Tiedätkö ketään, joka olisi keskeyttänyt opintonsa lääkiksessä tai oikiksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston sisäisen selvityksen mukaan lääkiksessä kiusataan enemmän kuin muissa tiedekunnissa. Olisikohan tällä jotain tekemistä asian kanssa kun näitä mt-ongelmia on aika moni maininnut.

4. vuosikurssin alussa lopettanut kandi kommentoi:

Lääkiksessä oli ihmeen paljon kiusaamista. Itseäni ei pahemmin kiusattu, mutta ei sitä voinut olla huomaamatta. Kaikenlaisia keskustelutilaisuuksia järjestettiin asian tiimoilta (koska muodon vuoksi pakko puuttua), mutta ei ne sitä vähentäneet. Oman kokemuksen ja käsityksen mukaan kiusaajat olivat etupäässä miehiä ja monet heistä myöhemmin kirurgeja.

 

Lääkisopiskelijana voin allekirjoittaa tämän. Tosin luonnollisestikin minulla on kokemusta vain yhden kaupungin lääkiksestä. Voi olla että muualla meininki on toisenlaista. Oman kokemukseni mukaan kius

Mulla kokemusta parista lääkäri- lähisukulaisesta, joista toinen proffana yliopistolla ja toinen erikoislääkärinä yksityisellä sekä kunnallisella.

Kummatkin haastavia ihmisiä ja pidän heihin muodolliset välit eli vaihdan pinnallisesti kuulumiset sukutapaamisissa jos vain mahdollista.

He ovat molemmat hyvin narsistisia. Koko ajan on jotain ihme kuittailua ja piilovittuilua. Pitävät itseään yliälykkäinä, mutta käytännön asiat ei onnistu. Eivät esimerkiksi osanneet asentaa uutta tavallista kattolamppua itse kotiinsa vaan siihen piti tilata sähköasentaja. Halveksivat muita ihmisiä avoimesti. Kelpuuttavat lähipiiriinsä vain muita lääkäreitä sekä juristeja, ekonomit on vähän siinä rajalla että mahtuuko kahvipöytään ja insinöörit ovat dissanneet maan alle. Kannaisi osata näidenkin lääkärien sen verran ajatella, että insinöörit on suunnitelleet terveydenhuollon edistyneimmät välineet sekä sairaalarakennukset, ei ne yksin ole maailmaan tupsahtaneet.

Nämä kyseiset lääkärit ovat myös äärimmäisen itsekkäitä. Aikuisia, jotka saavat hirvittäviä raivokohtauksia jos oma tahto ei mene läpi ja uhriutuvat jos on pientäkin vastoinkäymistä. Heille on myös tärkeää näyttää rikkaalta ja puhua kovaan ääneen ihmisille raha-asioista, pukeutuvat vain Stockan merkkivaatteisiin ja kehuvat kuinka tämä Gantin paita taas maksoi 200 euroa.

Hrrrr. En voi sietää tällaista tyyliä.

Suvi-Anne Siimes Keskeytti lääkiksen ja siirtyi lukemaan valtiotieteitä. Siis ex vasemmistoliiton puheenjohtaja ym. 

Tiedän. Kaksi mun opiskelukaveria oikiksessa.

Tiedän. Lääkisopiskelijalla mielenterveysongelmia ja oikkisopiskelijalla autism.

Hammaslääkiksestä tiedän 2 jotka opiskelivat ensin neljä vuotta ja lopettivat sen jälkeen. Toinen meni opiskelemaan tietojenkäsittelyä, toisesta en tiedä

Tiedän yhden, joka lopetti lääkiksen ja joka on nyt kuuluisa näyttelijä. Me muut kurssikaverit näyttelemme edelleen lääkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni lapsi. Teki masennuksen takia itsemurhan, kun vain muutama tentti lääkiksestä oli jäljellä 😥.

On ne nuoret tyhmiä

Ns. koville aloille päätyy paljon narsistisia ihmisiä. Sairastuttavat muut henkisesti. Tästä kannattaisi tehdä Hesariin juttua, on jonkinlainen tabu. Itsekin saanut osumaa tällaisilta, mutten luopunut opinnoistani.

Yhteiskuntammekin voisi paremmin, jos narskut saisi seulottua hakuvaiheessa pois. Toki joissakin ammateissa kylmyys ja kovuus, kyky ottaa etäisyyttä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston sisäisen selvityksen mukaan lääkiksessä kiusataan enemmän kuin muissa tiedekunnissa. Olisikohan tällä jotain tekemistä asian kanssa kun näitä mt-ongelmia on aika moni maininnut.

4. vuosikurssin alussa lopettanut kandi kommentoi:

Lääkiksessä oli ihmeen paljon kiusaamista. Itseäni ei pahemmin kiusattu, mutta ei sitä voinut olla huomaamatta. Kaikenlaisia keskustelutilaisuuksia järjestettiin asian tiimoilta (koska muodon vuoksi pakko puuttua), mutta ei ne sitä vähentäneet. Oman kokemuksen ja käsityksen mukaan kiusaajat olivat etupäässä miehiä ja monet heistä myöhemmin kirurgeja.

 

Kuulostaa tutulta. Kaikenlaista muodollista keskustelutilaisuutta on ollut, mutta mikään ei muutu. Samat kiusaajat jatkavat Helsingin hammaslääkiksessä, tosin he ovat naisia. Nöyryytystä ja haukkumista

Jep ja valitettavasti nimenomaan opettajina eikä kanssaopiskelijoina. Tuo kiusaaminen on ollut ongelma varmaan viimeiset 20 vuotta eikä ilmeisesti ole vieläkään saatu kuriin T. Stadin hampaalta valmistunut 

Moni opiskelukaveri lopetti oikiksessa opiskelun ekana vuotena. Yksi on tunnettu näyttelijä, toinen pääsi opiskelemaan kuvataidetta ja kolmas totesi, että merkonomin tutkinto riittää, muista en tiedä. On sinänsä mielenkiintoista, että kovin useaan opiskelijaan en edes tutustunut ja heistä niinkin moni lopetti opinnot. Itselleni kolmas opiskeluvuosi oli sellainen, että teki mieli heittää kesken. Sinnin loppuun pahalla sisulla.

Tiedän yhden melkein valmiin lakimiehen. Tapasi narsisti äijän ja pisti kaikki sen kortin varaan. Oli virhe.

Jos pääsee suoraan lukiosta alalle, jolle on vaikea päästä, meneehän se monille hattuun. Ovat liian nuoria ja kaikki kehuvat maasta taivaisiin. Jos heitä ei kukaan haasta tai kyseenalaista, eihän se ihme ole, jos kasvavat ikäviksi aikuisiksi, työkavereiksi ja ammatin harjoittajiksi. Monelta puuttuu empatiaa jo valmiiksi ja kykyä itsereflektioon. Lääketieteen opinnoissa ei ole muistaakseni juurikaan potilaan empaattisen kohtaamisen kursseja, oliko joku yksi 2 opintopisteen peräti?

Tiedän yhden lääkiksen keskeyttäneen. Vaihtoi molekyylibiologiaan. Ilmeisesti raha ja "status" eivät olletkaan kaikki kaikessa.

Monien alojen sisällä on myös piilotettua sovinismia. Toivottavasti on vähenemään päin. Olen joutunut itsekin kovan kiusaamisen kohteeksi, vaikka oli oma ystäväjoukko. Kiusaaja oli narsistinen samanikäinen nuori mies. Kun pääsee opiskelemaan itseään kiinnostavalle alalle, suoraan lukiosta, eihän sitä ollut mitenkään valmistautunut kiusaamiseen yliopistotasolla. Olin naispuolisena hänen silmissään arvoton olento.

Eikös Jaajo Linnonmaa jättänyt lääkiksen kesken.

Kyllä niitä lääkiksessä oli. Mua 1-2 vuotta aiemmin aloittanut tyyppi jäi masennuksen vuoksi saikulle eikä tietääkseni palannut koskaan lääkikseen. Mun kurssilla ollut kaverini lopetti koska oli autismikirjolla (tai siis mun mielestä aivan selvästi oli, mutta ei ollut diagnoosia). Kuvasi itse että ei kestänyt sitä vastuuta, itse arvelen että ongelmana oli myös se, että lääketieteen käytännön harjoittaminen on yllättävän "sumeaa", eli diagnoosit ovat usein käytännössä valistuneita arvauksia. Ja vaikka olisi olemassa jokin koe jonka tekemällä diagnostiikkaa voitaisiin tarkentaa, se saatetaan jättää harkitusti tekemättä koska täyttä varmuutta ei tarvita siinä kohtaa. Tämähän on maallikoille usein vaikea rasti kun k.o. logiikka osuu heidän kohdalleen (esim. että jos on selkä jumissa niin ei heti pääse magneettikuvaan jos vaivassa ei ole mitään hälyttäviä piirteitä), mutta lääkisläiset indoktrinoidaan siihen 3. ja 4. vuoden aikana. Kaverini ei vaan indoktrinoitunut. 

Ai niin, yksi mun toinenkin kurssikaveri taisi lopettaa.  En tuntenut hyvin mutta sukunimemme alkoi samalla kirjaimella joten olimme samoissa ryhmäopetuksissa. Hän oli aina jotenkin kyyninen ja kun tuli jotain kautta puheeksi opettajan ammatti sanoi yllättäen, että jos olisi "seurannut sydäntään" (ei todellakaan käyttänyt näitä sanoja vaan jotain kyynisempiä), olisi alkanut opettajaksi. Ehkä asian sanominen ääneen herätti kuitenkin hänet itsensäkin, koska seuraavan vuoden koittaessa hän ei vaan ilmaantunutkaan enää ryhmäopetuksiin, vaikka hänen nimensä oli edelleen listoilla ja opettajat häntä aina huhuili. Enkä muutenkaan sen jälkeen enää nähnyt häntä. 

Ja sitten oli vielä kaksi huomattavan myöhäisessä iässä aloittanutta opiskelijaa, jotka tipahtelivat alemmille kursseille ja joiden epäilen lopulta poistuneen ilman LL-tutkintoa. 

Lääkiksen, oli hakenut koska hyvät paperit ja pääsi todistuksella, totesi että työ on kaavamaista ja pitkäveteistä, lähti itseään kiinnostavammalle alalle.

Lääkärin työhän on aika raskasta ja rajattua. Aina vaan niitä valittavia ihmisiä ja niiden auttamista ja kuuntelua ja samat tutkimukset. Aika yllätyksetön elämä, jos on vähänkään taipumusta luovuuteen niin takuulla tekee tiukkaa kun huomaa mitä on tiedossa.

Onhan ihmisillä muutakin elämää kuin opinnot ja tulevat vaihtelevasta taustasta. Esim. pari läheisen poismenoa heti opintojen alussa voi olla jollekulle liikaa kun opinnotkin kuormittavat. Syitä vaihtaa alaa tai keskeyttää on monia.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin työhän on aika raskasta ja rajattua. Aina vaan niitä valittavia ihmisiä ja niiden auttamista ja kuuntelua ja samat tutkimukset. Aika yllätyksetön elämä, jos on vähänkään taipumusta luovuuteen niin takuulla tekee tiukkaa kun huomaa mitä on tiedossa.

Mistä tahansa ammatista voisi vääntää tuollaisen samanlaisen kuvauksen. Presidentinkin työ on aina vaan jotain vierailuja ja kansainvälisten suhteiden hoitamista ja itsenäisyyspäiväjuhlan järjestelyä. Jos tykkää auttamisesta ja on kiinnostunut ihmisestä niin lääkärin työ ei todellakaan tunnu tylstältä, jos on vielä valinnut itselleen sopivan erikoisalankin.