Miksi vähäosaisille perheille tarjottu apu menee usein hukkaan?

Hei vaan,

onpa kiva että aloittamani ketju on herättänyt keskustelua. Tätä varmasti lukee moni alalla työskenteleväkin - jokainen idea tilanteen korjaamiseksi on varmasti paikallaan!

ap

34, ota yhteyttä seurakuntani diakoniatyöntekijään. Vaikka sitä kautta ei saakaan suuria rahamääriä, niin voisitte kuitenkin päästä niille listoille, joille jaetaan esim Hyvä joulumieli -kortteja ja muita lahjoja. Juuri tänään hain seurakuntani joulupuusta yhden ylivelkaantuneet perheen kortin. Aion antaa perheelle 100 euron lahjakortin jouluksi. En tiedä lainkaan perheen nimiä tms, mutta diakoniatyöntekijä toimittaa lahjakortin oikealle perheelle.

Voi tosin olla, että tämän joulun osalta on liian myöhäistä.

No sehän tuon koko tukisysteemin ongelma on, että siitä hyötyvät lähinnä keskimäärin hyvin pärjäävät perheet. Neuvolat jne. ovat paikkoja, joihin huono-osaiset eivät edes saavu paikalle. Ei Afrikan maiden elintaso nouse sillä, että sinne viedään ruokaa. Kyllä se ruoka pitää itse oppia hankkimaan.

Seurakuntani piti olla seurakuntasi.

67

Täällä mittavissa vaikeuksissa oleva vähävarainen perhe jolle joulua ei tule :(.
Ei olla lastensuojelun asiakkaita. Ei eletä sosiaalituilla. On pieniä lapsia, homeloukku mistä syystä velkaloukkuun jääminen, kahden asunnon kulut, määräaikaisen työn loppuminen yt takia ja nyt rysähtää kaikki. Ei ollut varaa pitää enää autoa. Toinen aikuisten pyörä on rikki, pelkään koska ohjaustanko murtuu alta :( Pakko pystyä käymään kaupassa lasten takia. Sairastelun alkamisen vuoksi tk-maksuja tulee jatkuvasti ja olo on huono. Rahaa ei saa mistään lisää mutta menoja pitää hoitaa.

En kuulu mihinkään. En ole hyväosainen mutta en myöskään huono, yhteiskunnan edessä..Instanssit sanoo, että voi kamala, johan on soppa mutta hei, pärjäile. Lasten kanssa ei apua. Sukulaiset jotka haluaisivat auttaa, eivät rahallisesti pysty. Ne joilla rahaa, eivät auta, esm. käytettyjä ehji huonekaluja homeisten tilalle..Ei onnistunut vaan läheinen myi mieluummin kirpputorilla kun olisi antanut edes lainaksi..Sain eräältä rikkinäisiä tavaroita jotka dumpattiin kotiini jottei tarvinnut maksaa jätemaksua :( Tuli arvokas olo.

En saa velkaloukkuun mitään helpotusta. Olen taistellut 4-vuotta luottotietojen menemistä vastaan. Koskaan en kuvitellut tällaista maanpäällistä helvettiä..Tätä en toivo kenellekään. Kuka meitä muistaa jouluna? Ei kukaan. Emme saa mitään tukea. Toisin kuin annetaan peliriippuvaisille, pikavippikierteisiin joutuneille, päihde, mt-tai muille.

Asumiskelvoton mörskä katsotaan varallisuudeksi, voi kun joku sen ostaisikin edes tontin hinnalla. Valvon ja itken öisin, päivisin etsin töitä ja yritän selviytyä. Perintätoimistojen kirjeet on jo sääntö, ei poikkeus. Meidän joulumme on täynnä murhetta, lapset ei tiedä tai ymmärrä miksei ole varaa tehdä kivoja juttuja ;( Anteeksi, johonkin tämän sai purettua. Oksettaa tämä ahdistus kun pusertaa öisin pahoinvoinnin asteelle. Tuntuu etten puhu vain itseni kanssa ja kyhjötä tässä tuskassa, läheiset hylkää kun parempiosainen elämä kutsuu epäonnisten luota pois.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 19:54"][S]itten on nämä ammattilaiset jotka osaa repiä kaikki tuet maan ja taivaan väliltä.
[/quote]

Kerrotko vielä muillekin mitkä kaikki mahdolliset tuet revitään maan ja taivaan väliltä? Ihan tukien nimet riittää.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 19:34"]

Ihan hyvä vastaus kutonen. Kuitenkin, mietin, että olisiko suoraan puhumisesta ratkaisuksi? Monesti alan ihmiset puhuvat nätisti ja kauniilla termeillä, joita nämä perheet eivät edes ymmärrä. 

ap

[/quote]

Sinänsä ajatus on kiinnostava, että lapsellekin puhuttaessa toimii "saman kielen puhuminen", jota lapsi ymmärtää. En tosin tiedä voiko noita kahta verrata, ja auttaako suoraan puhuminen, jos ongelmiin ajaneiden asioiden syyt on tosi syvällä.