Lue keskustelun säännöt.
Tulkitkaa minulle lastani
27.11.2014 |
Poikani on 9-vuotias. Ollut koko ikänsä ihana ja rauhallinen poika. Aika älykäs ja hyvä keskittymään. Ongelmaksi on kehittymässä se, että on valtavan hidas lähtemään mihinkään. Kouluun, harrastuksiin, kavereiden syntymäpäiville, tai ylipäätään mihinkään edes erittäin mieluisaan. Lähdön hetkellä poikani keksii aina jonkun lisämutkan ennen kuin kykenee pukemaan päälleen tai tekemään lähdön eteen ylipäätään mitään. Ei kerassaan milloinkaan vain kykene toimimaan heti. Tilanne on äitynyt aika uskomattomaksikin, joten epäilen, että tässä on nyt jotain psyykkistä pulmaakin. Tietysti nämä tilanteet on kiristäneet meidän vanhempien hermoja hulluuden rajoille ja tilanteisiin liittyy nykyään myös jo ennakoitua hoputtamista. Sitä kumminkin tarvitaan. Jos sanomme, että nyt on aika lähteä, on varmaa ettei mitään tule tapahtumaan. Lähtökäskyä ei poika ota kuuleviin korviinsakaan.
Olen miettinyt jo, että tähän pitäisi hakea jotain apuja, mutta kysynpä täältä. Onko jollain vastaavasta kokemusta tai mitä minä teen väärin?
Ja vielä, miksi en pysty kommentoimaan näitä palstan juttuja kännykälläni? onko minulla joku kumma asetus kännykässäni päällä?
Kommentit (11)
Voisitte tosiaan käydä jonkun ammattilaisen, lasten psykologin tms, juttusilla. Vaikka vain kerran, ja ehkä parempi että poikanne tietämättä. Ammattilainen osaa kai kertoa kannattaako pojan käydä "terapiassa" vai riittäisikö häneltä auttavia ohjeita teille.
AV:n mobiiliversio on kaikille ongelmallinen, en usko että sulla on kännykässä säädettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka, hauska lukea tuota sinun pojan hidastelua. Minulla oli kolme lasta, 2 tyttöä ja nuorin poika, nyt jo tosin 23v. Poika oli kuin kilpikonna, jos tänään sanoin illalla nukkumaan mennessä, että huomenna lähdetään siihen ja siihen aikaan, minne sitten mentiinkään, voitiin joskus jopa ehtiäkin. Hänellä todettiin jo ennen koulu ikää ns. puhutun, luetun ja kirjoitetun ymmärtämisen hitaus. Sille kaikelle ei ollut selitystä. Se näkyi myös kaikessa hänen toimissaan. Vaati valtavasti kärsivällisyyttä puhua hänelle moneen kertaan, hitaasti ja selvästi, ääntä korottamatta. Olin yksinhuoltaja..vielä kuitenkin terveitten kirjoissa.. poikakin voi jo paremmin..... toivon sinulle todella hermoja lerveisin nyt jo liki 60v
Oletteko jutelleet pojan kanssa. Ilman sitä lähtötilannetta, vaikka saunan lauteilla? Jos vaikka isä-poikakeskustelu hyvässä hengessä ilman syyllistämistä.
Kiitos vastauksesta! Ekö kukaan keittiöpsykologikaan osaisi arvailla mistä kyse?
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:49"]
Oletteko jutelleet pojan kanssa. Ilman sitä lähtötilannetta, vaikka saunan lauteilla? Jos vaikka isä-poikakeskustelu hyvässä hengessä ilman syyllistämistä.
[/quote]
no itseasiassa ei olla! Vain silloin kun on ollut tilanne päällä ja olen aina yrittänyt aloittaa ja jatkaakin hommaa hyvässä hengessä. Kiitos, hyvä vinkki. Ja mitenkäs noin simppeliä asiaa ei ole tullut hoksattua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ongelmansa kullakin,meillä taas on toisinpäin vähän jos vihjaakin jostain lähdöstä on 2.5v poika vetämässä kenkiä jalkaan,hyppää kenkiin vetää pipon päähän ja on lähtövalmis.
ja arvatkaa mikä huuto ja rimpuilu kun selität että pitäisi laittaa enemmän päälle,pukea puku päälle tai että ei heti lähdetä vaan vähänajan päästä,on kuin maailmanloppu kun ottaa kengät pois että saa jotain muutakin päälle.
Mä olen lapseton, mutta kavereiden ja sisarusten lasten kanssa olen tottunut, että ei todellakaan lähdetä nopeasti mihinkään. Pukeminen on jo ihmeellistä takkuilua. Mä luulin että tuo on normaalia? Olen ollut tekemisissä vuosien varrella ainakin kahdeksan lapsen kanssa iältään 2-15v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:49"]
Moikka, hauska lukea tuota sinun pojan hidastelua. Minulla oli kolme lasta, 2 tyttöä ja nuorin poika, nyt jo tosin 23v. Poika oli kuin kilpikonna, jos tänään sanoin illalla nukkumaan mennessä, että huomenna lähdetään siihen ja siihen aikaan, minne sitten mentiinkään, voitiin joskus jopa ehtiäkin. Hänellä todettiin jo ennen koulu ikää ns. puhutun, luetun ja kirjoitetun ymmärtämisen hitaus. Sille kaikelle ei ollut selitystä. Se näkyi myös kaikessa hänen toimissaan. Vaati valtavasti kärsivällisyyttä puhua hänelle moneen kertaan, hitaasti ja selvästi, ääntä korottamatta. Olin yksinhuoltaja..vielä kuitenkin terveitten kirjoissa.. poikakin voi jo paremmin..... toivon sinulle todella hermoja lerveisin nyt jo liki 60v
[/quote]
kiitos vastauksesta :) pojallani ei pitäisi olla ymmärtämisvaikeuksia, on tosiaan aika terävä muuten. Tässä on vain tapahtunut lyhyessä ajassa niin suuri muutos, että olen ymmälläni.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:01"]
Mä olen lapseton, mutta kavereiden ja sisarusten lasten kanssa olen tottunut, että ei todellakaan lähdetä nopeasti mihinkään. Pukeminen on jo ihmeellistä takkuilua. Mä luulin että tuo on normaalia? Olen ollut tekemisissä vuosien varrella ainakin kahdeksan lapsen kanssa iältään 2-15v.
[/quote]
meillä on vanhempi "tapaus" tyttö, joka taas inhoaa myöhästymistä. Suorastaan pelkää sitä, joten ehkä vertailukohtakin on sitten toista ääripäätä. Viestisi vähän huojensi :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy voi olla joku ihan odottamatonkin, eikä niinkään vakava. En nyt todellakaan usko että tästä on kyse, mutta annan esimerkkinä vaikka sellaisen, että poika saattaa vaikka hävetä vaatteitaan tms, jolloin ei ole niin hauskaa mennä "ihmisten ilmoille". Jutelkaa pojalle.
Uups