Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet avoliitossa etkä avioliitossa?
Kommentit (85)
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:48"]
Ei oo kosittu eikä mies vastaa mun kosintoihin. Ollaan niin vanha pari jo, että ajatus romanttisista, rakkaudentäyteisistä häistä on varmaan meidän osalta jo mennyttä, joten parempi kai jatkaa tässä avoliitossa vaan.
[/quote]
Aika surullista :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan lähinnä siks että ollaan molemmat naisia
En ole kokenut tarvetta. 15 vuotta yhdessä, yhteinen lapsi ja molemmilla sekä talous että testamentti järjestyksessä. Eli en tarvitse miestä mihinkään, hän on vain kiva lisä elämässä, pelkkää plussaa.
Koska toinen ei halua eikä häntä siihen pakottaakaan voi.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:48"]
Ei oo kosittu eikä mies vastaa mun kosintoihin. Ollaan niin vanha pari jo, että ajatus romanttisista, rakkaudentäyteisistä häistä on varmaan meidän osalta jo mennyttä, joten parempi kai jatkaa tässä avoliitossa vaan.
[/quote]
Aika surullista :/
[/quote]
No siltä se varmaan kuulostaa, mutta en osaa ajatella itseäni menemässä "näyttävästi" naimisiin, koska ei enää olla sellaisia pus pus -rakastuneita ja söpöjä niinkuin nuorempana. Voisihan sitä mennä kahdestaankin maistraatissa, mutta se tuntuisi liian arkiselta. Niin sitten ei mennä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme koe avioliittoa tärkeäksi. Yhdessä voidaan olla ilman paperilappustakin.
Eipä ole kosittu. Ymmärrän kyllä mistä kiikastaa. Molemmat haluaisivat pitää kunnon isot hääjuhlat, mutta mistä rahat? Ei kai sitä voi suoraan olettaa että vanhemmat maksaa, vaikka uskonkin että jonkin verran varmasti haluaisivat osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehellä on ulosottovelkoja, siksi on yksinkertaisempaa pysyä juridisesti mahdollisimman erillään. Katsotaan sitten, kun on saanut ne maksettua. Ei tuo ole kyllä kosinutkaan, varmaan samasta syystä että haluaa selvittää talousasiansa ensin. Haluan kyllä jossain vaiheessa mennä naimisiin.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:18"]
No ei ole vielä ollut sellaista hyvää hetkeä. Halutaan kunnon häät sitten kun ne pidetään. Ei mitään maistraattia ja pullakahveja, vaan isot häät. Seurustelun alussa naimisiinmeno ei tietenkään ollut ajankohtaista. 3v seurustelun jälkeen saatiin ensimmäinen lapsi ja siitä 1,5v päästä toinen. Kotihoidontuesta ja toisen palkasta ei oikein pikkulapsiperheessä säästetty isoja häitä varten. Sitten lapset meni päiväkotiin ja mä päätin vaihtaa alaa ja opiskella siis uuden ammatin. Opiskeluja on vielä vähän jäljellä, eikä näin opiskelijanakaan ole oikein ollut varaa säästää häihin. Sitten kun pääsen töihin, saatetaan alkaakin säästämään eli häät ehkä n. 2-3 vuoden päästä.
[/quote]
Toisin sanoen: miehesi pitää sinua taloudellisena itsemurhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:48"]
Ei oo kosittu eikä mies vastaa mun kosintoihin. Ollaan niin vanha pari jo, että ajatus romanttisista, rakkaudentäyteisistä häistä on varmaan meidän osalta jo mennyttä, joten parempi kai jatkaa tässä avoliitossa vaan.
[/quote]
Aika surullista :/
[/quote]
No siltä se varmaan kuulostaa, mutta en osaa ajatella itseäni menemässä "näyttävästi" naimisiin, koska ei enää olla sellaisia pus pus -rakastuneita ja söpöjä niinkuin nuorempana. Voisihan sitä mennä kahdestaankin maistraatissa, mutta se tuntuisi liian arkiselta. Niin sitten ei mennä ollenkaan.
[/quote] "Sitovampihan" se maistraattivihkiminen on kuin jonkun papin sanat mihin monikaan suomlainen ei enaa usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:48"]
Ei oo kosittu eikä mies vastaa mun kosintoihin. Ollaan niin vanha pari jo, että ajatus romanttisista, rakkaudentäyteisistä häistä on varmaan meidän osalta jo mennyttä, joten parempi kai jatkaa tässä avoliitossa vaan.
[/quote]
Mulla sama. Tosin ei edes olla vielä vanhapari, 5 vuotta yhteistä taivalta takana. Mies on hyvin tietoinen, että tahdon naimisiin ennen lapsia, ja aloittaa lasten tekemisen ennen kuin olen 30. Tässä on nyt kaksi vuotta tuohon "maagiseen" rajaan. Itse en edes välttämättä lapsia halua, mutta mies haluaa.
Kuvittelisi, että jos tahtoo kanssani tosissaan olla ja mun kanssa lapsia tehdä, niin vähitellen menis asiat eteenpäin. Mutta ei... Viimeksi "kosin" miestä melko tasan vuosi sitten, mutta vastausta en ole vieläkään saanut. Olen vakavissani alkanut miettiä jo eroa, alkaa tuntua siltä etten aidosti merkitse miehelle mitään.
Enkä edes halua mitään isoja prinsessahäitä, vaan ihan maistraattivihkiminenkin kävisi. Ehkä hassua ajatella näin, mutta itse olen äpärä ja vanhemmat eronneet, en omille lapsille halua aiheuttaa samanlaisia "oliko mussa vikaa, olinko mä ainoa syy, miksi ne oli yhessä (kunnes tappelivat niin paljon että erosivat)" -tunteita. Mies taas on sanonut haluavansa isot häät. Eikä edes rahasta olisi kiinni, tienaamme molemmat ihan mukavasti. Huoh! Pyhien jälkeen otan asian vakavasti puheeksi. Luultavasti ero edessä, ei tuo tuosta mihinkään ryhdistäydy.
Koska olen vasta 18-vuotias ja olen myös ajatellut, etten välttämättä koskaan tule menemäänkään naimisiin, koska isäni on kuollut ja olisin hänet kuitenkin halunnut mut alttarille saattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin naimisiin, mutta naiseni ei suostu ottamaan sukunimeäni.
En ole keksinyt vielä tarpeeksi hyvää syytä mennä naimisiin.
Kumpikaan meistä ei pidä avioliittoa arvossa perinteenä tai instituutiona, eikä se ei tunnu meille oikeanlaiselta tavalta ilmaista sitoutumistamme. Yhdessä asutaan, koska kahta kämppää tulisi kalliiksi pitää yllä, kun joka tapauksessa haluamme olla yhdessä koko ajan. Meillä ei ole mitään varsinaista omaisuutta, joten kuoleman korjatessa kumpikaan ei jää sen enempää "tyhjän päälle" kuin aiemminkaan. Omaisuutta ei ole, mutta ei toisaalta velkaakaan. Lapsia ei ole eikä tule. Jos jossakin vaiheessa tulee ajanohtaiseksi erota, säästytään ajan, vaivan ja rahan hukalta.
Koska se on multa kielletty. Eikä kyse ole kumppanin sukupuolesta
Miksi olisin avioliitissa? En keksi yhtään ainoaa syytä.
Ei oo kosittu eikä mies vastaa mun kosintoihin. Ollaan niin vanha pari jo, että ajatus romanttisista, rakkaudentäyteisistä häistä on varmaan meidän osalta jo mennyttä, joten parempi kai jatkaa tässä avoliitossa vaan.