Olenko jotenkin vähä älyinen.

Rupeat harrastamaan matematiikan laskuja, kielten opiskelua (nimenomaan maineeltaan vaikeita kuten venäjää, hepreaa, arabiaa tai ranskaa) ja opiskelet historiaa ja vaikka lääkärikirjoja netistä Terveyskirjasto.fi sen sijaan että katsoisit TV:tä..

Aivoja pitää käyttää, jotta pysyisivät vireänä.

Syöt terveellisesti, ja käyt joka päivä tunnin kävelyllä tai muuta liikuntaa esim uintia..

Paino on pysyttävä normaali-indeksin rajoissa, keskivartalolihavuus on riskitekijä moneen sairauteen mm dementiaan ja diabetekseen ja vaikuttaa myös aivojen toimintaan.

Muista omega-3- ja omega-6-rasvahappojen riittävä saanti ruokavaliossa. Ja mielellään ei mitään kalaöljykapseleita vaan oikeaa kalaa, pähkinöitä ja kasviöljyjä. Aivot ovat 60-prosenttisesti rasvaa, joten noita kyllä tarvitaan. Kiinnitä öljyissä huomiota erityisesti linolihapon ja alfalinoleenihapon (ns. välttämättömät rasvahapot) osuuteen.

Ja jos haluat antaa muille fiksun kuvan itsestäsi, helppo konsti on opetella kirjoittamaan yhdyssanat oikein.

Viisaan ihmisen tunnistaa esim. siitä ettei hän puhu muista ihmisistä pahaa.

Se kuuluisa maalaisjärki. Sydämen ja järjen liitto on yleisen elämän kannalta tärkeämpää kuin mikään testitulos. Älykkyystestit ovat yliarvostettuja. Jos käyt töissä, teet työsi hyvin, maksat laskusi, huolehdit muutenkin asiasi ajallaan -sinulla menee ihan hyvin. Jos pukeudut siististi ja kotisi on siisti ja kodikas, sinulla on asiat paremmin kuin hyvin.

Ketään aliarvostamatta, ihminen joka pärjää Mensan-testeissä, mutta ei kykene hoitamaan arkiaskareita, raha-asioita, ystävyys-ja parisuhdetta, kuinka älykästä se on oikeasti? Ja elämän onnellisuuden kannalta ei varmasti kovin fiksua.

Seurustelin nuorempana venäläisen miehen kanssa, ja hänen mielipiteensä minusta oli, että kaltaiseni ihminen olisi kuollut entiseen Neuvostoliittoon. Sitä voi sitten miettiä, millaisia taitoja tarvittiin hengissä säilymiseen Neuvostoliitossa. Siinä olisi varmasti hyvä älykkyyden mittari.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 15:49"]

masennus, mene lääkäriin

Ei oo todenäköisesti masennus, kyllähän noita tyhmempiä ihmisiäkin on olemassa. Jotkut sen tiedostaa ja toiset ei. Etkö muka itse koskaan huomaa että arkielämässä joillain ei ihan leikkaa kuten muilla tai itsellä? toisilta puuttuu vain yksi ruuvi ja toisilta koko koneisto :)  ei sita itse huomaa.

Tuntuu olevan tapetilla nämä älykkyysasiat. Tekeekö näitä aloituksia sellaiset, jotka pärjää testeissä, mutta normielämä tuottaa vaikeuksia. Katkeruusko ajaa kirjottelemaan aloituksia.

Sanonta on, että fiksut pärjää aina. Pitää paikkansa. Kaikki eivät huutele omaa älykkyyttää ja erinomaisuuttaan, ei ole tarvetta. Mitäs se muille kuuluu?

joopa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 15:49"]

masennus, mene lääkäriin

Ei oo todenäköisesti masennus, kyllähän noita tyhmempiä ihmisiäkin on olemassa. Jotkut sen tiedostaa ja toiset ei. Etkö muka itse koskaan huomaa että arkielämässä joillain ei ihan leikkaa kuten muilla tai itsellä?

toisilta puuttuu vain yksi ruuvi ja toisilta koko koneisto :)  ei sita itse huomaa.

Ja sinä koet asiaksesi osoitella sormella muita? Ei sulla taida mennä hyvin. Jos tekisit elämässä omaa juttuasi, ei olisi tarvetta etsiä negatiivisia asioita muista. Taidat tosiaan olla sössinyt elämäsi kiitettävästi.

Vierailija kirjoitti:

Se kuuluisa maalaisjärki. Sydämen ja järjen liitto on yleisen elämän kannalta tärkeämpää kuin mikään testitulos. Älykkyystestit ovat yliarvostettuja. Jos käyt töissä, teet työsi hyvin, maksat laskusi, huolehdit muutenkin asiasi ajallaan -sinulla menee ihan hyvin. Jos pukeudut siististi ja kotisi on siisti ja kodikas, sinulla on asiat paremmin kuin hyvin.

Ketään aliarvostamatta, ihminen joka pärjää Mensan-testeissä, mutta ei kykene hoitamaan arkiaskareita, raha-asioita, ystävyys-ja parisuhdetta, kuinka älykästä se on oikeasti? Ja elämän onnellisuuden kannalta ei varmasti kovin fiksua.

Seurustelin nuorempana venäläisen miehen kanssa, ja hänen mielipiteensä minusta oli, että kaltaiseni ihminen olisi kuollut entiseen Neuvostoliittoon. Sitä voi sitten miettiä, millaisia taitoja tarvittiin hengissä säilymiseen Neuvostoliitossa. Siinä olisi varmasti hyvä älykkyyden mittari.

Olen ottanut opikseni noista ajoista. Kai tietynlaisen älykkyyden mittari on se, että kykenee oppimaan asioita ja kehittymään ihmisenä. Väittäisin, että ole eri ihminen kuin kymmenen vuotta sitten.

En oo ikinä tehny mitään testejä mutta koulussa pärjäsin todella hyvin kielissä, matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa, mutta sitten taas sosiaalisissa taidoissa olen ihan luuseri, en vaan osaa olla ihmisten seurassa luontevasti enkä tiedä mistä puhua... Olin aina se hiljainen nörtti koulussa. Itse silti ihailen ihmisiä jotka osaa olla luontevasti isossakin porukassa ja tunnen itseni aina ihan tyhmäksi ja luuseriksi ihmisjoukossa. Kumpi sitten haluaisin olla? No tottakai se joka saa ihmiset nauramaan ja haluaisin osata puhua ihan mitä vaan vaikka tuntemattomallekin ihmiselle.

Minäkin pidän itseäni tyhmänä. Tiedän, että monet ovat minua todella paljon tyhmempiä, mutta tiedostan kyllä omat puutteeni. En esimerkiksi osaa ajatella kovin luovasti tai laatikon ulkopuolelta. Olen siis huono keksimään asioita, kuten ratkaisua ongelmiin, vastausta johonkin vaikeampaan kysymykseen... Tuntuu, että monenlaisissa tilanteissa pääni lyö tyhjää. Minua voisi kuvailla sanalla hölmö. En osaa ajatella suuria kokonaisuuksia, päättelemään, yhdistellä asioita. Listaa voisin jatkaa pitkään.

Osaksi luulen, että tyhmyyteni johtuu lapsuudestani. En usko, että äitini teki kovinkaan paljon sen eteen, kun olin pieni. Minua ei painostettu tekemään itse tai oppimaan. Itse olin myös haluton oppimaan lapsena, mikään ei kiinnostanut. Jos olisin lapsesta saakka ollut oppimisenjanoinen, kokeillut paljon eri asioita, se olisi voinut ehkä vaikuttaa nykyisyyteenkin? Vasta nyt aikuisiällä olen ymmärtänyt sen, kuinka tärkeää on oppia uusia asioita. Toisaalta, ei sitä paloa vieläkään ole.

Pärjään kuitenkin elämässä. Valmistun pian ammattikorkeakoulusta, käyn töissä, minulla on ystäviä ja fiksu mies, osaan hoitaa raha-asiani, en ole wt. Jotenkin silti elämääni häiritsee tietoisuus siitä, että en ole se penaalin terävin kynä.