Kun vähättelee itseään, niin muutkin alkavat
Kotikasvatuksen peruina en osaa kehua itseäni. Jos joku kehuu minua, tunnen oloni kiusaantuneeksi ja sanon jotain vähättelevää itsestäni. Nyt on vain tosi surkeaa, että täälläpäin Suomea vähättelyt otetaankin todesta! Kotiseudullani se oli vain sellaista tapapuhetta, jota käytettiin melkein kuin taikauskoisesti suojaamaan ylpistymiseltä. Kaikki tiesi, ettei se tarkoita mitään. Mutta nyt olen onnistunut saamaan muut uskomaan, etten osaa asioita jotka osaan todella hyvin :/
Kommentit (3)
Nyt ryhtiliike ja tekemään töitä sen eteen että et mollaa ja nollaa itseäsi.
Sun täytyy oppia ottaan kehut ja kiitokset vastaan, ja sanoa vain hymyillen kiitos kehuihin.
Olet nyt tilanteessa johon olet itse itsesi ajanut vähättelyllä, nyt lopetat sen ja osoitat teoilla että osaat ja taidat
2 olet oikeassa. Hirveän vaikeaa vain itsensä kehuminen. Työhaastattelutkin ovat aina olleet karmeita tilanteita ja olen niiden jälkeen pyörinyt unettomana monia öitä potien omantunnontuskia, hävetystä ja odottaen "kostoa". Vaikka en ole koskaan valehdellut enkä liioitellut. Itsensä kehuminen on syntiä, tämä ajatus on minulle tosi syvälle iskostettu. ap
2