Miksi olet avoliitossa etkä avioliitossa?

Ei oo paljon sormusta kuulunu!! Siksi :D!

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 12:44"]

Koska lupaus siitä, että rakastaa jotakuta koko loppuelämänsä ajan ei ole sekä filosofisesti, että empiirisesti ajateltuna millään tavoin realistinen.

[/quote]

Ei kai nykyään enää tarvitse mitään lupailla.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 10:55"]

 Itse häät seremonioineen vaivaannuttaisivat, ja juhlien järjestäminen on kallista ja työlästä touhua. En ylipäätään käsitä, miksi ihmiset tekevät eron siinä, ollaanko avo- vai avioliitossa.

[/quote]

Varmaan sataan kertaan kerrottu, mutta mitään "seremonioita" ei tarvita, maistraattivihkiminen on sama kun kävis pankissa suunnilleen. Juhlia ei ole missään säädetty pakollisiksi järjestää. Juridisesti on eroa onko avio- vai avoliitossa, esim. perintökaari.

[/quote]

Ei pahemmin kiinnosta maallinen mammona. Olen tottunut tulemaan toimeen vähällä ja kaikki mitä meiltä jää, menee joka tapauksessa yhteiselle lapselle. Se paljon puhuttu leskeneläkekin on vain määräaikainen lisätulo. Miksi näitä perintöasioita näin korostetaan? Mitä se lohduttaa, jos puolison kuollessa saa talon ja tavarat? Jokainen huone ja jokainen esine vain muistuttaa menneestä elämästä. Omituisen materialistista ajattelua, joka vain vahvistaa ajatustani siitä, että avioliitto ei ole mitään muuta kuin taloudellinen sopimus. Joka sitten puetaan romanttisen krääsän valeasuun.

[/quote]

Aivan, ja toisaalta miehen tulot voi estää työttömältä vaimolta kaikki tuet, pakko olla miehen elätettävänä, avoliitto saattaa monissa tapauksissa olla taloudelliselta kannaltakin kannattavampi vaihtoehto.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 12:43"]

Mua huvittaa ihmiset, jotka lässyttää etteivät ole sen takia menneet naimisiin, kun se ei ole ollut sallittua kuin vaan heteroille. Tekopyhää paskaa suoraan sanottuna:D:D

No vaikeahan se olisi ollut mennä naimisiin, kun se oli laitonta. Mitä tekopyhää paskaa näet siinä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 12:43"]

Mua huvittaa ihmiset, jotka lässyttää etteivät ole sen takia menneet naimisiin, kun se ei ole ollut sallittua kuin vaan heteroille. Tekopyhää paskaa suoraan sanottuna:D:D

No vaikeahan se olisi ollut mennä naimisiin, kun se oli laitonta. Mitä tekopyhää paskaa näet siinä.

[/quote]

[/quote]

Mä oletan että eka lainattu vastaaja tarkoitti niitä heteropareja, jotka olivat sitä mieltä etteivät mene naimisiin koska se ei ole lain mukaan sallittua myös homopareille.

En mä kyllä tiedä mitä tekopyhää siinä on, ihmisillä on erilaisia periaatteita.

Minua ei ole vielä kosittu. Puhetta on ollut kovasti, mutta odotellaan :) 3v yhteistä taivalta takana.

Olen ollut avo että avioliitossa. 

Koska mies haluaa häät eikä nyt oo mitenkään energiaa järjestää niitä. Mun puolesta voitais mennä salanaimisiin ihan hyvin, mutta mies on sitä mieltä että sitä pitää Juhlia. Mut sit häiden järjestäminen tässä tilanteessa...meillä on 2-vuotias kotihoidossa ja molemmat meistä opiskelee yliopistossa. Ja meillä on hullun energinen koira :D Arki toimii ihan ok, välillä on superkiireistä ja väsyttävää, mutta silti tää kaikki on tosi rakasta. Mutta elämä on myös niin täynnä, ettei tähän mahdu mitään lisää. 

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 10:00"]

Mulla sama. Tosin ei edes olla vielä vanhapari, 5 vuotta yhteistä taivalta takana. Mies on hyvin tietoinen, että tahdon naimisiin ennen lapsia, ja aloittaa lasten tekemisen ennen kuin olen 30. Tässä on nyt kaksi vuotta tuohon "maagiseen" rajaan. Itse en edes välttämättä lapsia halua, mutta mies haluaa.

Kuvittelisi, että jos tahtoo kanssani tosissaan olla ja mun kanssa lapsia tehdä, niin vähitellen menis asiat eteenpäin. Mutta ei... Viimeksi "kosin" miestä melko tasan vuosi sitten, mutta vastausta en ole vieläkään saanut. Olen vakavissani alkanut miettiä jo eroa, alkaa tuntua siltä etten aidosti merkitse miehelle mitään.

Enkä edes halua mitään isoja prinsessahäitä, vaan ihan maistraattivihkiminenkin kävisi. Ehkä hassua ajatella näin, mutta itse olen äpärä ja vanhemmat eronneet, en omille lapsille halua aiheuttaa samanlaisia "oliko mussa vikaa, olinko mä ainoa syy, miksi ne oli yhessä (kunnes tappelivat niin paljon että erosivat)" -tunteita. Mies taas on sanonut haluavansa isot häät. Eikä edes rahasta olisi kiinni, tienaamme molemmat ihan mukavasti. Huoh! Pyhien jälkeen otan asian vakavasti puheeksi. Luultavasti ero edessä, ei tuo tuosta mihinkään ryhdistäydy.

[/quote]

Olen saman ikäinen ja mulla on hyvin samanlaiset ajatukset kuin sinulla, että naimisiin ennen lapsien yrittämistä ja se yrittäminen pitäisi aloittaa ennen 30 rajapyykkiä jos meinaa yrittää ollenkaan. Olemme tosin olleet vähän vähemmän aikaa yhdessä. Mies on kyllä näistä tietoinen ja on itsekin samaa mieltä asioista, mutta hän on muutenkin hidas etenemään.

Tosin mies tietää, että minua on muutaman kerran aiemmissa suhteissa kosittu ja olen niihin vastannut kieltävästi, joten voi olla, että hän pelkää pakkeja. Ja sekin, että mies haluaisi ihan perinteiset kirkkohäät ja minä taas en kuulu kirkkoon ja olen sanonut, etten aio häiden takia liittyä. Kun olemme aiheesta puhuneet, niin avioliiton siunaus ei vaikuta olevan häntä tyydyttävä kompromissi. Mikä on kyllä outoa, kun hän vaikuttaa lähinnä tapauskovaiselta.

Mun mielestä on todella outoa että lapsia voidaan yhdessä hankkia mutta naimisiin meno on liian sitovaa?! Kyllä mä elämässäni arvotan lapsen saamisen isommaksi asiaksi kuin naimisen menon, siinähän sitä sitoo itsensä verisiteellä toiseen koko loppuelämäkseen, ikinä sitä ei saa pois pyyhittyä vaikka kuinka haluaisi.

Mies ei ole vielä innostunut ajatuksesta. Sanoo että joku päivä sitten. Eipä tuota auta hoputtaa.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 10:55"]

 Itse häät seremonioineen vaivaannuttaisivat, ja juhlien järjestäminen on kallista ja työlästä touhua. En ylipäätään käsitä, miksi ihmiset tekevät eron siinä, ollaanko avo- vai avioliitossa.

[/quote]

Varmaan sataan kertaan kerrottu, mutta mitään "seremonioita" ei tarvita, maistraattivihkiminen on sama kun kävis pankissa suunnilleen. Juhlia ei ole missään säädetty pakollisiksi järjestää. Juridisesti on eroa onko avio- vai avoliitossa, esim. perintökaari.

[/quote]

Ei pahemmin kiinnosta maallinen mammona. Olen tottunut tulemaan toimeen vähällä ja kaikki mitä meiltä jää, menee joka tapauksessa yhteiselle lapselle. Se paljon puhuttu leskeneläkekin on vain määräaikainen lisätulo. Miksi näitä perintöasioita näin korostetaan? Mitä se lohduttaa, jos puolison kuollessa saa talon ja tavarat? Jokainen huone ja jokainen esine vain muistuttaa menneestä elämästä. Omituisen materialistista ajattelua, joka vain vahvistaa ajatustani siitä, että avioliitto ei ole mitään muuta kuin taloudellinen sopimus. Joka sitten puetaan romanttisen krääsän valeasuun.

[/quote]

SItä se tarkoittaa että jos nyt miehesi yhtäkkiä kupsahtaisi, yhteinen lapsenne perisi hänen omaisuudestaan puolet ja miehen lähisuku loput. Siinäpä ottaisit sitten lisää lainaa että saatte pitää kotinne.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 23:01"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:50"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:48"]

Ei oo kosittu eikä mies vastaa mun kosintoihin. Ollaan niin vanha pari jo, että ajatus romanttisista, rakkaudentäyteisistä häistä on varmaan meidän osalta jo mennyttä, joten parempi kai jatkaa tässä avoliitossa vaan. 

[/quote]

Aika surullista :/

[/quote]

No siltä se varmaan kuulostaa, mutta en osaa ajatella itseäni menemässä "näyttävästi" naimisiin, koska ei enää olla sellaisia pus pus -rakastuneita ja söpöjä niinkuin nuorempana. Voisihan sitä mennä kahdestaankin maistraatissa, mutta se tuntuisi liian arkiselta. Niin sitten ei mennä ollenkaan. 

[/quote]

Sari&Kari?

Siksi koska avioliitot ei ole yhtään kestävämpiä kuin avoliitotkaan, menisinkö lupaamaan jotain mitä en pysty pitämään?

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 14:21"]

SItä se tarkoittaa että jos nyt miehesi yhtäkkiä kupsahtaisi, yhteinen lapsenne perisi hänen omaisuudestaan puolet ja miehen lähisuku loput. Siinäpä ottaisit sitten lisää lainaa että saatte pitää kotinne.

[/quote]

Tässä ketjussa on ymmärtääkseni kysytty itse kunkin henkilökohtaisia syitä. Minun tilanteessani ei lainaa tarvitse ottaa "lisää", koska mitään lainaa ei ole koskaan ollutkaan. Talo on ostettu käteisellä ja se on jo muutenkin puoliksi minun - itse asiassa maksoin tästä aikanaan suuremman osuuden kuin mies. Lähisukulaisten kanssa ollaan hyvissä väleissä, joten mitään häätämistä ei senkään puolesta ole odotettavissa. Eikä koti edes ole minulle mikään tietty paikka ja tietyt seinät. Olen niitä, jotka ovat kotonaan jokseenkin missä tahansa. Joten, kiitos vain, mutta faktat ovat tiedossa ja niiden mukaan olen päätökseni tehnyt.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 14:18"]

Mun mielestä on todella outoa että lapsia voidaan yhdessä hankkia mutta naimisiin meno on liian sitovaa?! Kyllä mä elämässäni arvotan lapsen saamisen isommaksi asiaksi kuin naimisen menon, siinähän sitä sitoo itsensä verisiteellä toiseen koko loppuelämäkseen, ikinä sitä ei saa pois pyyhittyä vaikka kuinka haluaisi.

[/quote]

Eihän tässä nyt ole kysymys sitoutumisesta. Vaan sen rekisteröimisestä yhteiskunnan silmissä. Minä olen niin paljon sitoutunut, että olen sen lapsen tehnyt, yhteisen talon hankkinut ja yli 20 vuotta miehen kanssa elänyt. Mutta ei, en tarvitse tälle sitoumukselle mitään leimoja, en papin aamenia, enkä sukujuhlia. Katson, että sitoumuksemme on aivan meidän kahden välinen asia eikä kenenkään muun.

En halua naimisiin. Jos avomieheni kosisi, vastaisin kieltävästi. En vain koe tarvetta naimisiinmenolla, joten miksi ihmeessä tekisin sen?

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 10:55"]

 Itse häät seremonioineen vaivaannuttaisivat, ja juhlien järjestäminen on kallista ja työlästä touhua. En ylipäätään käsitä, miksi ihmiset tekevät eron siinä, ollaanko avo- vai avioliitossa.

[/quote]

Varmaan sataan kertaan kerrottu, mutta mitään "seremonioita" ei tarvita, maistraattivihkiminen on sama kun kävis pankissa suunnilleen. Juhlia ei ole missään säädetty pakollisiksi järjestää. Juridisesti on eroa onko avio- vai avoliitossa, esim. perintökaari.

[/quote]

Ei pahemmin kiinnosta maallinen mammona. Olen tottunut tulemaan toimeen vähällä ja kaikki mitä meiltä jää, menee joka tapauksessa yhteiselle lapselle. Se paljon puhuttu leskeneläkekin on vain määräaikainen lisätulo. Miksi näitä perintöasioita näin korostetaan? Mitä se lohduttaa, jos puolison kuollessa saa talon ja tavarat? Jokainen huone ja jokainen esine vain muistuttaa menneestä elämästä. Omituisen materialistista ajattelua, joka vain vahvistaa ajatustani siitä, että avioliitto ei ole mitään muuta kuin taloudellinen sopimus. Joka sitten puetaan romanttisen krääsän valeasuun.

[/quote]

SItä se tarkoittaa että jos nyt miehesi yhtäkkiä kupsahtaisi, yhteinen lapsenne perisi hänen omaisuudestaan puolet ja miehen lähisuku loput. Siinäpä ottaisit sitten lisää lainaa että saatte pitää kotinne.
[/quote]
Avioliitto ei muuta perimysjärjestystä, jos vainalla on rintaperillisiä! Eli rintaperilliset perivät!!!! Miten voi olla niin vaikeata, leski ei peri kuin testamentilla, jos on lapsia!!!

En näe mitään syytä mennä naimisiin, avoliitossa ja lapsi. Tiedän juridiset erot avo- ja avioliiton välillä.

Taitaa olla sama syy kuin aika monella; olisi kiva pitää juhlat mutta ne vaatii rahaa.
Ollaan kyllä usein mietitty että jos menis vaan maistraatissa naimisiin, mutta sit ne juhlat jäis kuitenkin pitämättä, ne jäis vain pian sille 'pitäis joskus..' -asteelle. Mitään hillittömiä 200 vieraan ryyppyjuhlia ei pidetä kuitenkaan vaikka olisi rahaa, eikä lainaa aleta ottamaan yksien juhlien takia.