Lue keskustelun säännöt.
Vähän ahdistaa täyttää pian 44-v (nainen)
04.10.2021 |
Olen vasta alkanut tajuamaan, että täytän pian jo 44-vuotta. Ei paha, mutta lievä ahdistus, kun esim. äsken katselin instassa jotain 27-28 vuotiaita naisia niin tuli vähän haikea olo, että ollappa itsekin vielä nuori, kaunis ja elämä edessä. Ja muistaa itsensä nuorena, kun just oli nuori, kaunis, sopivalla tavalla huoleton. Oli kaikki ovet auki ja toiveikas mieli. Riitti luovuutta ja oli paljon unelmia. Ei nytkään huonosti ole. Elämä ihan mallillaan ja suht nuorekas olemus. Mutta jotain on muuttunut. Ei enää ole niin paljon haaveita, eikä luovuutta. Ei ole niin paljon tavoiteltavaa. Ei sillä tavalla nauti ulkonäöstään, eikä enää huomata joka paikassa. Ei saa sillä lailla huomiota. Sehän on luonnollista, mutta vähän tylsää. Ei koe itseään enää niin hohdokkaaksi. Eikä asiat enää kiinnosta samalla tavalla, kuin nuorempana. Vanhemmat vanhenevat. Päivittäin mielessä käy elämän rajallisuus, että kuinka kauan vanhemmat elävät ja kuinka kauan itse. Oma terveys on mielessä. Pitkä parisuhde on, vähän väljähtänyt. Yhä useammin miettii, mitä voisi vielä elämässä tehdä ja mitä on vielä jäljellä vai onko tätä samaa loppuun asti. Tällaisia mietteitä. Ensimmäistä kertaa alkaa tuntea itsensä vähän vanhaksi.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Tänne piti tulla ihan itsestään selviä asioita kertomaan? Että joka vuosi tulee ikää lisää ja että sitä alkaa miettiä? No jopa on uutinen! Se kauneus ja hohdokkuus oli sitten se pääasia ennen? Eikä sinua enää ,huomata joka paikassa’? Voi miten surkeaa!!!!
Empatiakyky hoi, älä jätä.
Aloittajalle: voisitkohan ehkä löytää vielä jotain piristävää tekemistä? Ilmeisesti arkesi on mennyt jo liian pitkään samalla kaavalla. Jokin uusi harrastus tai muu juttu voisi ehkä nyt olla paikallaan. Nuorta ja kimmoisaa ulkonäköä ei voi saada takaisin ja sitä on turha haaveilla, mutta elämänasennetta pystyy aina muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli henkinen puoli ei ole iän myötä kehittynyt, eikä unelmat toteutuneet? Vai mistä ikäkriisit johtuvat? Älä vaan sano, että ulkonäön muuttumisesta.
Kymmenisen vuotta enemmän ikää ja nyt on tosiasiat selvillä . Koita nauttia vielä jos mahdollista , olet vielä nuorehko ja terve .
Ei tässä muuta vikaa ole kuin että vuodet menee aina vaan nopeemmin, vaivat lisääntyy ja vanhempani kuolevat joku päivä. Muutenhan vanheneva elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista.
Minua ahdistaisi paljon enemmän se, että kirjoittaisin 44-vuotta. Siis 44viivavuotta. Mitä se viiva siinä tekee? Se on 44 vuotta! Vai kirjoitatko myös 2viivakoiraa ja 3viivakissaa?
Sitten kirjoitat 27-28 vuotiaita ILMAN viivaa, ei hitto! Juuri silloin, kun se viiva PITÄISI siinä olla, jätät sen pois. Se on viivan kanssa, koska se on yhdyssana ja adjektiivi. Mutta mitä tässä turhaan selittelen. Et ymmärrä tästä mitään, ja kirjoitustaito on kuitenkin aivan turha taito, eikö niin, ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne kaikki nuoret ja kauniitkin tulee olemaan tuossa samassa tilanteessa. Elämä on suurimmaksi osaksi ns vanhuutta kannata tarrautua muutamaan nuoruusvuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo aikoja sitten viimeisen käyttöpäiväsi ohittanut, aivan kuten 27-vuotiaskin
40 vuoden päästä ikääntymisen pystyy estämään ja voit olla ikuisesti nuori!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä muuta vikaa ole kuin että vuodet menee aina vaan nopeemmin, vaivat lisääntyy ja vanhempani kuolevat joku päivä. Muutenhan vanheneva elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista.
Elämä minkään ikäisenä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
Vierailija kirjoitti:
Vmp
Kyllä noin tyhmiä ihmisiä on oikeastikin olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piristä parisuhdettasi ja tee elämälläsi jotain kiinnostavaa. Muuta arkeasi. Joku sanoikin hyvin, onko jäänyg haaveet toteutumatta, ikäkriisiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaisi paljon enemmän se, että kirjoittaisin 44-vuotta. Siis 44viivavuotta. Mitä se viiva siinä tekee? Se on 44 vuotta! Vai kirjoitatko myös 2viivakoiraa ja 3viivakissaa?
Sitten kirjoitat 27-28 vuotiaita ILMAN viivaa, ei hitto! Juuri silloin, kun se viiva PITÄISI siinä olla, jätät sen pois. Se on viivan kanssa, koska se on yhdyssana ja adjektiivi. Mutta mitä tässä turhaan selittelen. Et ymmärrä tästä mitään, ja kirjoitustaito on kuitenkin aivan turha taito, eikö niin, ap?
Kiitos tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppiset naiset on huomattavasti parempia sängyssä
kuin parikymppiset.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä muuta vikaa ole kuin että vuodet menee aina vaan nopeemmin, vaivat lisääntyy ja vanhempani kuolevat joku päivä. Muutenhan vanheneva elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista.
Olen saman ikäinen, ja vanhemmat kuolleet jo ajat sitten.
Sinulla ap on mahdollisesti vielä muutama vuosi aikaa nauttia elämästä. Usein siinä 50 v paikkeilla naisilta katoaa ne viimeisetkin halut. Sitten ei naisesta ole enää käyttistä miehelle. Se on tosi ikävää ettei ole mitään naisten viagraa.
Itse olen 47 eikä ahdista yhtään, olen nimittäin paljon onnellisempi kuin koskaan. Ja se onni on kestävämpää laatua kuin ennen, koska se nousee sisältä, ilman ihmeempää ulkoista syytä. Pelkästään olemassa ja suunnilleen terveenä olemisesta.
Nuorena jos olisin ollut tilanteessa missä nyt: lihava, rupsahtanut, ei puolisoa eikä lapsia, työ josta en pidä, eii mitään tavoitteita tai haaveita, olisin ollut ihan kauhean ahdistunut. Mutta nyt en. Nautin siitä mitä minulla ON kuten että pystyn edelleen kävelemään vaikka olenkin sairaalloisen lihava. Että rahasta ei ole pulaa ja voin siis hemmotella itseäni miten tahdon. Ne tylsät asiat kuten työ - kestän hetki kerrallaan, mutta kun laitan työkoneen päivän päätteeksi kiinni, en enää mieti koko asiaa ja olen taas tyytyväinen elämääni.
Onnellisuus jännällä tavalla syntyy juuri siitä, ettei enää ole unelmia tai toiveita. Usein kun se onnettomuus on kuilu todellisen tilanteen ja unelmatilanteen välillä. Kun ei ole unelmatilannetta, ei ole onnettomuuden kuilua.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 47 eikä ahdista yhtään, olen nimittäin paljon onnellisempi kuin koskaan. Ja se onni on kestävämpää laatua kuin ennen, koska se nousee sisältä, ilman ihmeempää ulkoista syytä. Pelkästään olemassa ja suunnilleen terveenä olemisesta.
Nuorena jos olisin ollut tilanteessa missä nyt: lihava, rupsahtanut, ei puolisoa eikä lapsia, työ josta en pidä, eii mitään tavoitteita tai haaveita, olisin ollut ihan kauhean ahdistunut. Mutta nyt en. Nautin siitä mitä minulla ON kuten että pystyn edelleen kävelemään vaikka olenkin sairaalloisen lihava. Että rahasta ei ole pulaa ja voin siis hemmotella itseäni miten tahdon. Ne tylsät asiat kuten työ - kestän hetki kerrallaan, mutta kun laitan työkoneen päivän päätteeksi kiinni, en enää mieti koko asiaa ja olen taas tyytyväinen elämääni.
Onnellisuus jännällä tavalla syntyy juuri siitä, ettei enää ole unelmia tai toiveita. Usein kun se onnettomuus on kuilu todellisen tilanteen ja unelmatilanteen välillä. Kun ei ole unelmatilannetta, ei ole onnettomuuden kuilua.
Jep, olen itsekin joskus miettinyt, että jos nuorelle minulle oltaisi näytetty tulevaisuuteni, olisin varmaan vetänyt itseni kiikkuun. Mutta tosiasiassa olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan. Juurikin sen takia, että ei mikään enää hetkauta. Varsinkaan toisten mielipiteet minusta.
Täytät melko pian 60-vuotta, se on jo hivenen helpompaa sitten.
Toivottavasti tämä lohdutti sinua.
t. Ville
Tänne piti tulla ihan itsestään selviä asioita kertomaan? Että joka vuosi tulee ikää lisää ja että sitä alkaa miettiä? No jopa on uutinen! Se kauneus ja hohdokkuus oli sitten se pääasia ennen? Eikä sinua enää ,huomata joka paikassa’? Voi miten surkeaa!!!!