Mikä vaivaa ihmistä, joka innostuu pakkomielteisesti uusista asioista ja kyllästyy niihin yhtä nopeasti?
Innostutaan uudesta harrastuksesta, hankitaan kalliit varusteet ja välineet - harrastusta ei koskaan aloiteta tai jos aloitetaan, niin siihen kyllästytään hetken kuluttua. Ja heti on uusi pakkomielle keksittynä ja rahaa palaa..
Itsestäni puhun.
Kommentit (52)
Miten autistidiagnoosi saadaan? Mihin hakeudutaan ja miten? Sanon lääkärille epäileväni kuuluvani autismin kirjoon? Itselläni on diagnosoitu pakko-oireinen häiriö, masennus, paniikkihäiriö, epäsosiaalinen ja epävakaa persoonallisuus. Joten en usko, että edes lähtisivät tutkimaan voisinko sittenkin kuulua autismin kirjoon oireitteni kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuollainen. Olen pärjännyt elämässä hyvin, pystynyt myös pitkäjänteiseen toimintaan, esim opiskelemaan korkeakoulussa.
Mutta saatan innostua vaikka vesivärimaalaamisesta, hankkia välineet, opetella perusteet, tehdä maalauksen ja ilmottautua espanjan-kurssille kansanopistoon, koska espanjaa olisi kiva osata, myös kitaransoitto olisi kiva ja kitaroita nyt saa käytettynä kohtuuhintaan jonka jälkeen olisikin kiva pikaluistella.
En tiedä, onko tuo nyt muka joku adhd-oire?
En halua, että tämä on mikään häiriö:D Näin vanhemmiten olen oppinut elämään tämän kanssa ja minusta on useimmiten hauskaa saada pakkomielle milloin mistäkin. Vain silloin se ei naurata, jos menee ihan tolkuttomasti aikaa.
T. Kitaraa soittava ja espanjan alkeet osaava, vesivärimaalausta harrastava pikaluistelija/maantiepyöräilijä
tylsyys mikä ei enää viel tylsyyden tunnelta pois on vaa pakko koitaa jotain random juttua
että tylsyyden tunne katoaa
En ole missään nimessä lääketieteellisesti pätevä sanomaan mitään, mutta tällainen on ADHD:lle tyypillistä käytöstä. Valtava innostuminen johonkin asiaan, kaiken muun unohtaminen sen ympäriltä, sitten ko. asian unohtaminen yhtäkkiä ja siirtyminen seuraavaan kiinnostuksen kohteeseen.
Mulla tuollainen johtuu stressistä.
Oon aika ahdistunut ollut jo pitkään, liikaa vastuuta jne.
Koukutun joko uuteen sarjaan joka on pakko katsoa loppuun mahd pian ja ajattelen seuraavaa jaksoa koko ajan.
Tai sitten keksin uusia jonkun asian kotona, tai askarrella jotaik isoa. Etsin jatkuvasti tietoa, en pysty nukkua ja saan jännityspäänsäryn kun suunnitelen vain sitä asiaa pakkomielteisesti.
Mulla tuo on pakoa todellisuudesta. Sitten oon ärtynyt kun mun ajattelu ja suunnittelu keskeytetään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mä olen myös tuommoinen, mutta en ole koskaan ajatellut olevani add/adhd.
Aspergerpiirteitä on minullakin.
Mutta: olen nuorena opiskellut vaativaan ammattiin 6 vuotta putkeen hyvin koulumaisesti. En usko, että adhd kykenisi noin pitkäjänteiseen toimintaan.
Tosin en pysynyt kauaa ammatissa, kun hajotin energiaani miljoonaan muuhun asiaan.
Nyt osaan monesta asiasta vähän, mutta en ole hyvä missään. En vain koskaan pääse sille harjaantuneelle tasolle, kun kyllästyn ja toiminta alkaa maistua puulle.
Ihmissuhteita minulla on myös ollut aikuisiällä vaikka muille jaettavaksi.
Kun olen yksin, en ole lainkaan epävakaa pörisijä, päin vastoin, olen oikea kotihiiri, joka tykkää eniten omasta seurastaan.
Kuulostaa täydellisesti ADD ihmisen kuvaukselta.
Jos maanista vaihetta kerran seuraa masennuskausi, voi kyse olla myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Vierailija kirjoitti:
Jos maanista vaihetta kerran seuraa masennuskausi, voi kyse olla myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
En oikein usko, että se on sitä, sillä tunteeni ja mielialani vaihtelevat todella nopeasti. Ei siis ole selkeitä huippukausia ja laskukausia.
Mielialani voi vaihedella päivän aikana useita kertoja.
Ap
Innostus on mahtava ominaisuus, nauti siitä ja näe se ilo ja hyöty mitä siitä tulee. Veikkaan että osaat tartuttaa innostusta myös muihin? Joistakin innostuksista pitää vaan laskea irti, jotta uusille vapautuu tilaa. Kun sen hyväksyy, voi paljon paremmin. Ja ehkä niistä jutuista piirtyy esiin myös ne pysyvämmät jutut.
Olet impulsiivinen ihminen, sinulla vaan on tuollainen luonne.
Jos se aiheuttaa jotain ongelmia, esim. elät yli varojesi kun ostat liikaa uusia tavaroita, niin kääntyisin jonkun psykologin puoleen ja pyytäisin apua impulssien hillitsemiseen. Käytännön neuvona ehdotan, että et osta kaikkea omaksi vaan vuokraat, tai ostat ainakin käytettynä. Säästyy rahaa.
Jos tuo taas ei aiheuta sinulle ongelmia, niin jospa vaan hyväksyisit sen, että olet helposti innostuvaa ja kyllästyvää sorttia?
Ei ap välttämättä pysty tuosta nauttia ja vaan antaa mennä.
Ainakin mua ärsyttää omat maanisuuteni koska olisi paljon kivempaa elää stressittömämpänä ja vähemmän pakkomielteisesti. Ja ajatella asioita tavallisesti, kärsivällisyydellä ja unohtaa ne välillä.
T. Arkea pakeneva
Tuntuu, että aina kun innostun jostain ja kerron jollekin ihmiselle suunnitelmastani toteuttaa jotakin niin en ikinä saa toteutettua asiaa ja sitten häpeän kun tämä ihminen kyselee, että mitäs projektilleni kuuluu… Ja aina innoissani hölötän ohi suuni, enkä osaa pitää projektejani salassa itselläni
Mulla on adhd-piirteitä ja olen samanlainen. Lapseni kysyi 15-vuotiaana tällaisen kysymyksen: "Miksi sinä äiti aina aloitat tekemään jotain uutta juttua, kun entisetkin jää kesken. Niinkuin vaikka maalaaminen ja italian kielen opiskelu?"
En muista mitä tarkkaan ottaen vastasin, mutta selitin, että olen vain sellainen kaikesta uudesta innostuvainen ja myös kyllästyn yhtä nopeasti. Kieletkin on aluksi helppoja, mutta sitten alkaa tulla vastaan ne kieliopin merkillisyydet.
Olen mestari lykkimään tylsiksi kokemiani tehtäviä. Toisaalta yritän tehdä liian montaa asia yhtäaikaa ja siitä seuraa, ettei oikein mitään tule tehtyä kunnolla.
Vaan onhan sitä kuitenkin oppinut monia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Innostus on mahtava ominaisuus, nauti siitä ja näe se ilo ja hyöty mitä siitä tulee. Veikkaan että osaat tartuttaa innostusta myös muihin? Joistakin innostuksista pitää vaan laskea irti, jotta uusille vapautuu tilaa. Kun sen hyväksyy, voi paljon paremmin. Ja ehkä niistä jutuista piirtyy esiin myös ne pysyvämmät jutut.
Muille tällainen ihminen voi olla hyvinkin raskas. Itselläni on tuollainen työkaveri ja hänen vuoksensa suunnittelen juuri työpaikan vaihtoa. En vain jaksa enää sitä kuohkaamista ja sitä ettei saa tehtyä sovittuja asioita.
Nykymaailmakin on sellainen että ollaan opittu tekemään jatkuvasti jotain, jos ei muuta niin virikkeitä tulee jatkuvasti netistä.
Ja sitten ihmisiä ahdistaa niin paljon että pitää keksiä se pakokeino.
Oispa ihana istua heinä suussa 80-luvulla jossain joen rannassa koiran kanssa. Ikävöin sitä aikaa ilman nettiä ja kymmeniä tv-kanavia.
Lapseni on neurokirjolla (adhd ja Asperger) ja häntä on kuskattu kaikenmaailman tutkimuksiin ja on kuntoutettu ja sitä ja tätä. Vasta 5 vuotta hänen diagnoosiensa jälkeen olen tajunnut että olen aivan samanlainen. Samat impulssikontrollihaasteet, samat hurahdukset niin että on todella vaikea tehdä tai ajatella mitään muuta kuin sitä senhetkistä innostuksen aihetta. Sen verran paljon taitaa sekoittua autismikirjoa että nämä maaniset innostukset kestävät itselläni toisinaan vuosia, osa jopa vuosikymmeniä jossain taustalla sellaisena vähän haalistuneena rakkautena jonka voi ottaa esiin.
Ehkä henkilö on narsisti ja hänellä on myös muita oireita.
ADHD