Lue keskustelun säännöt.
Olen vihainen ja katkera ihminen
05.10.2021 |
Olen jatkuvasti huonolla päällä ja jopa vihainen. Minua ärsyttää muut ihmiset ja haluaisin vain olla kokoajan rauhassa. Olen kokenut todella huonoa kohtelua muilta, perheväkivaltaa ja koulukiusaamista, jotka varmaan vaikuttavat tähän. Miten tästä pääsisi eroon ja onko muita samanlaisia?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko sisällesi on hautautunut paljon surua noista kokemistasi asioista. Minulla ainakin tuntui olleen niin. Kun sain itkut itkettyä, helpotti. Kovasti olen myös koittanut rakastaa itseäni ja olla myötätuntoinen itseäni kohtaan. Aiheesta on paljon hyviä kirjoja. Kaikkea hyvää sinulle💗
Itsellä tuntuu olevan ainkain niin, että mitä enemmän saan asioita pohdittua, surtua ja lopulta selviksi itseni kanssa niin sitä katkerammaksi ja vihaisemmaksi muutun.
En alunperinkään ole ollut katkera tai vihainen itselleni vaan muille.
Mulla sama. Olen pohjattoman katkera kaikesta siitä pahasta mitä minulle on tehty ja aiheutettu. No, karma hoitaa.
ÖÖÖÖÖööööö.... Sielunvaelluksen ja karman mukaan olet ihan itse sorretun asemasi hankkinut :D
Juu nou, siksi Intiassa ei heru juurikaan sympatiaa heikko-osaisille, koska ovat itse asiansa sössineet edellisessä elämässä.Ei se näin mene. Joka ikisellä joka on tässä maailmassa, on karmaa. Jotkut ovat ottaneet kantaakseen raskaamman taakan koska haluavat kehittyä nopeammin, jotkut taas siksi että haluavat opettaa muita. Karma ei ole rangaistus. Se on läksy jonka itse haluamme oppia.
Lisään vielä, että anteeksianto ja ymmärtäminen poistavat omaa karmavelkaa. Asioista puhuminen avoimesti vapauttaa tunteita, tänne kirjoittaminen on ensi askel. Voit kirjoittaa paperille tunteitasi jos sinulla ei ole varaa terapiaan tai ketään ystävää jolle puhua. Kun ne asiat on sanottu, niistä voi päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut. Viha on suojatunne, sen taustalla voi olla surua, hätää, hylkäämisentunnetta, tarpeiden sivuuttamista, turvattomuutta, epäoikeudenmukaisuutta tmv. Vaikeassa tilanteessa viha pitää pakan kasassa ja toimii energiana selviytyä eteenpäin. Kannattaa hakea keskusteluapua eikä kärsiä turhaan liian pitkään (kuten minä tein). Kaikkea hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko sisällesi on hautautunut paljon surua noista kokemistasi asioista. Minulla ainakin tuntui olleen niin. Kun sain itkut itkettyä, helpotti. Kovasti olen myös koittanut rakastaa itseäni ja olla myötätuntoinen itseäni kohtaan. Aiheesta on paljon hyviä kirjoja. Kaikkea hyvää sinulle💗
Itsellä tuntuu olevan ainkain niin, että mitä enemmän saan asioita pohdittua, surtua ja lopulta selviksi itseni kanssa niin sitä katkerammaksi ja vihaisemmaksi muutun.
En alunperinkään ole ollut katkera tai vihainen itselleni vaan muille.
Mulla sama. Olen pohjattoman katkera kaikesta siitä pahasta mitä minulle on tehty ja aiheutettu. No, karma hoitaa.
ÖÖÖÖÖööööö.... Sielunvaelluksen ja karman mukaan olet ihan itse sorretun asemasi hankkinut :D
Juu nou, siksi Intiassa ei heru juurikaan sympatiaa heikko-osaisille, koska ovat itse asiansa sössineet edellisessä elämässä.Ei se näin mene. Joka ikisellä joka on tässä maailmassa, on karmaa. Jotkut ovat ottaneet kantaakseen raskaamman taakan koska haluavat kehittyä nopeammin, jotkut taas siksi että haluavat opettaa muita. Karma ei ole rangaistus. Se on läksy jonka itse haluamme oppia.
Yleensä karmalla viitataan huonoon karmaan joka vie kauemmaksi lehmäksi syntymisestä ja valaistumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin vuosia, ja siihen oli kyllä syytäkin. Nykyisin olen vain aivan saatanan väsynyt ja kyyninen. Toivon joka ilta ettei enää tarvitsisi jaksaa herätä.
Ja tähän vielä lisään, että minulla on alla monivuotinen terapia. No. Ehkä tämä sitten on se ”positiivinen lopputulema” 🤷🏻♀️
Täällä myös yksi joka on vaarassa katkeroitua lopullisesti menneisyyden kaltoinkohtelun, kiusaamisen ja traumojen takia. Koko elämä mennyt päin peetä kurjan lapsuuden takia.
Järjellä ajatellen ymmärrän kyllä, että anteeksianto on ainoa oikea ratkaisu. Eli toisin sanoen älyllisellä tasolla olen antanut anteeksi, mutta anteeksianto ei ole vielä aitoa eikä ulotu tunnetasolle. Eli asioita pitäisi vielä päästä käsittelemään lisää, jotta anteeksiannosta tulee viimeinkin aitoa. Itse ajattelen, että anteeksianto on pitkän ajan myötä kehittyvä prosessi, ei jotain mikä joko on tai ei ole.
Eniten tässä kuviossa harmittaa se, että tämä ei ole ollenkaan omissa käsissäni miten tässä tulee käymään. Eli saanko tarvitsemaani apua ja rahallista tukea, jotta pääsen käsittelemään menneisyyden traumat vai enkö saa. Eli toisin sanoen olen täysin avuttomassa tilanteessa, riippuvainen muiden suopeudesta ja armollisuudesta. Itsetunto on täysin pohjamudissa tämän takia, se on selvä juttu.
Karmaan uskon, eli kaltoinkohtelijani tulevat kyllä maistamaan omaa lääkettään tulevissa inkarnaatioissaan jos eivät tässä elämässä joudu tilille teoistaan. Omia pahoja tekojani menneisyydessäni (tässä ja edellisissä elämissä) kadun aidosti ja olenkin niiden takia joutunut runsaasti kärsimään. Pelissä on säännöt, oli ihmiset niistä tietoisia tai eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä sellaisen asian kommenttiini, että kärsimys joko katkeroittaa ihmisen tai sitten se jalostaa ihmistä (jolloin ihminen pääsee eteenpäin elämässään, viisastuu jne...).
1) Viha kuluttaa 2) Käännä viha omaksi voimavaraksi ja "näytä" ilkkujille, että paskamaisuudet on nähty, koettu, ne ei ole uutta 3) Vastoinkäymisistä pitää yrittää oppia jotain -> kasvat ihmisenä -> olet taatusti parempi kuin ne, jotka ei paljon syviä mieti ja louskuttavat vaan leukojaan 4) totea, että sä olet aika mahtava persoona, kun olet kahlannut edelliset vaiheet läpi. Ennen kaikkea, sä voit pahoin niin kauan, kun annat valtaa vihalle. Vihaa on ok tuntea, mutta se syö sisintä. Olet kuin omassa helvetissä ja kidutat itseäsi. Sun ei tarvi kokee kurjuutta, koska elät nyt tätä elämää ja sulla on aikaa käyttää loppuaika itseäsi kohtaan paremmin. Tee niin :) Kasvata vahvuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut. Viha on suojatunne, sen taustalla voi olla surua, hätää, hylkäämisentunnetta, tarpeiden sivuuttamista, turvattomuutta, epäoikeudenmukaisuutta tmv. Vaikeassa tilanteessa viha pitää pakan kasassa ja toimii energiana selviytyä eteenpäin. Kannattaa hakea keskusteluapua eikä kärsiä turhaan liian pitkään (kuten minä tein). Kaikkea hyvää!
Itse en jaksa enää. Yksi psykiatrinen sh huusi minulle heti, kun kuuli etten ole toisen vanhempani kanssa tekemisissä, että enkö ymmärrä miten pahasti teen siinä lapsiani kohtaan.
Niin, ei edes ehtinyt kuulla miksi tilanne on tämä.
Yksi kertoili lähinnä ruokaohjeita. Osaan kyllä ruokaa laittaa ja silloin päällimmäisenä huolena oli lapsen menetys, mutta mitäs tuosta.
Lääkärit on vielä pahempia ja osaltaan aiheuttaneet pysyviä fyysisiä vammoja, vain koska ”ei murehdita tätä vielä”. Niin, parempi on ollutkin sitten kun on ollut liian myöhäistä.
Ymmärränvarsinhyvin kirjoitti:
Lisään vielä sellaisen asian kommenttiini, että kärsimys joko katkeroittaa ihmisen tai sitten se jalostaa ihmistä (jolloin ihminen pääsee eteenpäin elämässään, viisastuu jne...).
Niin?
Tätä ei voi valita. Jos voit, et ole samassa pisteessä kuin ne katkeroituneet.
Miksi lyöt lyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränvarsinhyvin kirjoitti:
Lisään vielä sellaisen asian kommenttiini, että kärsimys joko katkeroittaa ihmisen tai sitten se jalostaa ihmistä (jolloin ihminen pääsee eteenpäin elämässään, viisastuu jne...).
Niin?
Tätä ei voi valita. Jos voit, et ole samassa pisteessä kuin ne katkeroituneet.
Miksi lyöt lyötyä?
Tarkoitukseni ei ole lyödä lyötyä. Kunhan totesin asian joka ei välttämättä kaikille ole itsestäänselvyys, vaikka se sitä itselleni onkin. Joku tuostakin kommentistani voi hyötyä, jolloin minä kerään pisteet kotiin.
Vierailija kirjoitti:
1) Viha kuluttaa 2) Käännä viha omaksi voimavaraksi ja "näytä" ilkkujille, että paskamaisuudet on nähty, koettu, ne ei ole uutta 3) Vastoinkäymisistä pitää yrittää oppia jotain -> kasvat ihmisenä -> olet taatusti parempi kuin ne, jotka ei paljon syviä mieti ja louskuttavat vaan leukojaan 4) totea, että sä olet aika mahtava persoona, kun olet kahlannut edelliset vaiheet läpi. Ennen kaikkea, sä voit pahoin niin kauan, kun annat valtaa vihalle. Vihaa on ok tuntea, mutta se syö sisintä. Olet kuin omassa helvetissä ja kidutat itseäsi. Sun ei tarvi kokee kurjuutta, koska elät nyt tätä elämää ja sulla on aikaa käyttää loppuaika itseäsi kohtaan paremmin. Tee niin :) Kasvata vahvuuttasi.
Ymmärrän tämän, mutta en jaksa enää.
Ymmärrätkö että kaikilla menee raja jossain? Siksi ihmiset tekevät itsem.rhiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärränvarsinhyvin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränvarsinhyvin kirjoitti:
Lisään vielä sellaisen asian kommenttiini, että kärsimys joko katkeroittaa ihmisen tai sitten se jalostaa ihmistä (jolloin ihminen pääsee eteenpäin elämässään, viisastuu jne...).
Niin?
Tätä ei voi valita. Jos voit, et ole samassa pisteessä kuin ne katkeroituneet.
Miksi lyöt lyötyä?Tarkoitukseni ei ole lyödä lyötyä. Kunhan totesin asian joka ei välttämättä kaikille ole itsestäänselvyys, vaikka se sitä itselleni onkin. Joku tuostakin kommentistani voi hyötyä, jolloin minä kerään pisteet kotiin.
Arvasin, tärkeintä on että itse hyödyt.
Oikeasti et ymmärrä pahoin kärsineitä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränvarsinhyvin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränvarsinhyvin kirjoitti:
Lisään vielä sellaisen asian kommenttiini, että kärsimys joko katkeroittaa ihmisen tai sitten se jalostaa ihmistä (jolloin ihminen pääsee eteenpäin elämässään, viisastuu jne...).
Niin?
Tätä ei voi valita. Jos voit, et ole samassa pisteessä kuin ne katkeroituneet.
Miksi lyöt lyötyä?Tarkoitukseni ei ole lyödä lyötyä. Kunhan totesin asian joka ei välttämättä kaikille ole itsestäänselvyys, vaikka se sitä itselleni onkin. Joku tuostakin kommentistani voi hyötyä, jolloin minä kerään pisteet kotiin.
Arvasin, tärkeintä on että itse hyödyt.
Oikeasti et ymmärrä pahoin kärsineitä.
Ymmärrän varsin hyvin pahoin kärsineitä, olenhan itsekin sellainen. Mutta se ei sulje pois sitä, ettenkö pystyisi tekemään analyyttisia ja loogisia arvioita, joilla ei siis ole mitään tekemistä kenenkään ihmisen (edes minun) henkilökohtaisten mieltymysten kanssa. Säännöt ovat säännöt.
Tuosta itsekkyydestä pakko mainita sen verran, että olisikin aika naiivia kuvitella ihmisten motiiveista toimia mitään muuta kuin että perimmäinen motiivi toimia on aina itsekkyys. Oli se toiminta sitten kuinka epäitsekkään ja jalon oloista tahasta, motiivit ovat aina itsekkäät aivan jokaisella ihmisellä. Jollain se porkkana voi olla raha, valta, status, jollain itse saatu hyvä olo, valaistumisen tavoittelu, onnellisuus tms. Muut ihmiset sitten mahdollistavat tämän oman itsekkyyden toteutumisen, joko kärsien siitä tai saaden siitä itsekin hyvää itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Viha kuluttaa 2) Käännä viha omaksi voimavaraksi ja "näytä" ilkkujille, että paskamaisuudet on nähty, koettu, ne ei ole uutta 3) Vastoinkäymisistä pitää yrittää oppia jotain -> kasvat ihmisenä -> olet taatusti parempi kuin ne, jotka ei paljon syviä mieti ja louskuttavat vaan leukojaan 4) totea, että sä olet aika mahtava persoona, kun olet kahlannut edelliset vaiheet läpi. Ennen kaikkea, sä voit pahoin niin kauan, kun annat valtaa vihalle. Vihaa on ok tuntea, mutta se syö sisintä. Olet kuin omassa helvetissä ja kidutat itseäsi. Sun ei tarvi kokee kurjuutta, koska elät nyt tätä elämää ja sulla on aikaa käyttää loppuaika itseäsi kohtaan paremmin. Tee niin :) Kasvata vahvuuttasi.
Ymmärrän tämän, mutta en jaksa enää.
Ymmärrätkö että kaikilla menee raja jossain? Siksi ihmiset tekevät itsem.rhiakin.
Mielestäsi elämäsi ei siis voi kohentua muulla tavoin, kuin päättämällä sen? Kuinka absurdia. Silloin jää elämättä elämää, jossa sinulla olisi tilaisuus nähdä kuinka asiat paranevat. Ja ne voivat parantua, jos päätät itsellesi sen niin. Menneisyyden vatvominen nimenomaan estää sinua pääsemästä eteenpäin. Minä olin siinä pisteessä, että halusin myös ottaa itseltäni hengen, mutta sairauteni kautta olen oppinut, että elämä päättyy joku päivä kumminkin. Miksi riistäisin itseltäni sen ennen aikoja, vielä siinä hengessä, että jotkut kusipäät ovat saaneet oloni lannistuneeksi (kevyt termi)?
Toisilla elämä päättyy traagisesti ilman heidän haluamistaan, he olisivat halunneet vielä jatkaa elää. Onko oikein, että me, jotka koemme ettei asiat mene toivomalla tavallamme, riistämme hengen, kun toisilta elämä katkeaa varoittamatta?.. Elämä on täynnä pettymyksiä ja ikävää kohtelua, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi kohdella itseämme kaikista huonoiten. Kaikkien elämässä on jotain ikävää, ja jokainen kohtaa elämässä kuitenkin sen kuoleman. Myös ne satuttajat. Jos tekee itsemurhan, antaa viimeisen sanan esim. kiusaajille.
"Te teitte minusta tällaisen" Haluatko olla loppuun asti muiden ajama kehäraakki, vai elätkö sittenkin yhä omaa elämääsi joka on sinulle suotu? :) Jo se, että sinua yritetään neuvoa ja kannustaa, kertoo, ettei maailma ole niin paha. Yritä hakea apua, jos olet noin lopussa. Ja ala etsimään asioita päivittäin, joista pidät. Toivon sinulle voimia itsesi kanssa kamppailuun!
Elämän asenne kai...olen itsekin ollut ja joskus vihaisena vieläkin katkera, mutta pidin omista rajoista kiinni,puhuin,itkin ja ulkoilin sekä söin terveellisesti,niin alkoi tuntua vähän paremmalta. Olen myös uskossa ja yritän luottaa siihen että Jumala pitää minusta huolen ja Jeesukselle riitän tällaisena. Rukoilen myös johdatusta, kun siihen uskoo, saa jättää taakat Jumalan käsiin. Toki vaikeita päiviä on ja jos et ole uskossa,niin en tuputa.
Ymmärrän järjettömät mittasuhteet saaneen tilanteesi. Pahoitteluni. Valitettavan moni neuvoo tai suosittelee terapiaa, itse en sitä suosittele kuin vain tapauksessa, että löydät hyvän terapeutin, sillä aiheesi on niin vahvaa ja ikävää, että aloittelija tai huono terapeutti voi johdattaa sinut syvemmälle tuntemuksissasi, ja henkilöstö riippuen, kokemus voi olla hyvinkin lamauttava. Etsi hyvä terapeutti, älä HETI suostu lääkitykseen. Onnea ja paljon rohkeutta avun etsintään ♥️.
Valitettavasti en voi keskittyä kuin tämähetkiseen elämääni. Elä sinä itse hyvin, niin saat hyvän elämän seuraavallakin kerralla. Uskon karmaan yhä.