Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso tuntuu kämppiskaverilta?...
06.10.2021 |
Ollaan 22 ja 30 vuotiaita ja oltu yhessä 6 vuotta. Alussa toki kesti monta vuotta sitä kutkuttavaa ihastumisen tunnetta. Nyt 1,5 kk meininki alkanut olemaan kuin oltais kämppiksiä eikä pariskunta. Kipinä on hukassa ja seksiä ja läheisyyttä on edelleen mutta se intohimo siihen puuttuu ja halailut + halun osoittaminen ja vielä vuosi sitten sitä oli paljon enemmän. Puhun välillä koulukaverien ja työkaverien kans enemmän kuin kumppanin. Kaikissa suhteissa varmasti suhde " arkeentuu" ja muuttuu ja tulee kuivia kausia mutta haluaisin oikeasti tuntea intohimoa toista kohtaan ja pussailla sekä muuta romantiikkaa.. :( . Tuntuu oudolta miten osaan olla kenenkään kanssa loppuelämää jos tämä " arkiintuminen" tuleekin yllättäen vastaan. Onko teillä ollut pitkään kuivaa kautta ja olettekin saaneet kipinän taas jotenkin pintaan?? Miten olette toimineet vastaavassa tilanteessa??
Kaikki on "paperilla" hyvin ja luottamus yms pelaa mut silti jotain puuttuu :/
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Suhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se kipinä itsestään säily. Suhde myös arkipäiväistyy alun kiihkon jälkeen. Jos toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja kommunikaatio lakkaa, pikkuhiljaa sitten vähenee seksi ja läheisyyskin. Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta ja siihen mahtuu muutamakin tällainen heikompi jakso. Kokemuksena voin sanoa että kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella puolison kanssa suhteen kurssin korjaamisesta, sen sijaan että hankitte ulkopuolisia juttukavereita. Itse tein näin yli 15 vuoden jälkeen kun puolison kanssa ei kommunikaatio pelannut ja menin sitten ihastumaan työkaveriin, naiseen jonka kanssa tuli jaettua huolet ja murheet kun molemmilla oli suhde huonossa jamassa. Tästä selvittiin henkisellä pettämisellä, joka on sitä pahempaa pettämistä, mutta viime vuosina lasten myötä on välillä jälleen luisuttu siihen että kommunikaatio on pelkästään kodin ja lasten hoitoon liittyvää ja parisuhde on jäänyt taustalle. Onneksi nyt on ajoissa havahduttu asiaaan, kun kuopuskaan ei ole enää vauva ja tilanne on taas parempi.
Nostitko itse asian esiin ihastumisen aikana vai vaimo? Oma mies ihastui työkaveriinsa. Nainen muutti muualle ja mies ei halu asiasta puhua. Ei kuulemma tehnyt mitään. Tuntuu pahalta kun toinen ei edes halua avata mikä meillä pielessä ja pitäisi jatkaa kuten ennekin. Mies ehkä asian jo parissa vuodessa unihtanut, minä en. Kaivelee luottamuspula aika ajoin.
En vaan puoliso sen huomasi. Omasta mielestä silloin en tehnyt mitään väärää, mutta jälkikäteen ymmärrän pettäneeni puolisoani, vaikken koskaan mitään fyysistä työkaverin kanssa tehnytkään. Tajusin vasta jälkikäteen itsekin sen että itse asiassa puolison pelkkä seksi ulkopuolisen kanssa ei haittaisi ollenkaan niin paljon kuin henkilökohtaisten ja myös parisuhdeasioiden jakaminen jonkun muun kanssa. Asia on puhuttu läpi puolison kanssa enkä juuri pidä yhteyttä jo entiseen työkaveriin sometykkäyksien lisäksi.
Miksi ihmeessä pitää seurata ihastustaan vielä somessa tuon jälkeen? Onko tämä vaimollesi ok?
On ok, kunhan en pidä yhteyttä henkilökohtaisesti. Enkä pidäkään, kun olen päässyt yli ihastuksesta ja hänellä on uusi parisuhde tahollaan. Tästä on nyt jo vuosia aikaa, joten homma on sinänsä ok.
Olen tuo nainen joka ensinmäisen kysymyksen sinulle laittoi. Hienoa jos teillä päästy asian yli molemmat ja vaimosi luottaa sinuun ja asiat ok. Meillä ei mies tosiaan koskaan asiaa halunnut minulle avata ja siksi asia jäänyt kaivelemaan ja en uskalla luottaa enää mieheeni täysin. Kuten sinä hänkin seuraa ihastustaan somessa ja tykkäilee tämän kuvista. Miksi, en tiedä. Asiasta kulunut jo muutama vuosi meilläkin mutta asia nostaa päätään mielessäni aina silloin tällöin. Ehkäpä juuri se, ettei asioista puhuta pilaa kaiken lopullisesti. Rakastan miestäni, mutta se asia ettei avoimuutta ja puheyhteyttä ole taitaa olla suhteen tuho.
Minulle tuo ex-ihastus on yhä pitkäaikainen ex-työkaveri ja porukan jäsen, joten en ole nähnyt tarvetta häntä poistaakaan. Puoliso luottaa kyllä ja minä opin läksyni, että vastaisuudessa en ala kenenkään kanssa millekään, jos parisuhteessa olen, koska en haluaisi vastaavaa omallekaan kohdalle. Ei mulla kyllä ole mitään syytä olettaa että niin kävisikään, eikä myöskään että liittomme kariutuisi. Mitään haaveilua ulkopuolisista henkilöistä ei ole mullakaan ollut vuosiin, kun kaikesta huolimatta kommunikaatio toimii ja lähisyyttä ja seksiäkin on, vaikkei tarpeeksi niin kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Suhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se kipinä itsestään säily. Suhde myös arkipäiväistyy alun kiihkon jälkeen. Jos toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja kommunikaatio lakkaa, pikkuhiljaa sitten vähenee seksi ja läheisyyskin. Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta ja siihen mahtuu muutamakin tällainen heikompi jakso. Kokemuksena voin sanoa että kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella puolison kanssa suhteen kurssin korjaamisesta, sen sijaan että hankitte ulkopuolisia juttukavereita. Itse tein näin yli 15 vuoden jälkeen kun puolison kanssa ei kommunikaatio pelannut ja menin sitten ihastumaan työkaveriin, naiseen jonka kanssa tuli jaettua huolet ja murheet kun molemmilla oli suhde huonossa jamassa. Tästä selvittiin henkisellä pettämisellä, joka on sitä pahempaa pettämistä, mutta viime vuosina lasten myötä on välillä jälleen luisuttu siihen että kommunikaatio on pelkästään kodin ja lasten hoitoon liittyvää ja parisuhde on jäänyt taustalle. Onneksi nyt on ajoissa havahduttu asiaaan, kun kuopuskaan ei ole enää vauva ja tilanne on taas parempi.
Nostitko itse asian esiin ihastumisen aikana vai vaimo? Oma mies ihastui työkaveriinsa. Nainen muutti muualle ja mies ei halu asiasta puhua. Ei kuulemma tehnyt mitään. Tuntuu pahalta kun toinen ei edes halua avata mikä meillä pielessä ja pitäisi jatkaa kuten ennekin. Mies ehkä asian jo parissa vuodessa unihtanut, minä en. Kaivelee luottamuspula aika ajoin.
En vaan puoliso sen huomasi. Omasta mielestä silloin en tehnyt mitään väärää, mutta jälkikäteen ymmärrän pettäneeni puolisoani, vaikken koskaan mitään fyysistä työkaverin kanssa tehnytkään. Tajusin vasta jälkikäteen itsekin sen että itse asiassa puolison pelkkä seksi ulkopuolisen kanssa ei haittaisi ollenkaan niin paljon kuin henkilökohtaisten ja myös parisuhdeasioiden jakaminen jonkun muun kanssa. Asia on puhuttu läpi puolison kanssa enkä juuri pidä yhteyttä jo entiseen työkaveriin sometykkäyksien lisäksi.
Miksi ihmeessä pitää seurata ihastustaan vielä somessa tuon jälkeen? Onko tämä vaimollesi ok?
On ok, kunhan en pidä yhteyttä henkilökohtaisesti. Enkä pidäkään, kun olen päässyt yli ihastuksesta ja hänellä on uusi parisuhde tahollaan. Tästä on nyt jo vuosia aikaa, joten homma on sinänsä ok.
Olen tuo nainen joka ensinmäisen kysymyksen sinulle laittoi. Hienoa jos teillä päästy asian yli molemmat ja vaimosi luottaa sinuun ja asiat ok. Meillä ei mies tosiaan koskaan asiaa halunnut minulle avata ja siksi asia jäänyt kaivelemaan ja en uskalla luottaa enää mieheeni täysin. Kuten sinä hänkin seuraa ihastustaan somessa ja tykkäilee tämän kuvista. Miksi, en tiedä. Asiasta kulunut jo muutama vuosi meilläkin mutta asia nostaa päätään mielessäni aina silloin tällöin. Ehkäpä juuri se, ettei asioista puhuta pilaa kaiken lopullisesti. Rakastan miestäni, mutta se asia ettei avoimuutta ja puheyhteyttä ole taitaa olla suhteen tuho.
Minulle tuo ex-ihastus on yhä pitkäaikainen ex-työkaveri ja porukan jäsen, joten en ole nähnyt tarvetta häntä poistaakaan. Puoliso luottaa kyllä ja minä opin läksyni, että vastaisuudessa en ala kenenkään kanssa millekään, jos parisuhteessa olen, koska en haluaisi vastaavaa omallekaan kohdalle. Ei mulla kyllä ole mitään syytä olettaa että niin kävisikään, eikä myöskään että liittomme kariutuisi. Mitään haaveilua ulkopuolisista henkilöistä ei ole mullakaan ollut vuosiin, kun kaikesta huolimatta kommunikaatio toimii ja lähisyyttä ja seksiäkin on, vaikkei tarpeeksi niin kuitenkin on.
Kuulostaa todella hyvälle teidän asiat. Meillä puolestaan tuota seksiä on, mutta muuta yhteistä ei. Ei se seksikään kaikkea pelasta tai kaikkea läheisyyttä korvaa kun se on ainoa läheisyys mitä on. Kiitos ajastasi ja vastaamisesta. Sain lisää ajateltavaa oman liittoni kantimista ja syistä asioille.
Täällä reilu 10 vuotta yhdessä. Halailua ja pussailua vähenemässä määrin. Rouvaa ei kiinnosta ne enää kovin paljoa. Yleisin oletus jos menen pussailemaan on, että olen seksiä vailla. Ja heti tulee yleensä ilmoitus, ettei seksiä tipu. Samoin hyvissä ajoin ennen iltaa alkaa se väsymyksen voivottelu, jotta tajuaisin olla haluamatta seksiä.
Moni asia mitä ennen tehtiin yhdessä on muuttunut rouvan silmissä inhottavaksi toiminnaksi. Eli emme tee yhdessä juuri muuta kuin katsomme televisiota, jos minulle kelpaa hänen valitsemansa sisältö.[/quote]
Tuo on paha tilanne kun meininki menee siihen että oletus on aina seksiä kun lähestyt ja sillä tavalla se loppukin läheisyys loppuu
kuiva kausi meneillään täällä juuri.....
Vierailija kirjoitti:
Täällä reilu 10 vuotta yhdessä. Halailua ja pussailua vähenemässä määrin. Rouvaa ei kiinnosta ne enää kovin paljoa. Yleisin oletus jos menen pussailemaan on, että olen seksiä vailla. Ja heti tulee yleensä ilmoitus, ettei seksiä tipu. Samoin hyvissä ajoin ennen iltaa alkaa se väsymyksen voivottelu, jotta tajuaisin olla haluamatta seksiä.
Moni asia mitä ennen tehtiin yhdessä on muuttunut rouvan silmissä inhottavaksi toiminnaksi. Eli emme tee yhdessä juuri muuta kuin katsomme televisiota, jos minulle kelpaa hänen valitsemansa sisältö.
Tuo on paha tilanne kun meininki menee siihen että oletus on aina seksiä kun lähestyt ja sillä tavalla se loppukin läheisyys loppuu
Silloin kannattaa sopiva puolison kanssa, että seksiä on kun hän haluaa, mutta läheisyydestä ja haleista ei saa kieltäytyä. Naiset luulee, että jos kalu keulii, niin jotain on sille tehtävä, ei ole. Osaa ihan itse laskea alaskin, jos kerran osaa nousta keulimaankin. Tämän totesin vaimolle, kun oli kummallisia kuvitelmia. Kummallisia ne naiset onkin. Silloin kun itse haluavat seksiä, niin kalun keuliminen ei haittaa yhtään, ennemmin päin vastoin heräättää haluja. Joten mies ei saa liikaa haluta mutta pitää haluta kumminkin paljon. ?????
Sanoisin naisille näin pitkän parisuhteen kokemuksella, että silloin kun mies ei enää tee aloitteita eikä halua halaamista seksin puutteessa, on piru merrassa ja olette hävinneet pelin ihan omaa tyhmyyttänne. Ensimmäinen nainen joka oikeasti haluaa miestänne vie hänet. Tuurista kiinni osuuko kohdalle aikaisemmin vaiko myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihastuin yhteen uuteen työkaveriin. Aloin flirttailemaan ja ajattelin, että voisin vihdoin viimein saada vierasta naista. Näin tarina eteni, mutta sitten alkoi hieman epäilyttämään. Työkaverina ollut nainen tuntui aivan liian hyvältä ja jo lähes sielunkumppanilta. Meillä menin jutut ja ajatukset täysin yksiin. Minua reilusti nuorempi nainen yritti politiikkaankin ja annoin hänelle isällisiä neuvoja. Tuli keskusteltua kotonakin, kun kuulin hyviä jouruja. Vaimo ehkä aavisti ihastukseni, muttei sanonut mitään. Hälytyskellot alkoi itsellä soimaan siinä vaiheessa, kun toinen olisi vaatinut paljon vapaa-ajastani ja menemisiä sinne tänne. Sitä aikaa ei ollut, koska enimmäkseen olin vaimon kanssa tai sitten oikeasti harrastamassa. Ylimääräistä aikaa mitä jakaa ei ollut, enkä siihen halunnut ryhtyä. Nainen oli varsinainen seireeni ja totta kai huomio ja ihailu tuntui hyvältä. Kerran totesin hänelle, että hänestä tulisi hyvä kakkosvaimo. Siitäkö innostui, eikä häntä vaimoni haitannut yhtään. Sanoi vielä houkutellakseen, että hänelle kelpaa kaikkiin reikiin. Silloin tiesin, että jos siihen ryhdyn jään varmasti kiinni ja pahimmassa tapauksessa hajotan hyvän parisuhteeni. Pistin jarrut päälle ja hän otti selvästi herneen nenäänsä ja homma oli kutakuinkin ohi. Onneksi hän oli vältellyt suudelmia, koska olin sanonut, että ne ovat sielun peili ja kertovat kaiken. Olisi voinut olla menoa. Sen jälkeen poistin hänen seurannan facesta. Joskus kun panettanut tehnyt mieli soittaa, mutta aina se on jäänyt. Nyt on aikaa kulunut jo niin paljon, että peli ohi lopullisesti.
Ei minullakaan ollut mitään muuta syytä, kun vieras pillun houkutus. Kotona ihan tarpeeksi seksiä ja parisuhde voi hyvin. Sen verran pitää miehessä olla miestä, että puhaltaa pelin itse poikki, jos menee liian vakavasti. Mutta kaipa tuo riippuu silti siitä, mikä on rakkauden määrä omaan puolisoaan kohtaan. Minulla se on niin suuri, että syrjähyppyihin yritykset ovat kaatuneet kaikki.
Juu, minäkin rakastan vaimoani, ja minussakin on "miestä". Jopa niin paljon, että petä häntä. Toisin kuin sinä. Vai onko se vasta pettämistä, kun suoritetaan yhdyntä?
"Kämppiksestä" syrjähyppyyn uskon monen sortuvan !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 kymppisä ollaan,vaimo ja sohva levenee yhtä nopeaa. Seksistä ei tietoakaan kun en ei voi tietää koskaan kukaa tulee kylään :D Ja muita verukkeita joka kerta,vttu oisinpa ottanut sen siskon aikoinaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä reilu 10 vuotta yhdessä. Halailua ja pussailua vähenemässä määrin. Rouvaa ei kiinnosta ne enää kovin paljoa. Yleisin oletus jos menen pussailemaan on, että olen seksiä vailla. Ja heti tulee yleensä ilmoitus, ettei seksiä tipu. Samoin hyvissä ajoin ennen iltaa alkaa se väsymyksen voivottelu, jotta tajuaisin olla haluamatta seksiä.
Moni asia mitä ennen tehtiin yhdessä on muuttunut rouvan silmissä inhottavaksi toiminnaksi. Eli emme tee yhdessä juuri muuta kuin katsomme televisiota, jos minulle kelpaa hänen valitsemansa sisältö.Tuo on paha tilanne kun meininki menee siihen että oletus on aina seksiä kun lähestyt ja sillä tavalla se loppukin läheisyys loppuu
Silloin kannattaa sopiva puolison kanssa, että seksiä on kun hän haluaa, mutta läheisyydestä ja haleista ei saa kieltäytyä. Naiset luulee, että jos kalu keulii, niin jotain on sille tehtävä, ei ole. Osaa ihan itse laskea alaskin, jos kerran osaa nousta keulimaankin. Tämän totesin vaimolle, kun oli kummallisia kuvitelmia. Kummallisia ne naiset onkin. Silloin kun itse haluavat seksiä, niin kalun keuliminen ei haittaa yhtään, ennemmin päin vastoin heräättää haluja. Joten mies ei saa liikaa haluta mutta pitää haluta kumminkin paljon. ?????
Sanoisin naisille näin pitkän parisuhteen kokemuksella, että silloin kun mies ei enää tee aloitteita eikä halua halaamista seksin puutteessa, on piru merrassa ja olette hävinneet pelin ihan omaa tyhmyyttänne. Ensimmäinen nainen joka oikeasti haluaa miestänne vie hänet. Tuurista kiinni osuuko kohdalle aikaisemmin vaiko myöhemmin.
Olen täysin samaa mieltä. Kun se aloitteen teko loppuu, en enää saa tunteita herätettyä, ne on menetetty. Kaksi vuotta jaksoin edellisessä suhteessa ruinata, koska en halunnut rikkoa lasten kotia. Kahden vuoden jälkeen tuli pakko, koska myös naisen käytös oli vähättelevää ja paikoin ilkeää. Seksi on monelle naiselle vallan väline, eikä sellaista kannata katsella ollenkaan. Ei kestä edellisellä naisella suhteet, kun ei ylpeydeltään pysty katsomaan peiliin, on niin nainen ja aina oikeassa. Nykyisessä suhteessa olen ollut 11-vuotta ja seksiä on edelleen päivittäin. Vaihtamalla mamma siis parani. Seksi, läheisyys, kommunikaatio, luottamus on ne mitä tarvitaan, ex nainen karisteli kaiken tuon pois kun lapsiluku tuli täyteen, siihen asti elämä oli vain näytelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten te jotkut miehet suostutte elämässänne tuohon, että teitä halataan koska ”on pakko” ja seksiä on silloin kun vaimo ei pahemmin vastustele.
Eli parisuhde vaatii työtä mieheltä, nainen saa ja voi olla niin hankala ja passiivinen kuin tahtoo.
Nautitteko jotenkin siitä, että joku koko ajan osoittaa ettei halua sinä? Tuntuuko seksi paremmalta, kun sitä on harvoin ja se on ns. työvoitto?
Miettii nainen joka nauttii läheisyydestä, miehen kosketuksesta ja koskettamisesta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten te jotkut miehet suostutte elämässänne tuohon, että teitä halataan koska ”on pakko” ja seksiä on silloin kun vaimo ei pahemmin vastustele.
Eli parisuhde vaatii työtä mieheltä, nainen saa ja voi olla niin hankala ja passiivinen kuin tahtoo.Nautitteko jotenkin siitä, että joku koko ajan osoittaa ettei halua sinä? Tuntuuko seksi paremmalta, kun sitä on harvoin ja se on ns. työvoitto?
Miettii nainen joka nauttii läheisyydestä, miehen kosketuksesta ja koskettamisesta.
Minä en ainakaan nauti siitä. Enemmänkin ahdistaa.
Syitä on niin monia. Sitä ajattelee, että onpahan joku kuitenkin kenen kanssa elää. Yksi syy on lapset ja niiden hyvinvointi. Pelottaa miten niitä kohdellaan jos en ole paikalla, koska nytkin rouva huutaa lapsille melkein jatkuvasti.
Jotenkin sitä ajatuksissaan toivoo, että asiat kääntyisivät vielä parempaan päin. Siitä toivoa antaa kerran tai pari vuodessa tapahtuvat seksikerrat, jolloin ainakin jollain tasolla sivutaan sitä mitä itse pidän seksissä tärkeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa kyllä surullista luettavaa. 🥺
"Sanoisin naisille näin pitkän parisuhteen kokemuksella, että silloin kun mies ei enää tee aloitteita eikä halua halaamista seksin puutteessa, on piru merrassa ja olette hävinneet pelin ihan omaa tyhmyyttänne. Ensimmäinen nainen joka oikeasti haluaa miestänne vie hänet. Tuurista kiinni osuuko kohdalle aikaisemmin vaiko myöhemmin.[/quote]"
No mitäpä, jos mies on se haluton? Mitenköhän minä olisin "hävinnyt pelin ihan omaa tyhmyyttäni", jos minulle olisi seksi kelvannut, mutta mies on alkanut pihdata? Ja luuletteko tosiaan miehet, ettei myös naista vie ensimmäinen haluttava ja kiinnostava mies, joka haluaa naista?
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvinkin paljon samanlaisessa tilanteessa kuin ap ja kaipaisin kans neuvoja...
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten te jotkut miehet suostutte elämässänne tuohon, että teitä halataan koska ”on pakko” ja seksiä on silloin kun vaimo ei pahemmin vastustele.
Eli parisuhde vaatii työtä mieheltä, nainen saa ja voi olla niin hankala ja passiivinen kuin tahtoo.Nautitteko jotenkin siitä, että joku koko ajan osoittaa ettei halua sinä? Tuntuuko seksi paremmalta, kun sitä on harvoin ja se on ns. työvoitto?
Miettii nainen joka nauttii läheisyydestä, miehen kosketuksesta ja koskettamisesta.
En ymmärrä minäkään ja paljon tuttujakin muita miehiä tiedän jotka elää puutteessa suhteessa missä seksi on kuin palkinto jonka saa vaimolta vain silloin jos vaimoa huvittaa... Seksittömyys tekee hulluksi enkä katso sellaista meininkiä missä seksiä käytetään riidan välineenä. Enää en yhtään sellaista naista ota. Parisuhde on kahden henkilön special intiimisuhde eikä mikään palkintojen jako
Vierailija kirjoitti:
"Kämppiksestä" syrjähyppyyn uskon monen sortuvan !
jep ja täällä monet kerrat jotku naiset myöntäneet että on salasuhde paraikaa tai toinen nuorempi mies rakastajana ja sitä ei moraalisoida. Entäs miehet jotka elää seksittömässä suhteessa niin vieraisiin ei sais mennä ja rakastajaa ei sais olla mutta ilman seksiä ei pitäs olla.... Ei ole kuin ajan kysymys koska menen vieraisiin
Tää on niin tuttua exän kanssa kun oltiin. Oleminen vain muuttui enemmän ystävyydeksi. Huomasin etten enää rakastanut ainoastaan pidin tästä ihmisestä. Nyt muutaman vuoden jälkeen olen tajunnut, että hän se lakkasikin rakastamasta ensin.
Ihme juttu, vaikea selittää, mutta koko homma vain hiipui. Ollaan frendejä vieläkin.
Meillä on pitkä suhde joka on tietyllä tavalla vakaalla pohjalla ja ollaan parhaita ystäviä ja ymmärretään toisiamme ilman sanoja.... Mutta seksiä ja intohimoa ei ole pätkääkään. Tilanne ei tunnu muuttuvan ja olen ihan hukassa tämän asian kanssa ja itseni kansda tämän asian suhteen. Voiko tästä vielä nousta??... kertokaa te ketkä olette saaneet suhteen toimimaan
Ei. Minulla on mies ja elämme kuin kämppäkaverit. Enkä raivoa vaan ilmaisin mielipiteeni. Miehet kun rakastavat niin paljon ja silti kokoajan katsellaan muita ja haaveillaan muista ja ah..ollaan muka niin rakastuneita siihen omaan puolisoon. Jännä tapa minusta näyttää se.