asiat kovin levällään. Monesti se mies kuitenkin kokee että hänen pitäisi olla perheessä se "pää" ja elättäjä vaikka kuinka nykyaikana höpötetään paskaa tasa-arvosta. Jos kokee että ei moiseen pysty se voi stressata paljonkin, etenkin jos on vielä jotain mielenterveyteen liittyviä ongelmia esim. bipolar?