Ope, joka vaikutti positiivisesti elämääsi?

Se oli sininen -98 vuosimallin Astra... ei kun avauksen luin väärin, sori.

Lukion hissan ja yhteiskuntaopin maikka Miika. Joskus nauroimme tunneilla hänen jutuilleen aivan vedet silmissä, mutta ikinä homma ei mennyt tunneilla täysin läskiksi ja varsinkin yhteiskuntaopin tunneilla käytiin pitkiäkin keskusteluja. Osasi hommansa, kuulusteli lukuläksyt tiukasti joka tunnin alussa ja teki hankaliakin kokeita. Terkkuja sinne pohjoiseen.

Vierailija kirjoitti:

Lukion matikan ope Hannu. Lintubongari. Ne tietää jotka tietää ;)

Häh? Mä tiedän tämän tyypin vaikka olen eri kaupungista. Kaveria opetti ja hän kertoi. 

Aika moni, mutta valitettavan usein vaikutus tuli jotenkin välillisesti. Ihailin fiksuja ja kiinnostuin vähemmän fiksujen ongelmista ja siinä sai kyllä kokemusta siitä, miten asiat voivat mennä metsään. Sosiaaliset taitoni ovat peräisin enemmän opettajien ongelmanratkaisun pohtimisesta kuin kaverisuhteista. 

Oman äitini elämässä opettajat ovat olleet paljon aktiivisemmassa roolissa, ehkä siksi että kävi tyttökoulua siihen aikaan kun oppikouluissa ei paljon köyhien kakaroita ollut. He jeesasivat häntä sosiaalityöntekijätyyliin, rahoittivatkin. Heitä ihailen todella ja heidän merkityksensä äidilleni oli valtava. 

Itseäni hämmensi se epähenkilökohtaisuus, kun olin kerran omin silmin todistanut äitini lämpimiä, pysyviä suhteita rakkaimpiin opettajiinsa. Esimerkiksi musiikinopettaja lukiossa ei kommentoinut laulamistani koskaan mitenkään, mutta 20 vuotta myöhemmin kysyi, olinko jatkanut sitä. No en, miksi olisin, koska päättelin että lahjani asiaan ovat keskiverrot sitten kuitenkin. Kun hän ei kerran sanonut siitä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajalle täytyy kyllä nostaa hattua. On kyllä aivan mahtava kyky saada ihminen vihaamaan liikkumista ja urheilua koko lopun ikänsä. Tuollainen päämäärätietoinen liikkumisen ilon täydellinen táppaminen nuorisossa, se on kyllä taitolaji. Terveisiä vaan sinne keinutuoliin Ismolle, jonnekin päin Suomalaista laitoshoitoa. 

Onkohan meillä ollut sama liikkaope : )

Taitavat olla kaikki kopioita toisistaan. 

Lukiossa uskonnonopettaja! Oli itse luterilainen, mutta tosi avoin eri näkökulmille ja maailmanuskonnoille. Olin muutenkin kiinnostunut uskonnosta, mutta tämä opettaja sai mut oikeasti innostumaan. Kirjoitin uskonnosta L:än ja kiitos siitä kyseiselle opettajalle!

Yläasteen uskonnon opettaja. Tiukka ja osasi pitää hyvin kuria mutta myös tosi ystävällinen ja välittävä kohteli kaikkia reilusti. Myös niitä häirikköpoikia kohteli reilusti ja ystävällisesti eikä ottanut silmätikuksi niinkuin muut opettajat. Tietenkin jos ne häiriköt käyttäytyi huonosti tai kiusasi mua niin hän puuttui siihen kunnolla ja antoi jälki-istuntoa tarvittaessa mutta ei silti laittanut heitä millekään mustalle listalle, kun pojat käyttäytyi hyvin, oli opettajakin mukava heille. Otti myös parhaiten huomioon eri tavat oppia. Erityisopettajien lisäksi siis. Minulla on autismin kirjon häiriö ja oli valmis muokkaamaa tehtäviä niin että ne ymmärsi paremmin. Olin kiusattu muiden oppilaiden ja parin opettajankin taholta mutta hän näki minussa tavallisen tytön eikä autistia.

Sitten yläasteen kuviksen opettajan sijainen jäi myös mieleen. Se sijainen oli muutaman kuukauden ajan sijaisena. Vakituinen opettaja oli ihan mukava myös mutta tämä sijainen sai mut uskomaan että olen lahjakas kuvataiteessa. Olin sen autismin takia tosi huono olemaan kontaktissa kehenkään mutta se sijainen tuli usein juttelemaan eikä ihmetellyt yhtään jos en pystynyt puhumaan vaan vastasin esim kirjoittamalla yhdellä sanalla. Hän kysyi että maalaanko tai piirränkö minä kotona ja että olen tosi taitava ilmaisemaan itseäni taiteella. Ajattelin aina että olen jossai keskinkertaisen ja surkean välillä.

Yksi ala-asteen opettaja aina nauroi mun ihmishahmoille jotka näytti kuin Kaapo - lastenohjelman hahmoilta. Mutta eläinten, esineiden ja maisemien piirtämisessä olen parempi.