Mikä vaivaa ihmistä, joka innostuu pakkomielteisesti uusista asioista ja kyllästyy niihin yhtä nopeasti?
Innostutaan uudesta harrastuksesta, hankitaan kalliit varusteet ja välineet - harrastusta ei koskaan aloiteta tai jos aloitetaan, niin siihen kyllästytään hetken kuluttua. Ja heti on uusi pakkomielle keksittynä ja rahaa palaa..
Itsestäni puhun.
Kommentit (52)
Mulla se kestää 0,5-3 vuotta ja sitten tuntuu, että nyt tarvitaan jotain uutta. Mä luulen, että mulla on joku lievä ADD, mutta tällaisen kanssa elää. Ei tämä ketään haittaa. Jotkut harrastukset saavat kipinän syttymään vuosien tauon jälkeen kyllä uudelleen.
Eikös tuo ole ihan tyypillinen ADHD-piirre?
Mun puoliso on tuollainen ja se on narsistinen/epävakaa bipo.
Voisiko tosiaan olla adhd? Aspergertestistä (nettitesti) olen saanut aina korkeat pisteet. Ei ole diagnosoitu kuitenkaan.
Ap
Adhd, ainakin itselläni selitys asiaan!
Menen siis ihan pakkomielteiseksi, etsin tietoa hurjasti ko. asiasta, katson videoita Youtubesta, luen ihmisten arvosteluja, katson kuvia ja kulutan aikaa nettikaupoissa ostaen tarvikkeita.
En edes ehdi nukkumaan ajoissa kun olen ihan maanisessa tilassa.
Kun saan tavarat tai varusteet ja olisi aika aloittaa harrastus, en jaksa. Masennun, eikä siitä tule mitään.
Ap
Voiko adhd:ta hallita tai oireita lieventää?
Voihan se ollakin adhd, mutta miksi kaikelle hiukankaan tavallisuudesta poikkeavalle pitää saada joku diagnoosi? Mitä jos vaan olet sen luonteinen. Tai sitten sinua pelottaa toteuttaa loppuun asti intoamasi asia.
No on erittäin tavallinen ADHD-piirre. Olen muuten vähän kyllästynyt siihen ajatukseen, että on jotenkin noloa ja väärin innostua asioista, uppoutua niihin syvälle ja opetella perusteet ja sitten ”jättää kesken” … tai siis ei jatkaa harjoittelua.
Minulta kysytään nyt viisikymppisenä edelleen viikottain, että miten voin tietää tuon/miten voin osata tehdä jonkun asian. No siten, että olen joskus ollut siitä(kin) pakkomielteisen innostunut ja olen käynyt siinä pintaa syvemmällä. Näitä asioita on todella paljon. Jos olisin täyttänyt elämäni niillä kolmella ensimmäisellä harrastuksella, joita ikinä kokeilin, olisin omasta mielestäni jäänyt paljosta paitsi.
Kaikki kunnia niillekin, joiden luonteelle sopii tehdä aina samaa asiaa ja kehittyä siinä tosi pitkälle.
Toki muille pitää olla reiku eikä sitoutua pitkiin vastuisiin, jos tietää että on helposti syttyvää ja sammuvaa laatua, eikä joukkueesta tai bändistä saa feidata kesken kauden. Mutta jos pitää pelin selvänä, ei innostuja muuten ole mikään huono ihminen.
Adhd ja add ovat toki mahdollisia, mutta niin on moni muukin autismin kirjon juttu. Et sinä täältä saa luotettavaa vastausta kysymykseesi ja monikin autismin kirjon kohta luultavasti täsmää tuntemuksiisi.
Ap, mä olen myös tuommoinen, mutta en ole koskaan ajatellut olevani add/adhd.
Aspergerpiirteitä on minullakin.
Mutta: olen nuorena opiskellut vaativaan ammattiin 6 vuotta putkeen hyvin koulumaisesti. En usko, että adhd kykenisi noin pitkäjänteiseen toimintaan.
Tosin en pysynyt kauaa ammatissa, kun hajotin energiaani miljoonaan muuhun asiaan.
Nyt osaan monesta asiasta vähän, mutta en ole hyvä missään. En vain koskaan pääse sille harjaantuneelle tasolle, kun kyllästyn ja toiminta alkaa maistua puulle.
Ihmissuhteita minulla on myös ollut aikuisiällä vaikka muille jaettavaksi.
Kun olen yksin, en ole lainkaan epävakaa pörisijä, päin vastoin, olen oikea kotihiiri, joka tykkää eniten omasta seurastaan.
Yritin täyttää sisäistä tyhjyyttä noin nuorempana.
Impulssikontorollin häiriö. Tähän on olemassa paljon apukeinoja, joilla voi säädellä impulsseja. Millainen olit lapsena? Saitko toteuttaa toiveitasi ja pyytää mieluisia tavaroita?
Vierailija kirjoitti:
Menen siis ihan pakkomielteiseksi, etsin tietoa hurjasti ko. asiasta, katson videoita Youtubesta, luen ihmisten arvosteluja, katson kuvia ja kulutan aikaa nettikaupoissa ostaen tarvikkeita.
En edes ehdi nukkumaan ajoissa kun olen ihan maanisessa tilassa.
Kun saan tavarat tai varusteet ja olisi aika aloittaa harrastus, en jaksa. Masennun, eikä siitä tule mitään.
Ap
Samaa vikaa mulla. :( ADD-testeistä olen saanut aina korkeat pisteet, mutta en sitten tiedä noista nettitesteistä. Oli mitä oli, on kyllä ärsyttävää.
Itse olen tuollainen. Olen pärjännyt elämässä hyvin, pystynyt myös pitkäjänteiseen toimintaan, esim opiskelemaan korkeakoulussa.
Mutta saatan innostua vaikka vesivärimaalaamisesta, hankkia välineet, opetella perusteet, tehdä maalauksen ja ilmottautua espanjan-kurssille kansanopistoon, koska espanjaa olisi kiva osata, myös kitaransoitto olisi kiva ja kitaroita nyt saa käytettynä kohtuuhintaan jonka jälkeen olisikin kiva pikaluistella.
En tiedä, onko tuo nyt muka joku adhd-oire?
Vierailija kirjoitti:
Impulssikontorollin häiriö. Tähän on olemassa paljon apukeinoja, joilla voi säädellä impulsseja. Millainen olit lapsena? Saitko toteuttaa toiveitasi ja pyytää mieluisia tavaroita?
En saanut.. Joko toiveeni tukahdutettiin tai tukahdutin ne itse häpeästä, etten ansaitse, ei ole varaa tai pyydän liikoja.
Pikkusiskoni taas osasi vaatia kaikenlaista ja saikin kalliita harrastuksia ja kalliita tavaroita.
Kun aloin tienaamaan itse rahaa ja muutin omilleni, on ollut vaikeaa säädellä rahankäyttöä ja tunteita. Masennun ja vaivun epätoivoon yhtä nopeasti kuin innostun asioista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No on erittäin tavallinen ADHD-piirre. Olen muuten vähän kyllästynyt siihen ajatukseen, että on jotenkin noloa ja väärin innostua asioista, uppoutua niihin syvälle ja opetella perusteet ja sitten ”jättää kesken” … tai siis ei jatkaa harjoittelua.
Minulta kysytään nyt viisikymppisenä edelleen viikottain, että miten voin tietää tuon/miten voin osata tehdä jonkun asian. No siten, että olen joskus ollut siitä(kin) pakkomielteisen innostunut ja olen käynyt siinä pintaa syvemmällä. Näitä asioita on todella paljon. Jos olisin täyttänyt elämäni niillä kolmella ensimmäisellä harrastuksella, joita ikinä kokeilin, olisin omasta mielestäni jäänyt paljosta paitsi.
Kaikki kunnia niillekin, joiden luonteelle sopii tehdä aina samaa asiaa ja kehittyä siinä tosi pitkälle.
Toki muille pitää olla reiku eikä sitoutua pitkiin vastuisiin, jos tietää että on helposti syttyvää ja sammuvaa laatua, eikä joukkueesta tai bändistä saa feidata kesken kauden. Mutta jos pitää pelin selvänä, ei innostuja muuten ole mikään huono ihminen.
Tämä on hyvä näkökulma.
t. kommentoija nro 15
Ihan kuin ex-mieheni ja poikani. Pojalla autisminkirjo, jonka ”oireisiin” tuo käytös sopii. Myös ex tunnistanut itsestään samoja piirteitä vaikk ei ole DG.
Laiskuus