Miten kestitte raskautta? Nyt rv 14 ja en jaksaisi enää yhtään

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä AP. Raskaus voi olla joillekin helppoa, mutta ei läheskään kaikille. Olen nyt rv 39 ja raskaus on ollut todella rankka kokemus. Ensin noin 18 viikkoa huimausta, heikkoa oloa, oksentelua, pahoinvointia (kaikista pahinta), sitten alkoi maha kasvaa ja rajoittaa yhä enemmän liikkumista. Nyt viimeiset 6-8 viikkoa ollut fyysisesti todella raskasta. Sukkien/kenkien laitto jalkaan joka päivä vaikeampaa ja kivuliaampaa, sängystä ei meinaa päästä ylös, nukkumisesta ei tule mitään missäkään asennossa, on vaikea hengittää, selkään sattuu, lantioon sattuu, nivusiin sattuu. Odotan vain, että pääsisi jo synnyttämään. 

Jollain keskustelupalstalla joku arveli, että loppuraskauden kärsimys on siksi, että äitiä ei hirvittäisi mennä synnyttämään. Ja musta ihan hyvä pointti. Tekisin mitä tahansa että vauva tulisi ulos NYT ja saisin taas kengät jalkaan ja nukuttua edes 10min pätkissä. Rv 40+6

Entä se n. 20 vuotta synnytyksen jälkeen, eihän toi ole vielä mitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä AP. Raskaus voi olla joillekin helppoa, mutta ei läheskään kaikille. Olen nyt rv 39 ja raskaus on ollut todella rankka kokemus. Ensin noin 18 viikkoa huimausta, heikkoa oloa, oksentelua, pahoinvointia (kaikista pahinta), sitten alkoi maha kasvaa ja rajoittaa yhä enemmän liikkumista. Nyt viimeiset 6-8 viikkoa ollut fyysisesti todella raskasta. Sukkien/kenkien laitto jalkaan joka päivä vaikeampaa ja kivuliaampaa, sängystä ei meinaa päästä ylös, nukkumisesta ei tule mitään missäkään asennossa, on vaikea hengittää, selkään sattuu, lantioon sattuu, nivusiin sattuu. Odotan vain, että pääsisi jo synnyttämään. 

Jollain keskustelupalstalla joku arveli, että loppuraskauden kärsimys on siksi, että äitiä ei hirvittäisi mennä synnyttämään. Ja musta ihan hyvä pointti. Tekisin mitä tahansa että vauva tulisi ulos NYT ja saisin taas kengät jalkaan ja nukuttua edes 10min pätkissä. Rv 40+6

Voipi olla muuten täysin totta. Alku- ja keskiraskaudessa synnytys jännitti paljon. Nyt ei enää jaksa murehtia koko asiaa, kun toivoisi vain, että tämä olotila olisi jo ohi. :D 

Vierailija kirjoitti:

Entä se n. 20 vuotta synnytyksen jälkeen, eihän toi ole vielä mitään...

Menee leikiten kun se lapsi on vatsan ulkopuolella.

Kolme raskautta

Huono olo koko ajan / ei ollut

nukun huonosti / nope

joutunut luopumaan harrastuksista tän olon ja turvallisuuden vuoksi / vähän piti varoa tanssitunneilla esim. hyppyjä, kuvataideharrastukseen ei neg. vaikutuksia, keikoilla annettiin hyvin tilaa mahalle

ruokarajoitukset / nirsous rajoittaa elämääni enemmän

turpoaminen / tissien turpoaminen iso plussa, vasta ihan lopussa tuntui tukalammalta

huono iho / aina on ollut hyvä iho

Bonuksena aloin saada yhdyntäorgasmeja raskausaikana.

Ei valittamista ollut noissa

Toiset ne on elämänsä kunnossa raskaana, mutta itse vietin ne lähinnä vuodelevossa jatkuvien kipeiden supistusten takia. Synnyttää voisin koska vaan uudestaan, mutta raskaana en kyllä enempää halua olla noiden kolmen rakkaan lapsen jälkeen.

Mun mies haluaisi vielä neljännen lapsen, niin mäkin jos mies voisi vuorostaan olla raskaana! En vaan jaksa enää kun oon sen ”ihanuuden” jo kolmesti kokenut

Vierailija kirjoitti:

Kolme raskautta

Huono olo koko ajan / ei ollut

nukun huonosti / nope

joutunut luopumaan harrastuksista tän olon ja turvallisuuden vuoksi / vähän piti varoa tanssitunneilla esim. hyppyjä, kuvataideharrastukseen ei neg. vaikutuksia, keikoilla annettiin hyvin tilaa mahalle

ruokarajoitukset / nirsous rajoittaa elämääni enemmän

turpoaminen / tissien turpoaminen iso plussa, vasta ihan lopussa tuntui tukalammalta

huono iho / aina on ollut hyvä iho

Bonuksena aloin saada yhdyntäorgasmeja raskausaikana.

Ei valittamista ollut noissa

Mulla taas huono olo kesti koko 41+5 viikkoa.

Ruokarajoitusten takia en saanut syödä mitään mun lempiruokia

Nivelet sattui viimeisen kolmanneksen koko ajan

Kauhea turvotus, kesällä en saanut kättä nyrkkiin ollenkaan

Harrastukset loppui kaikki plussatestiin

Seksiä ei ollut enää puolenvälin jälkeen, koska sattui niin pirusti (ei hajuakaan mitä mies teki, mutta kotona pysyi kuitenkin)

Mulla on luonnostaan isot tissit, eli niidenkin turpoaminen oli tarpeetonta: näyttää kauhealta ja sattuu niskaan

Hyvä iho rasvottui ja mulle tuli pieniä vaalean ruskeita luomia joka paikkaan naamassa (hyvästi nätti iho).

Plussana: mun paino putosi raskauden aikana yli 10kg. Olen 170cm ja painoin 76kg alun alkaen. Paino oli lopulta 80kg ja kun tulin sairaalasta se oli reilu 65kg. Tästä suurin kiitos mennee koko raskauden kestäneelle pahoinvoinnille (mikään ei maistunut ja jos maistui, se tuli ulos)

Mä kestin ja kestän ajattelemalla, että kyllä tää joskus päättyy, ja palkinto odottaa. Mutta kyllähän ne ovat pitkiä päiviä, viikkoja, kuukausia. Yrittää aina tehdä jotain, mikä helpottaa, vaikka välillä ei auta kuin purra hammasta ja uikuttaa. Usein tulee myös helpompia kausia, just keskiraskaus yleensä. Kyllä myös joskus tsemppasin itseäni ajattelemalla niitä, joiden täytyy oksentaa koko raskauden ajan, tai olla vuodelevossa viikolta 23 asti. Näitä ääripäitäkin on. Mutta kyllä sitä vaan välillä vajoaa omaan henkilökohtaiseen surkeuteensa, ja se on ihan sallittua.

T: Kohta viiden äiti, rv 35 +2

Alkuraskaus on kamalaa, mutta se helpottaa. Itse en edes voinut juurikaan pahoin, mutta mielialat heittelivät ja olo tuntui vieraalta omassa kehossa. Vaikka kummatkin lapset olivat hartaasti toivottuja, silti ekojen kuukausien aikana mielialat uivat syvissä vesissä toisaalta keskenmenoa peläten, toisaalta tulevaa muutosta jännittäen. Luin ekan raskauden aikana jotakin 50-luvulla kirjoitettua äitiysopasta, ja siellä kerrottiin että ensimmäisten kuukausien aikana odottavat äidit ovat alakuloisia ja saattavat toivoa, että raskaus katoaisi. Eli tämä alkuraskauden olotila on ihan yleinen juttu, ei tarkoita että koko raskaus olisi samanlaista tai että et sopisi äidiksi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies haluaisi vielä neljännen lapsen, niin mäkin jos mies voisi vuorostaan olla raskaana! En vaan jaksa enää kun oon sen ”ihanuuden” jo kolmesti kokenut

Jos olisin mies niin tekisin vaikka 10. Vauvojen tekeminen on kivaa ja lapset ihania. Mutta ne raskaudet...

Vierailija kirjoitti:

Alkuraskaus on kamalaa, mutta se helpottaa. Itse en edes voinut juurikaan pahoin, mutta mielialat heittelivät ja olo tuntui vieraalta omassa kehossa. Vaikka kummatkin lapset olivat hartaasti toivottuja, silti ekojen kuukausien aikana mielialat uivat syvissä vesissä toisaalta keskenmenoa peläten, toisaalta tulevaa muutosta jännittäen. Luin ekan raskauden aikana jotakin 50-luvulla kirjoitettua äitiysopasta, ja siellä kerrottiin että ensimmäisten kuukausien aikana odottavat äidit ovat alakuloisia ja saattavat toivoa, että raskaus katoaisi. Eli tämä alkuraskauden olotila on ihan yleinen juttu, ei tarkoita että koko raskaus olisi samanlaista tai että et sopisi äidiksi ollenkaan.

Raskaus on tympeää aikaa. Siinä ei auta edes se, että on kolmas, neljäs tai viides lapsi kyseessä. Jokainen tuntemani äiti on viimeistään kolmannen kolmanneksen puolivälissä ollut jo aivan kypsä koko olotilaan. Äiteinä kyllä hyviä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuraskaus on kamalaa, mutta se helpottaa. Itse en edes voinut juurikaan pahoin, mutta mielialat heittelivät ja olo tuntui vieraalta omassa kehossa. Vaikka kummatkin lapset olivat hartaasti toivottuja, silti ekojen kuukausien aikana mielialat uivat syvissä vesissä toisaalta keskenmenoa peläten, toisaalta tulevaa muutosta jännittäen. Luin ekan raskauden aikana jotakin 50-luvulla kirjoitettua äitiysopasta, ja siellä kerrottiin että ensimmäisten kuukausien aikana odottavat äidit ovat alakuloisia ja saattavat toivoa, että raskaus katoaisi. Eli tämä alkuraskauden olotila on ihan yleinen juttu, ei tarkoita että koko raskaus olisi samanlaista tai että et sopisi äidiksi ollenkaan.

Raskaus on tympeää aikaa. Siinä ei auta edes se, että on kolmas, neljäs tai viides lapsi kyseessä. Jokainen tuntemani äiti on viimeistään kolmannen kolmanneksen puolivälissä ollut jo aivan kypsä koko olotilaan. Äiteinä kyllä hyviä kaikki.

Juu ei sen nimi ole raskaus ihan syyttä.

Pahoinvoinnin pitäs kohta helpottaa. Kai olet kokeillut närästyslääkkeet ja syödä vähän 2-3 h välein? Nostat pääsi tyynyillä ja nukut kyljellään vaikka tyynyjen avulla? Rajoittaa sokeria ja suolaa? Harrastaa ja liikkua voit ihan turvallisesti, jos nyt kyse ei ole kontaktilajeista, vuorikiipeilystä tms. Liikkumattomuus, tekemättömyys ja huono ruokavalio pahentaa oloja. Huonoon ihoon ei ole juurikaan apuja muuta kuin uuden ihotyypin mukainen hoito.

Itsellä parani iho ja hiukset, mutta muuten sitten ensin pahoinvointia 3 kk, sitten liitoskipuja 3 kk ryyditettynä närästyksellä. Lopuksi sitten kaikenlaisia olo sekaisin, erityisesti närästystä. Liikuin koko raskauden ajan huolimatta vaihtelevista oloista, niin pysyi kunto yllä synnytykseen asti. Uinti oikeasti helpotti kipuja, vaikka en ennen tykännyt juurikaan uida.

Rv 24 ja vuodelevossa nyt kuukauden verran. Vielä 3kk jäljellä ja ainainen pelko vauvan menettämisestä. Etköhän sä jaksa.

Että jotkut teistä on säälittäviä ihmisiä, jotka tulee tänne vittuilemaan ap:lle tai kertomaan miten heillä onkin ollut niin kamalaa ja ei sulla nyt oikeasti ole mitään :D siis olette sitä pahinta ihmisten saastaa mitä vaan voi olla, ihmiset teidän ympärillä säälii teitä.

Vierailija kirjoitti:

Rv 24 ja vuodelevossa nyt kuukauden verran. Vielä 3kk jäljellä ja ainainen pelko vauvan menettämisestä. Etköhän sä jaksa.

Miten se että sun keho ei selviä raskaudesta kunnialla vähentää kenenkään muun kokemaa ärsytystä tai kyllästymistä? Ei siinä ole mitään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, älä valita! Kuten näet, toisilla sitä vasta tukalaa on kun aika olisi jo täynnä mutta vauvan mielestä ei!

Kyllähän tiesit tästä, eikö niin? Että pahoinvointia on? Että joudut luopumaan harrastuksesta? Vai tuliko sinulle kaikki sittenkin yllätyksenä?!

Mikä 60v hermoheikko Ritva siellä mökeltää!?!?!?!

Vierailija kirjoitti:

Rv 24 ja vuodelevossa nyt kuukauden verran. Vielä 3kk jäljellä ja ainainen pelko vauvan menettämisestä. Etköhän sä jaksa.

Joo eli koska sun keho ei sovi raskauteen vaan vaarantaa vauvan hengen, niin muilla ihmisillä ei sovi olla tunteita :D melkoisen harhainen ajattelumalli!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rv 24 ja vuodelevossa nyt kuukauden verran. Vielä 3kk jäljellä ja ainainen pelko vauvan menettämisestä. Etköhän sä jaksa.

Miten se että sun keho ei selviä raskaudesta kunnialla vähentää kenenkään muun kokemaa ärsytystä tai kyllästymistä? Ei siinä ole mitään yhteyttä.

Vähän nyt kärkkäästi ilmaistu, mutta asiaa.

Kyllä ap saa olla raskauteen kypsä. Ei se alkuraskaus mitään herkkua ole, kun väsyttää ja oksettaa. Lisäksi kun vauva ei liiku ei voi tietää mikä meno siellä on.

Keskiraskaudessa alkaa ottaa päähän kun liitokset särkee ja vatsa alkaa kasvaa jnejne. Ja loppuraskauden kaikki kauheus on täällä käsitelty.

Se että jollain on asiat huonommin ei poista sitä että toisellakin saa olla huonosti asiat. Turhaan siitä vuodelevostakaan valittaa, kun jonkun vauva on kuollut. Turha kyllä olla tyytyväinenkään jos ei joudu vuodelepoon, koska jonkun raskaus oli niin kiva, että siitä pystyi nauttimaan vielä 43+6.