Lue keskustelun säännöt.
Miten kestitte raskautta? Nyt rv 14 ja en jaksaisi enää yhtään
05.10.2021 |
Huono olo koko ajan, nukun huonosti, joutunut luopumaan harrastuksista tän olon ja turvallisuuden vuoksi, ruokarajoitukset, turpoaminen, huono iho… no kyllä te tiedätte. Miten ihmeessä tätä jaksaa muka vielä yli 20 viikkoa?
Kommentit (53)
Minua vitutti ihan hirveästi se, kun suurin osa tuntui selviävän joko ilman pahoinvointia tai sitten se kesti tyyliin jotain viikkoja alkuraskaudessa. Itsellä se saakelin oksentelu kesti _koko raskauden_. Ei paljoa naurattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rv 24 ja vuodelevossa nyt kuukauden verran. Vielä 3kk jäljellä ja ainainen pelko vauvan menettämisestä. Etköhän sä jaksa.
Miten se että sun keho ei selviä raskaudesta kunnialla vähentää kenenkään muun kokemaa ärsytystä tai kyllästymistä? Ei siinä ole mitään yhteyttä.
Justhan joku sanoi saaneensa voimia siitä, ettei sentään oksenna. Sama juttu mulla, se nyt tästä vielä puuttuisi. Aina voi olla asiat vielä kurjemmin ja kyllä se vähän lohduttaa ettei ole.
Mä ihan tosi muistan aina vatsataudissa ajatella vessan lattialla maatessani, että onneksi olen kotona enkä esimerkiksi työmatkalla tai lentokoneessa ripuloimassa ja oksentamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rv 24 ja vuodelevossa nyt kuukauden verran. Vielä 3kk jäljellä ja ainainen pelko vauvan menettämisestä. Etköhän sä jaksa.
Miten se että sun keho ei selviä raskaudesta kunnialla vähentää kenenkään muun kokemaa ärsytystä tai kyllästymistä? Ei siinä ole mitään yhteyttä.
Justhan joku sanoi saaneensa voimia siitä, ettei sentään oksenna. Sama juttu mulla, se nyt tästä vielä puuttuisi. Aina voi olla asiat vielä kurjemmin ja kyllä se vähän lohduttaa ettei ole.
Vähän eri asia itseään tsempata sillä, että ainakaan ei ole tätä tai tuota kuin se, että joku tulee kertomaan ettei ole oikeutta turhautua koska MULLA oli vielä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rv 24 ja vuodelevossa nyt kuukauden verran. Vielä 3kk jäljellä ja ainainen pelko vauvan menettämisestä. Etköhän sä jaksa.
Miten se että sun keho ei selviä raskaudesta kunnialla vähentää kenenkään muun kokemaa ärsytystä tai kyllästymistä? Ei siinä ole mitään yhteyttä.
Justhan joku sanoi saaneensa voimia siitä, ettei sentään oksenna. Sama juttu mulla, se nyt tästä vielä puuttuisi. Aina voi olla asiat vielä kurjemmin ja kyllä se vähän lohduttaa ettei ole.
Mä ihan tosi muistan aina vatsataudissa ajatella vessan lattialla maatessani, että onneksi olen kotona enkä esimerkiksi työmatkalla tai lentokoneessa ripuloimassa ja oksentamassa.
Ma taas aina suren sitä, etten arvostanut aikaa ennen oksennustautia riittävästi. Lupaan parannuttuani arvostaa sitä huomattavasti enemmän, mutta seuraavan taudin iskiessä taas pohdin miksi otin terveenä olon itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Minua vitutti ihan hirveästi se, kun suurin osa tuntui selviävän joko ilman pahoinvointia tai sitten se kesti tyyliin jotain viikkoja alkuraskaudessa. Itsellä se saakelin oksentelu kesti _koko raskauden_. Ei paljoa naurattanut.
Jos yhtään lohduttaa, niin vaikka itse selvisin alkuraskaudesta lähes täysin ilman pahoinvointia, niin toisen kolmanneksen alusta saakka olen kärsinyt ihan kamalista liitoskivuista. Ennen äitiyslomaa olin vähän väliä sairaslomalla, ja tällä hetkellä yli tuhat euroa on mennyt uuteen sänkyyn, asentotyynyyn jne., ihan vaan että pystyn edes vähän nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti: ”Ei kaikilla ole minkäänlaista pahoinvointia raskaudessa.”
No EI NIIN mitta kyllä jokaisen joka raskautta suunnittelee pitää tietää että VOI OLLA. Ja senkin, että harrastuksesta voi joulua luopumaan olon ja turvallisuuden takia. Ja senkin että voi olla vaikka univaikeuksia tai turvotusta!
No näillä ajatuksillasi ap:n ois sitten kannattanut tarkkaan miettiä raskautumistaan. HALOO! Minä en koskaan etukäteen miettinyt tällaisia. Kyllä ne yllätyksenä tulee, koska toisen asemaan ei voi asettua, se täytyy itse kokea.
Mä olen kolmatta kertaa raskaana. Laskettu aika on tällä viikolla ja olo hirveä. Kummasti kyllä myös on vähän morkkis, koska meidän lapsiluku on nyt täynnä ja tämä on mun viimeinen raskaus enää ikinä. Suren siis sitä, etten enää voi kärsiä näistä loppuraskauden kauheuksista :D ihmismieli on ihmeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valita vuodelevosta yhtään jos saan pitää tämän vauvan. Ongelma ei ole se lepomääräys vaan se hirveä pelko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vihasin raskaana oloa. Ihmisten tuijotus, lääppimisyritykset. Huonot olot, kivut, säryt, ruokarajoitukset ja kaikki muukin paska mitä se toi mukanaan. Ja se raskaushehku, ihan täyttä skeidaa. Tästä ei vaan puhuta vaan kaikki käskee nauttimaan koska kaikkienhan mielestä raskaus on ihanaa aikaa. Jos ei oo kivaa niin ei oo kivaa. Hyväksy se niin asiat on siedettävämpiä. Lopputulos sitten palkitsee.
T: n24 yhden äiti.
Mä vihaan myös. Samoista syistä. Sitten vielä se jatkuva utelu joka alkaa rv 37 ja vain kiihtyy loppua kohden. Rv 41 ja 42 on jo ihan hirveää, kun itse on muodoton valas joka hädin tuskin pääsee sohvalta ylös, joka paikkaa särkee, joka lorahduksen toivoo olevan lapsivettä että piina päättyisi ja joka krampin toivoo olevan se ensimmäinen supistus. Joka niistä sadoista krampeista ei yksikään ole.
Sitten ihmiset pöyristelevät että miten se ei ole syntynyt ja koska se syntyy (paras oli miehen pomo, jonka on kuulemma vaikea tehdä vuorolistoja kun en kerro minä päivänä se tulee. Löin luurin korvaan) ja nauti nyt. Ja muista nukkua (miten: vaakatasossa närästää, selkä sattuu, lonkat sattuu, vatsa sattuu, vain yhdessä asennossa voi olla ja kun saat hyvän asennon on taatusti pissahätä).
Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen. T. Kolmatta kertaa rv 41+ ja viimeistään ensi viikolla homma on ohi.
Siis sun miehen pomo soitti sulle ja valitti kun et tiedä milloin vauva tarkalleen syntyy ja että hänen on vaikeaa kun ei tiedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vihasin raskaana oloa. Ihmisten tuijotus, lääppimisyritykset. Huonot olot, kivut, säryt, ruokarajoitukset ja kaikki muukin paska mitä se toi mukanaan. Ja se raskaushehku, ihan täyttä skeidaa. Tästä ei vaan puhuta vaan kaikki käskee nauttimaan koska kaikkienhan mielestä raskaus on ihanaa aikaa. Jos ei oo kivaa niin ei oo kivaa. Hyväksy se niin asiat on siedettävämpiä. Lopputulos sitten palkitsee.
T: n24 yhden äiti.
Mä vihaan myös. Samoista syistä. Sitten vielä se jatkuva utelu joka alkaa rv 37 ja vain kiihtyy loppua kohden. Rv 41 ja 42 on jo ihan hirveää, kun itse on muodoton valas joka hädin tuskin pääsee sohvalta ylös, joka paikkaa särkee, joka lorahduksen toivoo olevan lapsivettä että piina päättyisi ja joka krampin toivoo olevan se ensimmäinen supistus. Joka niistä sadoista krampeista ei yksikään ole.
Sitten ihmiset pöyristelevät että miten se ei ole syntynyt ja koska se syntyy (paras oli miehen pomo, jonka on kuulemma vaikea tehdä vuorolistoja kun en kerro minä päivänä se tulee. Löin luurin korvaan) ja nauti nyt. Ja muista nukkua (miten: vaakatasossa närästää, selkä sattuu, lonkat sattuu, vatsa sattuu, vain yhdessä asennossa voi olla ja kun saat hyvän asennon on taatusti pissahätä).
Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen. T. Kolmatta kertaa rv 41+ ja viimeistään ensi viikolla homma on ohi.
Siis sun miehen pomo soitti sulle ja valitti kun et tiedä milloin vauva tarkalleen syntyy ja että hänen on vaikeaa kun ei tiedä?
Näin tosiaan kävi. Löin luurin korvaan eikä asiaan sen koommin mun kanssa palattu.
Vierailija kirjoitti:
Mä vihasin raskaana oloa. Ihmisten tuijotus, lääppimisyritykset. Huonot olot, kivut, säryt, ruokarajoitukset ja kaikki muukin paska mitä se toi mukanaan. Ja se raskaushehku, ihan täyttä skeidaa. Tästä ei vaan puhuta vaan kaikki käskee nauttimaan koska kaikkienhan mielestä raskaus on ihanaa aikaa. Jos ei oo kivaa niin ei oo kivaa. Hyväksy se niin asiat on siedettävämpiä. Lopputulos sitten palkitsee.
T: n24 yhden äiti.
Ei raskaus ole minusta nautittavaa aikaa, vaikka ei olisi mitään erityisiä vaivojakaan. "Nauti raskaudesta" on typerin fraasi koskaan. Esim. itse oksensin vain kerran, ei ollut turvotusta, pukamia, suonikohjuja... mutta silti jokin teki olosta epämiellyttävän.
Ihmettelen, niksi nämä raskausketjut keräävät niin paljon trolleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin: ”Voi voi, älä valita! Kuten näet, toisilla sitä vasta tukalaa on kun aika olisi jo täynnä mutta vauvan mielestä ei!
Kyllähän tiesit tästä, eikö niin? Että pahoinvointia on? Että joudut luopumaan harrastuksesta? Vai tuliko sinulle kaikki sittenkin yllätyksenä?!”
Ja sinä: ”Ei kaikilla ole minkäänlaista pahoinvointia raskaudessa.”
Se EI NYT ole se pointti!! Vaan se, että kyllä pahoinvoinnin mahdollisuudesta TIETÄÄ jokainen lukutaitoinen, joka vauvaa suunnittelee! Kyllä siitä kirjoitetaan, kuten muistakin raskauteen liittyvistä asioista! Niin että miksi tänne taas joku uusavuton valittaa? Ja vielä lapsellisen tyhmästi, että harrastuksestaankin joutui luopumaan. Yksi kysymys ennen raskautta olisi antanut tiedon tästäkin!
Justhan joku sanoi saaneensa voimia siitä, ettei sentään oksenna. Sama juttu mulla, se nyt tästä vielä puuttuisi. Aina voi olla asiat vielä kurjemmin ja kyllä se vähän lohduttaa ettei ole.