Kyllä söin lapsena yksipuolista ruokaa kun vertaa omaan lapseeni :D Tyttö vetää tortilloja ja sushia, minä kasvoin potuilla ja jauhelihakastikkeella

Itse olen 60 luvun lapsi ja meillä kyllä äiti ja mummi tekivät todella hyvää ruokaa niistä aineksista mitä oli saatavana. Äiti itäsuomalaista ja mummi venäläisvaikutteista kun oli rajan takaa lähtöisin. Tämän päivän herkkuihin verrattuna toki vaatimatonta ja suht yksipuolistakin mutta edelleenkin samoja ruokia löytyy meidänkin ruokalistalta: stroganoffia, puna/valkoviinikanaa, pata- ja palapaistia, oikeaa kanaa eri tavoin, kyljyksiä,  jne.

60- ja 70 -lukujen taitteessa tutustuimme bolivialaiseen perheeseen ja saimme maistettavaksemme ihan erilaisia ruokia. 

Oma kiinnostus ruokiin lisääntyi matkustamisen myötä, jo parinkympin jälkeen tuli matkusteltua ja maisteltua eri maiden ruokia. 30+v työskentelin maailmalla jonkin aikaa. Kaikki tämä vain lisäsi kiinnostusta kun muutenkin rakastin ruuanlaittoa. Omat lapset ovat matkustaneet pienestä pitäen eikä heille ole koskaan pyydetty ravintoloissa (Suomessakaan) lastenannoksia. Vauvana närppivät meidän vanhempien lautasilta, isompina tilasivat mitä halusivat. Sama lastenlapsilla - hekin ovat 3kk lähtien reissanneet ja saaneet vaikutteita maailmalta. Aina löytyy jotain mikä maistuu, kaiken ei tarvitse olla herkkua mutta ruokiin tutustutaan maistamalla. Eilen 3v söi hyvällä ruokahalulla tabboulehia, sumakkibroileria, tzazikia ja tiropitaa

Mistä peräkylästä tämän ketjun aloittaja on kotoisin? Minä muutin pois kotoa 1981 joten ne ruuat mitä meillä lapsuudenkodissa laitettiin, ja joita tässä muistelen, olivat ajalta sitä ennen:

Risottoa (esim. parsa-)

Kanaa ja riisiä

Lihapullia, perunoita, puolukkahilloa

Naudanlihapataa vihannesten kera

Täytettyjä lettuja

Kasviskeittoa ja patonkeja

Uunikalaa ja lanttumuussia

Kasvispataa

Silakkapihvejä ja perunamuussia

Possunsuikaleita ja sieniä

Täytettyjä paprikoita

Kuorrutettua kukkakaalia, uunimakkara

Kaalikääryleitä

Munakkaita

Stroganoffia ja uuniperunoita

Pinaattilettuja

Sekapottua

Makaronilaatikkoa

Kyljyksiä ja vihanneksia

Nakkeja ja ranskalaisia perunoita

Miksi toisten täytyy aina vähätellä lapsuutensa aikaa? Ikään kuin 80-luku olisi ollut jotain sota-aikaa? Korostaakseen sitä että omat lapset ovat jotenkin hemmoteltuja? Vielä mitä!

Tortillat sisältää vehnää/maissia, rasvaa, jotain lihaa, maitotuotteita, kasviksia/hedelmiä, salsassa etikkaa tms. Sushissa riisiä, kalaa, äyriäistä.. Ehkä levä ja soija ovat länsimaissa nykyisin yleisempiä kuin 80-luvulla. Muut aineet samaa settiä eri muodossa, kuin ennenkin.

80-luvun raaka-ainetarjonta ruokakaupoissa oli aika suppeaa verrattuna nykyiseen.  Siitä tehdään ruokaa mitä kaupasta löytyy. Esim. talvikauden vihannekset ovat olleet melko suppeita. Suomessa oli korkeat tullit ulkomailta tuotavalle tavaralle, koska sillä pyrittiin suojelemaan omaa tuotantoa. Nykyään näkee miten turhaa se on ollut. Ruokakaupassa myydään paljon kotimaisia elintarvikkeita ja jopa talvellakin jengi ostaa niitä tomaatteja 5 eur / kg, vaikka vieressä olisi laari missä on eteläeuroppalaisia tomaatteja 2 eur / kg.

EU:ta saa kiittää nykyisin siitä, että kaupassa valikoima onkin niin laaja kuin nyt on.

Meillä oli todella suppea ja yksipuolinen ruokavalio. Paljon perunaa, puuroja, vellejä. Osittain johtui isäni nuukuudesta varmaan, osittain siitä että rahaa ei oikeastaan ollut liiaksi perheessä jossa isä tehdastyöläinen ja äiti kotona. Lihaa ei todellakaan syöty niin paljon kuin joku tuossa edellä. Toki terveellistäkin oli, kun oli oma kasvimaa, perunamaa, marjapensaat ja omenapuut, ja metsässäkin käytiin marjassa. Mut kyllä mun mielikuvissa lapsuuteni ruoka oli aika yksinkertaista.

Se, että lapsi vetää tortillaa ja sushia, ei kerro ruokavalion monipuolisuudesta oikein mitään.

Itse oon syntynyt 1974 ja mun lapsuudessa syötiin meillä lähinnä lihaa ja perunaa. Usein oli ruskeassa soosissa se liha. Joskus sunnnuntaisin pihvejä. Makaronilaatikkoa joskus harvoin, se oli olevinaan herkku kun ei tarvinnut taas syödä perunaa. Lisukkeet lihalle ja potuille oli myös aina samat: jokunen kurkku- ja tomaattiviipale, ruisleipää ja kulutusmaitoa.  Kalaa meillä ei syöty koska isä ei tykännyt, ja mitään työläitä ruokalajeja työssäkäyvä äiti ei halunnut alkaa laittamaan. Joten ne potut vaan kiehumaan ja liha pannulle tirisemään.

Oi, jauhelihakastike ja perunat on mun lempiruokaa. Hakkaa tortillat mennentullen. Lapsena äiti monesti kysyi, mitä haluan ruoaksi, vaikka varmaan tiesi vastauksen kysymättäkin.

- 90-luvun lapsi

Vanhalla kansalla vielä tuolloin oli ainakin täällä yleisesti mielipide, ettei se ole ruokaa jollei ole perunaa ja kastiketta.

Poikaystävän kanssa paistettiin notskissa makkaraa, niin äitinsä huusi että nyt syömään pottuja, ei voi nälkä muuten lähteä.

Siinä ruskeassa kastikkeessa oli lähinnä myös makkaraa, jos oli mitään lihaa muistuttavaa edes seassa.

Onneksi koulussa oppi syömään monenlaista ruokaa, silloin oli vieläpä pakko syödä kaikkea.

Nuohan vertautuu hyvin toisiinsa: proteiininlähde (kala vs liha) ja hiilareita (perunaa vs viljakuoria). 

KOmmenttisi kertoo enemmän asenteesta kuin sisällöstä.

Sushia on moneen lähtöön.

Ainakin 80-luvulla meillä tehtiin paljon parempia ruokia kuin nykyään. Kouluruokakin oli ilmeisesti paljon parempaa 90-luvulla kuin nykyisin. Meillä kiinnitettiin huomiota, että ruoan mukana on aina salaatti, syötiin lähes aina vihreitä papuja, parsakaalia ja porkkanoita, salaattia, kurkkua ja tomaattia. Näistä vihanneksista en silloin pitänyt, mutta ne olivat terveellisiä. Äiti teki tomaateille ja kurkuille koristeellisia leikkauksia, että lapsi piti niistä enemmän. Sipsejä en syönyt koskaan ennen kouluikää.

Nykyisin ei taideta juuri kiinnittää huomiota ruoan terveellisyyteen, toisin kuin ennen.

Mä muistan ikuisesti sen vanhan amerikkalaisen miehen ilmeen, kun se katseli Ruotsinlaivalla, kuinka mun pieni tytär veteli etanoita muina naisina.

Jaa, kyllä meillä ainakin kasarilla syötiin aika monipuolisesti erilaisia ruokia vaikka mitään kovin eksottisia raaka-aineita ei ollutkaan saatavilla. Veikkaan että monessa perheessä syödään nykypäivänä paljon vaatimattomammin, siis ruuan monipuolisuuden suhteen.

Ihan yhtä yksipuolista tortillat ja sushikin ovat, jos ei koskaan syö niitä perunoita ja kastiketta.

Ei mikään ruoka ole yksipuolinen yksinään, vaan ainoastaan suhteessa muihin.

Muut ruuat ratkaisevat sen, onko syömäsi ruoka yksipuolista.

Ei meillä ollut suppea tarjonta ruuassa kasarilla. Salaattia, vihanneksia ja tavallista kotiruokaa. Toki kaupoissa ei ollut yhtä laaja tarjonta kuin nykyisin.

Nykyäänkin lapset voi kasvaa perunalla ja jauhelihakastikkeella ilman höysteitä. On perheestä kiinni minkälainen ruoka on pöydässä aivan kuten kasarilla.

Aloittaja käyttää termiä "yksipuolinen", vaikka tarkoittaa että "perinteisesti".

Ei perinteisyys ole sen yksipuolisempaa, kuin yksipuolinen modernius.

Itsekin olen elänyt lapsuuteni kasarilla ja meillä oli kyllä aika vaihtelevaa ruokaa, sen aikaiseksi.

Vanhempani olivat innokaita ruuanlaittajia ( erityisesti isäni, joka oli myös avoin mausteille)  ja tilasivat esim. sellaisia reseptikortteja , joista aina viikonloppuisin kokkailtiin. Kävimme myös usein ravintolassa syömässä.

Lisäksi olen onnellinen siitä, että olen saanut lähiruokaa mummoloistani , joista saimme marjat, juurekset ja kasvikset. Mummoni oli myös erinomainen leipuri ja äitini oli oppinut häneltä tuon taidon.

Olihan se kasariruoka aika yksipuolista, mutta yhtä yksipuolista on jos ei syö kuin tortilloita ja sushia.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun raaka-ainetarjonta ruokakaupoissa oli aika suppeaa verrattuna nykyiseen.  Siitä tehdään ruokaa mitä kaupasta löytyy. Esim. talvikauden vihannekset ovat olleet melko suppeita. Suomessa oli korkeat tullit ulkomailta tuotavalle tavaralle, koska sillä pyrittiin suojelemaan omaa tuotantoa. Nykyään näkee miten turhaa se on ollut. Ruokakaupassa myydään paljon kotimaisia elintarvikkeita ja jopa talvellakin jengi ostaa niitä tomaatteja 5 eur / kg, vaikka vieressä olisi laari missä on eteläeuroppalaisia tomaatteja 2 eur / kg.

EU:ta saa kiittää nykyisin siitä, että kaupassa valikoima onkin niin laaja kuin nyt on.

Onneksi 80-luvulla sai paljon vähemmän säilöntä-, väri- ja muita lisäaineita kuin nyt.