Pakko avautua täällä :(

Eli siis päihdeongelmainen, mutta työssäkäyvä äitini on nyt asunut pari vuotta asunnossani vastikkeen hinnalla ja ilmoitti parin päivän varoitusajalla, että on muuttamassa ensi maanantaina pois. Hän sitten ensitöikseen mainitsi huonekalut, johon hyvää hyvyyttäni sanoin, että voin antaa hänelle muutamia omia huonekaluajani mukaan. Itselläni on eräs arvokkaampi, antiikkinen huonekalu, josta mainitsin, että haluaisin pitää sen itselläni asunnossa tallessa, jolloin äitini alkoi jänkätä, että haluaa sen ehdottomasti mukaansa ja alkoi valittaa, että hänellä poloisella ei ole varaa alkaa ostella huonekaluja jne.

Tänään soitin hänelle uudelleen, sillä eilen soittaessani hän oli jossain baarissa, joten löi mulle luurin korvaan. Hänpä sitten mainitsi, että hänellä ei ole valaisimiakaan ja sanoi, että se eteisen lamppu taisi olla hänen omansa. Olin ihmeissäni, sillä ko. valaisin on omani ja se oli vieläpä todella hankala asentaa korkeaan huoneeseen (ja olen sen aikoinaan itse siihen asentanut muistaakseni isäni avustuksella). Hän tuhahti sitten "aijaa" yms. ja alkoi valittaa, että ei nyt jaksa vääntää, kun "on tehnyt pitkän ja raskaan työpäivän" baarin häly taustallaan ja kuulemma mun on helppo tässä olla hankala "kun makaan päivät pitkät kotona hoitovapaalla".

Siihen mainitsin, että hänen temppunsa oli ikävä, sillä uuden vuokralaisen hankkiminen näin lyhyellä varoitusajalla on hankalaa ja joudun mahdollisesti menemään aiemmin töihin, jos en saa uutta vuokralaista. Nimittäin menetän joka kuukausi vastikkeen verran, jos en saa uutta vuokralaista, joten kotihoidontuki menisi vastikkeeseen ainakin puoliksi. Lopuksi äitini sanoi "no sori, mut ei jaksa" melkein huutaen ja sulki puhelimen.

Olen ollut tässä nyt pari päivää huolissani, sillä kyseinen juttu oli mulle iso isku taloudellisesti. Sitten kun yritän soittaa äidilleni, hän yrittää painostaa minua antamaan kaikki parhaat tavarani hänen mukaansa tai hän lyö luurin korvaan tai muuten on ilkeä. Äitini on 50+ ja itse olen 30+. Kesällä oli ongelmaa äidin juoppokaverien osalta, mutta nyt ko. ongelma on rauhoittunut. Olisin vain mieluusti halunnut kuulla muuttoaikeista hieman aiemmin. En uskalla tai kehtaa puhua näistä jutuista kenellekään livenä, sillä häpeän äitini touhuja sekä sitä, että olen itse niin nössö.