Voisitko ottaa kondrodystrofisen koirarodun edustajan (mäyris, corgi, cotton, havanna ...)? Ongelmat todellisia vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Ei, en halua ottaa koiraa joka jo lähtökohtaisesti kärsii rakenteensa tuomista ongelmista.

Ei siis kannata ottaa koiraa ollenkaan. Koirathan ovat sudesta tehtyjä suden irvikuvia, joilla kullakin omat ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Mun 6-vuotiaalla corgilla on molemmissa etujaloissa nivelrikkoa. Selän kanssa oli ongelmia jo alle vuoden vanhana. Tällä hetkellä selkä on hyvä. Jatkuvasti saa käyttää eläinlääkärissa ja käyttää rahansa hoitoihin. Rakastan koiraa ihan älyttömästi ja päästän pois sitten kun mitään ei ole enää tehtävissä.

Kasvattaja oli huuli pyöreänä kun hänelle infosin näitä vaivoja jo koiran ollessa pentu. Ei hänen koirillaan koskaan ole tollaista ollut........ Tätä rotua en enää koskaan ota vaikka ihana onkin tuo karvakamuni. ❤️

Tsemppiä teille ja täällä samojen terveysongelmien kanssa eletään 😞

Meillä oli corgi. Eli 14-vuotiaaksi. Tutkitusti terveluustoinen ja -nivelinen yksilö. Pystyi liikkumaan hyvin vielä vanhanakin. Muutenkin terve, kunnes kasvain vei. Silti epäröin ottaa enää corgia. Oli vain tuurista kiinni, että saimme terveen yksilön. Luonteeltaan corgit ovat mainioita. Jos otamme vielä corgin, pitäisi tutkia pentujen vanhempien tiedot hyvin tarkkaan.

Mulla on ollut kondrodystrofisen rodun koiria kohta 20 vuotta. Pitkäikäisiä ovat olleet, kaikilta kuvattu mitä kuvattavissa on ja hyviä on tulokset olleet. Kaikilla esim lonkat A/A tai B/B, kyynärät 0, polvet ok, selät ok, silmät ok muuten mutta kaihi tullut yhdelle ikääntyessä. Viimeisin on myös geenitestattu. Kuollessaan ovat olleet 14v ja 12,5v. Nykyinen on 13,5v ja vielä täysillä elämässä mukana. Uusi pentu on tilauksessa, mutta hyvää joutuu odottamaan.

Tämän ketjun luettuani ymmärrän kennelliiton vihan uusia rotuja kohtaan. Olen ihmetellyt, miksi heidän pitää vetää niin kovasti hernettä nenään, jos joku haluaa lemmikikseen jonkun muun kuin kennelliiton hyväksymän rodun.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kondrodystrofisen rodun koiria kohta 20 vuotta. Pitkäikäisiä ovat olleet, kaikilta kuvattu mitä kuvattavissa on ja hyviä on tulokset olleet. Kaikilla esim lonkat A/A tai B/B, kyynärät 0, polvet ok, selät ok, silmät ok muuten mutta kaihi tullut yhdelle ikääntyessä. Viimeisin on myös geenitestattu. Kuollessaan ovat olleet 14v ja 12,5v. Nykyinen on 13,5v ja vielä täysillä elämässä mukana. Uusi pentu on tilauksessa, mutta hyvää joutuu odottamaan.

Joo, haasteena tosiaan saada pentu laajasti terveystutkitusta ja terveestä suvusta!

En tällä kokemuksella, mitä tämän hetkisestä corgista on. Niin paljon terveydessä ongelmaa, ontumista jne, rakenteesta johtuvaa ongelmaa.

Ja kun nyt katson Kennelliiton jalostusjärjestelmää esimerkiksi corgin kohdalta, niin huonolta näyttää, että kasvattajat olisivat onnistuneet rodun jalostuksessa terveempään suuntaan. Vai ei taida olla tavoitteenakaan noilla D-lonkkaisten koirien jalostuskäytöllä? Ja tutkimattomat selät.

Aika suurella todennäköosyydellä en ottaisi. Mäyräkoira mulla on ollut. Eli pitkän iän mutta selkä oli jo nuorena paskana eikä se monen kertoma pitkä ikä sitä kerro ettei ongelmia olisi.

Otan corgin, jos löytyy viralliset tutkimukset vanhemmista: A tai B lonkat, ei kalkkeutuneita välilevyjä, ei sanomista selkärangassa, terveet kyynäreet, terveet silmät, polvet ok. Ja noihin päälle vanhemmilla ei reaktiivisuutta, ei ääniarkuutta.. aikamoinen lista. Joo, taitaa olla joku muu rotu tulossa.

Liian monet ihmiset ottaa kivan, söpön töppöjalan miettimättä taustaa paremmmin. Ja sitten sairaista, kierteisistä töppötassuista puhutaan hassutellen huonoista aurauskulmista ja kierrebarokkijaloista. Näiden töppöjalkaisten koirien elämä näillä ominaisuuksilla ei välttämättä ole hyvää ja tervettä. Tutun corgilla ainakaan.

Mun mäykyllä puhkesi välilevytyrä 6-vuotiaana. Koira halvaantui takajaloista. Saatiin leikkauksella ja hyvin pitkällä kuntoutuksella kävelemään ja on nyt kaikinpuolin terve. Mitään muuta vaivaa ei 8 ikävuoteen mennessä ole ollut. Koiran isä oli kuvattu 2-vuotiaana ja todettu, että on terveet jalat ja selkä. 6-vuotiaana oli halvaantunut niin kuin tyttärensäkin. Koirani emä on täysin terve kaikin puolin. Eli ei näistä voi aina tietää, vaikka olisi kuvattukin. En taida enää ottaa mäyräkoiraa ellen löydä pitkäjalkaista sukua. Välillä näkee pitempijalkaisiakin mäykkyjä kaduilla liikkuvan. Toivoisin mäyräkoirakasvattajilta herätystä. Pitempijalkainen mäyräkoira on ihan yhtä kaunis kuin töppöjalkainen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mäykyllä puhkesi välilevytyrä 6-vuotiaana. Koira halvaantui takajaloista. Saatiin leikkauksella ja hyvin pitkällä kuntoutuksella kävelemään ja on nyt kaikinpuolin terve. Mitään muuta vaivaa ei 8 ikävuoteen mennessä ole ollut. Koiran isä oli kuvattu 2-vuotiaana ja todettu, että on terveet jalat ja selkä. 6-vuotiaana oli halvaantunut niin kuin tyttärensäkin. Koirani emä on täysin terve kaikin puolin. Eli ei näistä voi aina tietää, vaikka olisi kuvattukin. En taida enää ottaa mäyräkoiraa ellen löydä pitkäjalkaista sukua. Välillä näkee pitempijalkaisiakin mäykkyjä kaduilla liikkuvan. Toivoisin mäyräkoirakasvattajilta herätystä. Pitempijalkainen mäyräkoira on ihan yhtä kaunis kuin töppöjalkainen.

Näinpä, vaikka olisi terveyttä kuvissa, niin onko sitä oikeassa elämässä. Alttius monenlaiseen rakenteelliseen vaivaan näillä töppöjaloilla on.

Siksi toivoisi, että nämä terveysongelmaiset rodut tutkittaisiin hyvin ja tutkimustiedot olisi kaikkien nähtävillä. Ja kasvattajat pystyisivät kertomaan, minkälaista terveyttä valinnoillaan hakevat.

Meillä on mäyräkoira, ei ole ongelmia. Osan ongelmista koiran omistat saavat aikaiseksi syöttämällä koirat ylipainoisiksi oli rotu mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mäyräkoira, ei ole ongelmia. Osan ongelmista koiran omistat saavat aikaiseksi syöttämällä koirat ylipainoisiksi oli rotu mikä tahansa.

Hianoa, et teidän mäyräkoiralla ei ole ongelmia. Totta, että ylipainolla voi aiheuttaa koiralleen samoja sairauksia, joita ihmisellekin voi ylipainosta tulla.

Lonkkavaivat, nivelrikko ja selkäsairaudet tuskin tulee yksin ylipainosta vaan huonosta geeniperimästä, osa samoilla lähtökohdilla sairastuu ja osa ei. Jos sairastuu nivelrikkoon tai selkäsairauteen, on kyllä tärkeetä pitää paino kurissa.

Onhan tämä "tappijalkojen" ja "lyttykuonojen" tilanne raju ja vaikuttaako kasvattajat valinnoillaan rotujen terveyteen? Itsellä tappijalka corgi ja vasta sen terveysongelmien myötä olen älynnyt, miten haastava rakenne corgilla on. Meille onkin sitten osunut melkein kaikki mahdolliset vaivat ja niitä ei tietenkään muille toivo. Taitaa vaan olla turha toive, kun katsoo corgien terveystilastoja ja syntyneiden pentueiden vanhempien terveystutkimuksia ja selkätulosten puuttumista. Onneksi sentään muutama pentue paremmilla ja kattavilla terveystuloksilla ja onko se sitten onneksi, että lääketiede ja lääkkeet kehittyy, vai onko tappijalka rodut tiensä päässä?

En ottaisi, tosin voi olla, että metsästyslinjaisissa on terveempiä yksilöitä kuin niissä "mammojen pokaalinkeruukerhon mussukoissa".

Olen kasvattanut saksanpaimenkoira, ja luovun siitäkin kun totesin, että ns. vanha suoraselkäinen malli on katoamassa täysin ja muuttumassa luiskaperäksi, ja siinä samalla koirien terveys. Näyttelyissä arvostettiin esittämistapaa, jossa koiran toinen jalka vedettiin taakse, jotta se näyttäisi olevan kuin pikajuoksija radalle telineistä lähdössä. Aloin huomata, että tuomareilta sai pisteitä herkemmin jalostamalla liuskaperäisen koiran......En halunnut olla sellaisessa mukana. Mielestäni koiran pitää olla ennenkaikkea terve ja työkoirana toimiva. 

Ja olen huolestuneena katsellut nuoria jackrusseleita. että onko niistäkin tulossa tappijalkoja.

Minulla on 11 vuotta vanha lyhytkarvainen puhdasrotuinen russeli (Englannissa russeit hyväksyttiin virallisesti roduksi 2016, jolloin myös rotuunotto Suomessa päättyi), kuulemma vanhemmat tulleet Englannista Turkuun hevosen mukana, rekisteröimätöntä tallikantaa.

Tämä minun versio on neliskanttinen ja korkeampijalkainen (ja hemmetin innokas rottien perään.) Vastaantulijoista jokainen nuoren russelin omistaja ihmettelee, että onpas se iso. Nämä uudet näyttää matalammilta ja pienemmiltä, niinkuin jalat olisivat lyhentyneet. 

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi, tosin voi olla, että metsästyslinjaisissa on terveempiä yksilöitä kuin niissä "mammojen pokaalinkeruukerhon mussukoissa".

Olen kasvattanut saksanpaimenkoira, ja luovun siitäkin kun totesin, että ns. vanha suoraselkäinen malli on katoamassa täysin ja muuttumassa luiskaperäksi, ja siinä samalla koirien terveys. Näyttelyissä arvostettiin esittämistapaa, jossa koiran toinen jalka vedettiin taakse, jotta se näyttäisi olevan kuin pikajuoksija radalle telineistä lähdössä. Aloin huomata, että tuomareilta sai pisteitä herkemmin jalostamalla liuskaperäisen koiran......En halunnut olla sellaisessa mukana. Mielestäni koiran pitää olla ennenkaikkea terve ja työkoirana toimiva. 

Ja olen huolestuneena katsellut nuoria jackrusseleita. että onko niistäkin tulossa tappijalkoja.

Minulla on 11 vuotta vanha lyhytkarvainen puhdasrotuinen russeli (Englannissa russeit hyväksyttiin virallisesti roduksi 2016, jolloin myös rotuunotto Suomessa päättyi), kuulemma vanhemmat tulleet Englannista Turkuun hevosen mukana, rekisteröimätöntä tallikantaa.

Tämä minun versio on neliskanttinen ja korkeampijalkainen (ja hemmetin innokas rottien perään.) Vastaantulijoista jokainen nuoren russelin omistaja ihmettelee, että onpas se iso. Nämä uudet näyttää matalammilta ja pienemmiltä, niinkuin jalat olisivat lyhentyneet. 

Toivoisi tosiaan, että kaikissa roduissa mentäisiin terveys edellä. Ja näyttelyissä ei suosittaisi liioiteltua ulkomuotoa.

Sopiva selkä ja siihen sopivan mittaiset jalat 👌🏻

Jos nämä rodut miellyttää, niin ennen pentupäätöstä, tutki rotujen terveystilanne esim Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä, kysele eläinfysioterapeutilta, osteopaatilta, lääkäriltä miten tuttuja rotuja nämä on vastaanotoilla rakenteensa takia. Tutustu rodun pevisaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien ehkäisyohjelma), onko sitä ja noudattaako kasvattajat sitä miten hyvin vai rimaa hipoen? Kysele kyseisten rotujen omistavien omista kokemuksista oman koiransa terveystilanteesta.

Oma kokemus corgin kohdalta ja ehdoton ei. Ei uskallusta ja ei luottoa, että kyseisen rodun kohdalla olisi riittävästi edistetty terveyttä.

Koiralla pitää olla kunnolliset jalat, kunnollinen kuono ja kunnollinen häntä. 

Siitä huolimatta joka ikisessä rodussa on omia ongelmiaan, mikään - ei edes sekarotuinen - ole sataprosenttisen vapaa vaivoista, sairauksista, allergioista ja epämuodostumista. Alkukantaiset rodut lienee parhaimpia, sellaset joiden jalostukseen ihminen on vaikuttanut vain vähän. 

Eihän perhoskoira kuulu näihin?