Mikä vaivaa ihmistä, joka innostuu pakkomielteisesti uusista asioista ja kyllästyy niihin yhtä nopeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos maanista vaihetta kerran seuraa masennuskausi, voi kyse olla myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

En oikein usko, että se on sitä, sillä tunteeni ja mielialani vaihtelevat todella nopeasti. Ei siis ole selkeitä huippukausia ja laskukausia.

Mielialani voi vaihedella päivän aikana useita kertoja.

Ap

Kuulostaa tutulta. Mulla on ADHD-diagnoosi ja olen tuollainen. Lääkitys auttaa asioiden loppuun saattamisessa, mutta ei se "normaaliksi" tee kuitenkaan. Olen ratkaissut asian suuntautumalla taiteelliselle alalle, jossa ADHD-piirteistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Poukkoilevat ajatukseni ovat minulle luovuuden lähde. 

Mulla sama, just todettu ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mä olen myös tuommoinen, mutta en ole koskaan ajatellut olevani add/adhd.

Aspergerpiirteitä on minullakin.

Mutta: olen nuorena opiskellut vaativaan ammattiin 6 vuotta putkeen hyvin koulumaisesti. En usko, että adhd kykenisi noin pitkäjänteiseen toimintaan.

Tosin en pysynyt kauaa ammatissa, kun hajotin energiaani miljoonaan muuhun asiaan.

Nyt osaan monesta asiasta vähän, mutta en ole hyvä missään. En vain koskaan pääse sille harjaantuneelle tasolle, kun kyllästyn ja toiminta alkaa maistua puulle.

Ihmissuhteita minulla on myös ollut aikuisiällä vaikka muille jaettavaksi.

Kun olen yksin, en ole lainkaan epävakaa pörisijä, päin vastoin, olen oikea kotihiiri, joka tykkää eniten omasta seurastaan.

Kuulostaa täydellisesti ADD ihmisen kuvaukselta.

Niinpä! Oli sitten ADHD tai ADD, on täysin mahdollista opiskella vaativaan ammattiin 6 vuotta putkeen (oletan, että tämä ammatti on lääkäri). Tossa on olennaista juuri KOULUMAISUUS. En usko, että olisit saanut vaikka valtiotieteellisessä tutkintoa kasaan. ADD/ADHD-ihmisillä on ongelmia nimenomaan oman toiminnan ohjauksessa, ja koulumaisessa opiskelussa tätä ongelmaa ei ole, kun aikataulut ja deadlinet annetaan oppilaitoksen puolesta. Sen kun vaan menee muiden mukana. 

Mulla on ADD ja ihan samanlaista. Välillä en kerkiä ees hankkimaan mitään, riittää esim. että nään netistä jonkun kivan meikkivideon ja innostun siitä, rupeen kasaa leikkejä kokoon et meikkaisin oikein kunnolla mutta se lopahdus tulee samantien kun pitäisi ruveta toimiin. Masentavaa. Mieli innostuu et voisin tehä itestäkin nätin sunmuuta mutta ei siitä mitään tule. Noin niinku pienemmässä mittakaavassa

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ADD ja ihan samanlaista. Välillä en kerkiä ees hankkimaan mitään, riittää esim. että nään netistä jonkun kivan meikkivideon ja innostun siitä, rupeen kasaa leikkejä kokoon et meikkaisin oikein kunnolla mutta se lopahdus tulee samantien kun pitäisi ruveta toimiin. Masentavaa. Mieli innostuu et voisin tehä itestäkin nätin sunmuuta mutta ei siitä mitään tule. Noin niinku pienemmässä mittakaavassa

Meikkejä siis. Saakeli automaattinen korjaus.

Minulla vähän samaa. Tosin rahaa ei ole paljon käyttää harrastuksiin, mutta jos voin tavallaan halvalla kokeilla kaikkea niin silloin se innostus kestää välillä lyhyen aikaa. Tähän minulla ei ole mitään esimerkkiä antaa, kun ohjattuja harrastuksia minulla ei ole ollut nuoruuden jälkeen. Muuten saatan kiinnostua uudelleen esim maalauksesta ja ostan tarvikkeita. Sitten kokeilen ja en onnistu ehkä niin hyvin kuin tahtoisin. Sitten vähitellen kiinnostus hiipuu. Aiemmin keräilin kupariesineitä, mutta sekin kiinnostus hiipui vähitellen. Saatan tämän takia ostaa liikaa jotain. Joskus esim lankoja, vaikka en osaa neuloa kunnolla ja niinpä jäävät käyttämättä. Itse ehkä haen liikaa sitä, että minun pitäisi pärjätä hyvin ja onnistua. Vaadin liikaa harrastusten suhteen itseltäni. Tai ohjatusta jutusta kyse niin pitäisi sopia tunnelmaltaan tai tavoitteiltaan itselleni. En ole kilpailunhaluinen ja tämä vaikutti esim silloin kun ratsastin ja en koskaan ollut kisoissa, vaikka tallilla kehotettiin osallistumaan. Monelle tunnit tärkeitä ja itse olisin välillä tahtonut vaan hoitaa hevosia ja ratsastus ei niin tärkeää. Samoin soittamisen suhteen ja kaikki erilaiset tutkintosuoritukset, tasokokeet tai muut teoriakokeet yms ahdistivat. 

Nuorempana ratsastin, soitin paria soitinta ja olin kuvataidekoulussa. Lapsena taas puoliksi pakotettiin kilpaurheiluun. Näistä ei ole jäänyt mitään elämääni. Harrastin näitä silloin ratsastusta lukuunottamatta vanhempien mieliksi. Soittamisesta opin vähän pitämään, koska valitsin toisen soittomen itse. Silti ikävä opettaja vei intoa paljon ja soitin melko vaikea. Tykkäsin kyllä orkesterisoitosta. Silti lopetin kaiken myöhemmin. Tämä toinen soitin minulla vielä on ja tuskin koskaan pystyn sitä myymään. Musiikki itselle kuitenkin tärkeää. Kuviskoulussa tykkäsin myös ihan käydä, mutta olisin halunnut tehdä vapaammin kaikkea, kun oli niin ohjattua. Urheiluun jäänyt kiinnostus ja liikun itsekin, mutta silloin oli eri tilanne, kun pakotettiin kun olin lapsi. Silloin liian totista ja ikävää. Ratsastuksen lopetin itse monien syiden takia ja talli vähän ikävä. Kaipaan sitä  harrastuksena silti paljon. Olisi kiva jossain rennossa paikassa vielä aloittaa se. Itse olen aika yksinäinen ihminen ja tämänkin takia yritän täyttää elämääni. Tosin itselle siis hyvin halpoja juttuja mihin huruhdan ja rahaa ei sillä tavalla mene hukkaan. Joskus kauhistelen, että jos rahaa olisi niin minulla olisi varmaan esim kymmeniä soittimia joita en koskaan oppisi soittamaan kunnolla. Itsellä myös selvät hetket, kun kiinnostus loppuu johonkin. Näin kotioloissa ja kotona tehtävissä jutuissa se ei niin näy. Joskus kuuntelen esim tietynlaista musiikkia ja seuraavaksi vaihdan taas ihan toisenlaiseen. Elokuvissa tykkään tietynlaisista ja sitten taas toisista jne.

jatkuu

jatkoa

Opiskeluihin tämä vaikuttaa ja vaan lukion olen saanut käytyä. Sen jälkeen alan päättäminen ollutkin jo vaikeaa ja kaikki haluamaani pääseminen yms. Nyt amiksessa alusta asti se olo, että ihme jos käytyä saan. Seuraavaksi menee paremmin ja saan voimaa, mutta jokin epäonnistuminen horjuttaa taas. Tähän kaikkeen varmaan syytä siinä, että itseluottamus myös huono. Ihmisen pitäisi ehkä tuntea itsensä hyvin, että tietäisi mistä pitää. Itse en sillä tavalla aina vielä tiedä mikä on minun juttuni. Epävarmuus taas johtuu monista ikävistä kokemuksista. Harrastuksista voi nyt aikuisena ajatella, että ne ovat minun päätettävissäni. Ei tarvitse kenenkään mieliksi käydä missään. Samalla ymmärrän vanhempien tarkoituksen ja en todellakaan vihaa niitäkään harrastuksia mitä minulla on ollut. Ne vaan olisivat vaatineet jotain muutoksia silloin ja ryhmät yms eivät aina sopineet. Oli liiankin vakavaa silloin. Ratsastus ja aikoinaan koirakoulussa käynti olivat ne itsevalitsemani ja niitä arvostan eniten sen takia. Ja minullakin voi olla Add piirteitä. En ihmettele jos olisi. Lähinnä se tunne, että jos pikkuhiljaa saisin itsevarmuutta ja rohkeutta voisin uskaltaa elää enemmän. Se sitten toisi näitä uusia kokeiluja myös harrastusten pohjalta. Tykkään itse monesta jutusta ja minulla hyvä mielikuvitus. Uskallus, rohkeus sekä voimat eivät sitten usein riitä. Samoin minulla ei ole ihmisiä elämässäni joten en sillä tavalla saa vinkkejä muilta ja pitäisi itse löytää omat kiinnostuksen aiheensa. Sori pitkä viesti, mutta on paheeni kirjoittaa joskus näitä ( asiaa olisi paljonkin, mutta ei ketään kelle kertoa) ja kiitos jos joku lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mä olen myös tuommoinen, mutta en ole koskaan ajatellut olevani add/adhd.

Aspergerpiirteitä on minullakin.

Mutta: olen nuorena opiskellut vaativaan ammattiin 6 vuotta putkeen hyvin koulumaisesti. En usko, että adhd kykenisi noin pitkäjänteiseen toimintaan.

Tosin en pysynyt kauaa ammatissa, kun hajotin energiaani miljoonaan muuhun asiaan.

Nyt osaan monesta asiasta vähän, mutta en ole hyvä missään. En vain koskaan pääse sille harjaantuneelle tasolle, kun kyllästyn ja toiminta alkaa maistua puulle.

Ihmissuhteita minulla on myös ollut aikuisiällä vaikka muille jaettavaksi.

Kun olen yksin, en ole lainkaan epävakaa pörisijä, päin vastoin, olen oikea kotihiiri, joka tykkää eniten omasta seurastaan.

Kuulostaa täydellisesti ADD ihmisen kuvaukselta.

Niinpä! Oli sitten ADHD tai ADD, on täysin mahdollista opiskella vaativaan ammattiin 6 vuotta putkeen (oletan, että tämä ammatti on lääkäri). Tossa on olennaista juuri KOULUMAISUUS. En usko, että olisit saanut vaikka valtiotieteellisessä tutkintoa kasaan. ADD/ADHD-ihmisillä on ongelmia nimenomaan oman toiminnan ohjauksessa, ja koulumaisessa opiskelussa tätä ongelmaa ei ole, kun aikataulut ja deadlinet annetaan oppilaitoksen puolesta. Sen kun vaan menee muiden mukana. 

Omasta mielestä lukio oli helpompi amikseen verrattuna, kun siellä tarkka aikataulu ja selkeät kurssit. Samoin sai tehdä paljon itse ja oli tavalliset kirjat silloin yms. Nyt amis vaikeampi, kun liiankin vapaata välillä ja pitäisi käsityöalalla tehdä töitä kotona ja tietää millaisia tekee. Ei ole helppoa tehdä päätöksi niihen suhteen. Tilaan jonkun kankaan esim ja olen jo muuttanut mieltäni sata kertaa. 

Epävakaa persoonallisuushäiriö ehkä.

Ei kai minkään tarvi ”vaivata”. Ihminen voi olla kiinnostunut monistakin asioista vaikka Suomessa nyt ajatellaan että pitää mennä sitä tasaista uraa. Peruskoulu/lukio/amis/amk/yliopisto/ura, tietyt harrasteet joita on pakko harrastaa maailman tappiin....sitten asuntolaina, lapset, joiden täytyy edelleen harrastaa jotain....

Harrastusten on tarkoitus tuoda iloa siihen vastuun ja velvollisuuden täyttämään arkeen. Ei kai se oma laji löydy kuin kokeilemalla. Nykyään ihmisessä on heti vikaa jos ei istu johonkin muottiin tai jämähdä loppuelämäksi yhteen ja samaan kaavaan. Ei ihme, että mt-ongelmat kasvavat räjähdysmäisesti kun ihminen ei enää tiedä, millainen pitäisi olla. Ei osata enää elää.

Vierailija kirjoitti:

Innostus on mahtava ominaisuus, nauti siitä ja näe se ilo ja hyöty mitä siitä tulee. Veikkaan että osaat tartuttaa innostusta myös muihin? Joistakin innostuksista pitää vaan laskea irti, jotta uusille vapautuu tilaa. Kun sen hyväksyy, voi paljon paremmin. Ja ehkä niistä jutuista piirtyy esiin myös ne pysyvämmät jutut.

No just tää! Maailma on täynnä mahdollisuuksia, kannattaa kurkata sinne oman laatikon ulkopuolelle ja katsoa, mitä kaikkea voi tehdä, nähdä, kokea ja oppia. Ei kaikesta tarvi elämänuraa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuushäiriö ehkä.

En usko. Minulla on epävakaa persoonallisuus. Innostun pakkomielteisesti uusista asioista, mutta en kyllästy niihin, vaan päinvastoin jaksan olla niistä yhtä innostunut vielä kymmenien vuosienkin päästä.