Olen vihainen ja katkera ihminen
Olen jatkuvasti huonolla päällä ja jopa vihainen. Minua ärsyttää muut ihmiset ja haluaisin vain olla kokoajan rauhassa. Olen kokenut todella huonoa kohtelua muilta, perheväkivaltaa ja koulukiusaamista, jotka varmaan vaikuttavat tähän. Miten tästä pääsisi eroon ja onko muita samanlaisia?
Kommentit (39)
Haluat sentään tuosta eroon ja ymmärrät, ettei se ole normaalia. Mene terapiaan. Ei noin kannata elää. Siellä opit ajattelemaan eri tavalla ja saat vihaa pois sisältäsi. Varmaan terveyskeskuksen kautta voit kysyä.
On. Työkaverini. Kaikki on aina muiden syytä, muut ovat huonoja työntekijöitä, työpaikka paska ja kaikki pielessä. Myrkyttää työilmapiirin ja ajaa uudet työntekijät heti pois. Itse ei ole vastuussa mistään ja kertoo, ettei ole edes kiinnostunut muista ihmisistä. Sellainen ilopilleri. Minäkään en ole kiinnostunut hänen asioistaan enkä halua häntä nähdä ikinä työajan ulkopuolella. Itseasiassa hän voi mun puolesta vaikka tappaa itsensä, ei kiinnosta sekään. Ah. Unohdin mainita että tälle ihmiselle kaikki muut ovat olemassa vain hyötymistarkoituksessa, kuten tehdäkseen hänen työnsä lyhyellä varoitusajalla.
On. Mä. Välillä oikein vellon vihassa ja katkeruudessa. Miten tästä pääsee eroon, en tiedä. Tarvitseeko edes kokonaan? Jään seuraamaan jos tulis muilta hyviä vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Asperger?
Miksi alapeukku?
Vierailija kirjoitti:
Haluat sentään tuosta eroon ja ymmärrät, ettei se ole normaalia. Mene terapiaan. Ei noin kannata elää. Siellä opit ajattelemaan eri tavalla ja saat vihaa pois sisältäsi. Varmaan terveyskeskuksen kautta voit kysyä.
Jos mahdollista rahallisesti, niin suoraan yksityiselle terapeutille. Arvaus, eikun terveyskeskuksessa asiasi kyllä kirjataan tarkasti ylös, mutta apua ei saa.
Josko sisällesi on hautautunut paljon surua noista kokemistasi asioista. Minulla ainakin tuntui olleen niin. Kun sain itkut itkettyä, helpotti. Kovasti olen myös koittanut rakastaa itseäni ja olla myötätuntoinen itseäni kohtaan. Aiheesta on paljon hyviä kirjoja. Kaikkea hyvää sinulle💗
Vierailija kirjoitti:
On. Työkaverini. Kaikki on aina muiden syytä, muut ovat huonoja työntekijöitä, työpaikka paska ja kaikki pielessä. Myrkyttää työilmapiirin ja ajaa uudet työntekijät heti pois. Itse ei ole vastuussa mistään ja kertoo, ettei ole edes kiinnostunut muista ihmisistä. Sellainen ilopilleri. Minäkään en ole kiinnostunut hänen asioistaan enkä halua häntä nähdä ikinä työajan ulkopuolella. Itseasiassa hän voi mun puolesta vaikka tappaa itsensä, ei kiinnosta sekään. Ah. Unohdin mainita että tälle ihmiselle kaikki muut ovat olemassa vain hyötymistarkoituksessa, kuten tehdäkseen hänen työnsä lyhyellä varoitusajalla.
Sano nyt, että on vielä narsistikin.
Vierailija kirjoitti:
Josko sisällesi on hautautunut paljon surua noista kokemistasi asioista. Minulla ainakin tuntui olleen niin. Kun sain itkut itkettyä, helpotti. Kovasti olen myös koittanut rakastaa itseäni ja olla myötätuntoinen itseäni kohtaan. Aiheesta on paljon hyviä kirjoja. Kaikkea hyvää sinulle💗
Itsellä tuntuu olevan ainkain niin, että mitä enemmän saan asioita pohdittua, surtua ja lopulta selviksi itseni kanssa niin sitä katkerammaksi ja vihaisemmaksi muutun.
En alunperinkään ole ollut katkera tai vihainen itselleni vaan muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko sisällesi on hautautunut paljon surua noista kokemistasi asioista. Minulla ainakin tuntui olleen niin. Kun sain itkut itkettyä, helpotti. Kovasti olen myös koittanut rakastaa itseäni ja olla myötätuntoinen itseäni kohtaan. Aiheesta on paljon hyviä kirjoja. Kaikkea hyvää sinulle💗
Itsellä tuntuu olevan ainkain niin, että mitä enemmän saan asioita pohdittua, surtua ja lopulta selviksi itseni kanssa niin sitä katkerammaksi ja vihaisemmaksi muutun.
En alunperinkään ole ollut katkera tai vihainen itselleni vaan muille.
Mulla sama. Olen pohjattoman katkera kaikesta siitä pahasta mitä minulle on tehty ja aiheutettu. No, karma hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko sisällesi on hautautunut paljon surua noista kokemistasi asioista. Minulla ainakin tuntui olleen niin. Kun sain itkut itkettyä, helpotti. Kovasti olen myös koittanut rakastaa itseäni ja olla myötätuntoinen itseäni kohtaan. Aiheesta on paljon hyviä kirjoja. Kaikkea hyvää sinulle💗
Itsellä tuntuu olevan ainkain niin, että mitä enemmän saan asioita pohdittua, surtua ja lopulta selviksi itseni kanssa niin sitä katkerammaksi ja vihaisemmaksi muutun.
En alunperinkään ole ollut katkera tai vihainen itselleni vaan muille.
Mulla sama. Olen pohjattoman katkera kaikesta siitä pahasta mitä minulle on tehty ja aiheutettu. No, karma hoitaa.
Karman varaan on huono laskea. Paskiaiset porskuttaa yltäkylläisyydessä ja sinä viattomana kärsit. Maailma on usein erittäin epäoikeudenmukainen paikka.
Vietä paljon aikaa yksin ja nauti siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko sisällesi on hautautunut paljon surua noista kokemistasi asioista. Minulla ainakin tuntui olleen niin. Kun sain itkut itkettyä, helpotti. Kovasti olen myös koittanut rakastaa itseäni ja olla myötätuntoinen itseäni kohtaan. Aiheesta on paljon hyviä kirjoja. Kaikkea hyvää sinulle💗
Itsellä tuntuu olevan ainkain niin, että mitä enemmän saan asioita pohdittua, surtua ja lopulta selviksi itseni kanssa niin sitä katkerammaksi ja vihaisemmaksi muutun.
En alunperinkään ole ollut katkera tai vihainen itselleni vaan muille.
Mulla sama. Olen pohjattoman katkera kaikesta siitä pahasta mitä minulle on tehty ja aiheutettu. No, karma hoitaa.
Karman varaan on huono laskea. Paskiaiset porskuttaa yltäkylläisyydessä ja sinä viattomana kärsit. Maailma on usein erittäin epäoikeudenmukainen paikka.
Enpä tiedä. Uskon karmaan. Kyllä se ennenpitkää saa kiinni.
Kannattaa etsiä hyviä ystävyyssuhteita. Ansaitset tulla kohdelluksi hyvin.
Osittain tuttua. En ole vihainen kovinkaan usein, koska yritän edelleen esittää että kaikki hyvin. Mutta katkera olen. Toinen vanhemmista ei välittänyt, toinen narsisti, joka syytti minua siitä että puolisonsa ahdisteli. Tietämättömänä lapsena ajauduin kaverille jonka vanhempi hyväksikäytti. Muutin liian aikaisin pois kotoa ja sitten vuokranantaja tuli omilla avaimilla ahdistelemaan. Naapurin pizzerian äijä teki samaa. Itse kotioloista johtuen en tajunnut yhdestäkään ilmoittaa eteenpäin, minun vikahan se oli.
Löysin puolison jo nuorena, saimme lapsia.
Vähättely ja hengenvaarallisiin tilanteisiin saattaminen ns. terveydenhuollon puolelta liittyi jokaiseen raskauteen ja synnytykseen. Sain pysyviä vammoja ja yksi lapsista kuolikin. Vain koska minua ei kuunneltu.
Viihdyn mielelläni vain perheeni kanssa, olen kaikkien näiden vuosien jälkeen saman miehen kanssa. En ole somessa, en kaipaa ”kahvitteluvaimoja”. Eläm vain omaa elämääni. Silti narsistinen vanhempani yrittää edelleen häiriköidä, myös yksi naapuri on ottanut minut kohteeksi.
Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa heidän elämä ja touhut, mutta he pommittavat minua ja esim. naapuri huutaa ja yrittää huitoa ja töniä. Alan olemaan siinä pisteessä että olen saanut tarpeekseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko sisällesi on hautautunut paljon surua noista kokemistasi asioista. Minulla ainakin tuntui olleen niin. Kun sain itkut itkettyä, helpotti. Kovasti olen myös koittanut rakastaa itseäni ja olla myötätuntoinen itseäni kohtaan. Aiheesta on paljon hyviä kirjoja. Kaikkea hyvää sinulle💗
Itsellä tuntuu olevan ainkain niin, että mitä enemmän saan asioita pohdittua, surtua ja lopulta selviksi itseni kanssa niin sitä katkerammaksi ja vihaisemmaksi muutun.
En alunperinkään ole ollut katkera tai vihainen itselleni vaan muille.
Mulla sama. Olen pohjattoman katkera kaikesta siitä pahasta mitä minulle on tehty ja aiheutettu. No, karma hoitaa.
ÖÖÖÖÖööööö.... Sielunvaelluksen ja karman mukaan olet ihan itse sorretun asemasi hankkinut :D
Juu nou, siksi Intiassa ei heru juurikaan sympatiaa heikko-osaisille, koska ovat itse asiansa sössineet edellisessä elämässä.
Minäkin olin vuosia, ja siihen oli kyllä syytäkin. Nykyisin olen vain aivan saatanan väsynyt ja kyyninen. Toivon joka ilta ettei enää tarvitsisi jaksaa herätä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä hyviä ystävyyssuhteita. Ansaitset tulla kohdelluksi hyvin.
Noilla ei tee mitään, niiden perässä pitää aina hiihtää ja poikkiteloin ei pidä asettua missään asiassa, tai sulle suututaan. Nykyajan ihmiset ovat jäätäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko sisällesi on hautautunut paljon surua noista kokemistasi asioista. Minulla ainakin tuntui olleen niin. Kun sain itkut itkettyä, helpotti. Kovasti olen myös koittanut rakastaa itseäni ja olla myötätuntoinen itseäni kohtaan. Aiheesta on paljon hyviä kirjoja. Kaikkea hyvää sinulle💗
Itsellä tuntuu olevan ainkain niin, että mitä enemmän saan asioita pohdittua, surtua ja lopulta selviksi itseni kanssa niin sitä katkerammaksi ja vihaisemmaksi muutun.
En alunperinkään ole ollut katkera tai vihainen itselleni vaan muille.
Mulla sama. Olen pohjattoman katkera kaikesta siitä pahasta mitä minulle on tehty ja aiheutettu. No, karma hoitaa.
ÖÖÖÖÖööööö.... Sielunvaelluksen ja karman mukaan olet ihan itse sorretun asemasi hankkinut :D
Juu nou, siksi Intiassa ei heru juurikaan sympatiaa heikko-osaisille, koska ovat itse asiansa sössineet edellisessä elämässä.
Ei se näin mene. Joka ikisellä joka on tässä maailmassa, on karmaa. Jotkut ovat ottaneet kantaakseen raskaamman taakan koska haluavat kehittyä nopeammin, jotkut taas siksi että haluavat opettaa muita. Karma ei ole rangaistus. Se on läksy jonka itse haluamme oppia.
Asperger?