miksi pilkkaat herkkiä ihmisiä?
Onko siinä että joku on itkuherkkä, niin jotakin hauskaa? Ihan vilpittömästi kysyn, koska itse rinnastan itkemiselle naureskelin pissakakka huumoriin. En tiä. Mut eikö kenestäkään muusta ole outoa? Vai onko se sellasta itsensä ylentämistä, tyylin et mäpä en itke pienistä"
Kommentit (20)
En mä ääneen kenellekään sano, mutta itkupillit on aika rasittavia. Jos jostain oikeasta syystä itkee (esim läheinen kuollut), niin sen ymmärrän. Mutta jotkut vollottaa pienimmistäkin vastoinkäymisistä.
En väitä että asiakkaan nähden on kovin aikuismaista pillahtaa itkuun, mutta minulle näin kävi - ja kaikkein inhottavinta oli, että tuo asiakas jatkoi haukkumista ja naureskeli mun reaktiota muille lähistöllä oleville.
Mä luulen, että heillä ei oikein empatia pelaa, tai eivät osaa ajatella, että joku on toisenlainen kuin he. Ajattelevat, että "en mäkään tosta pahastuisi, niin miksi toikaan."
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:22"]
En mä ääneen kenellekään sano, mutta itkupillit on aika rasittavia. Jos jostain oikeasta syystä itkee (esim läheinen kuollut), niin sen ymmärrän. Mutta jotkut vollottaa pienimmistäkin vastoinkäymisistä.
[/quote]
Mikä sua muiden tunteiden ilmaisussa rasittaa?
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:22"]En mä ääneen kenellekään sano, mutta itkupillit on aika rasittavia. Jos jostain oikeasta syystä itkee (esim läheinen kuollut), niin sen ymmärrän. Mutta jotkut vollottaa pienimmistäkin vastoinkäymisistä.
[/quote]
Joo, mul on pari tällasta kaveria. Aina itku silmässä..! Tosi rasittavaa, kun mitään oikeeta syytä itkulle ei ole. Mut eihän siinä muu auta kun hymistellä ja lohdutella vaan. En koskaan kyllä naurais heille!
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:22"]
En mä ääneen kenellekään sano, mutta itkupillit on aika rasittavia. Jos jostain oikeasta syystä itkee (esim läheinen kuollut), niin sen ymmärrän. Mutta jotkut vollottaa pienimmistäkin vastoinkäymisistä.
[/quote]
Mikä sua muiden tunteiden ilmaisussa rasittaa?
[/quote]
Varmaankin se, että mun odotetaan tekevän jotain? Lohduttavan tms? Voi olla, että ei odoteta, mulla vaan on sellainen tunne. Ja tottakai mä lohdutan silloin, jos sille itkulle on joku oikea syy. Mutta koen siis aika kiusallisena, jos mun seurassa joku ulisee turhasta ja sitten venataan, että saa ulinansa ulistua. Jos tuntematon itkee, niin se ei haittaa millään tavalla.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:23"]
Mä luulen, että heillä ei oikein empatia pelaa, tai eivät osaa ajatella, että joku on toisenlainen kuin he. Ajattelevat, että "en mäkään tosta pahastuisi, niin miksi toikaan."
[/quote]
Jotkut vaan on vahingoniloisia ja ilkeitä ihmisiä. En ihan allerkirjoita tuota viimeistä väitettä, nimittäin ilkeät ihmiset voivat itse olla kovinkin herkkänahkaisia, eli omasta mielestään he saavat kiusata, mutta he itse ovat koskemattomia kaikelle arvostelulle ja kiusamiselle. Joten raukkamaisia tyyppejä vain.
Mä ainakin annan tulla kaikki ulos sillon jo tulee. En oo ikinä tarvinu mitään lääkitystä tai rauhottavia. Vaiko oon suuriakin juttuja joskus kohdannu
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:22"]En mä ääneen kenellekään sano, mutta itkupillit on aika rasittavia. Jos jostain oikeasta syystä itkee (esim läheinen kuollut), niin sen ymmärrän. Mutta jotkut vollottaa pienimmistäkin vastoinkäymisistä. [/quote] Joo, mul on pari tällasta kaveria. Aina itku silmässä..! Tosi rasittavaa, kun mitään oikeeta syytä itkulle ei ole. Mut eihän siinä muu auta kun hymistellä ja lohdutella vaan. En koskaan kyllä naurais heille!
[/quote]
Osa heistä on herkkiä luonteeltaan, osa vain hemmoteltuja kakaroita aikuisenakin. Herkkäluonteinen on yleensä myös empaattinen, joten toistenkin murheet saa kyyneleet silmiin. Hemmotellut itkevät vain silloin kun heidän tunteitaan loukataan, eivät murehdi toisten vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:22"]En mä ääneen kenellekään sano, mutta itkupillit on aika rasittavia. Jos jostain oikeasta syystä itkee (esim läheinen kuollut), niin sen ymmärrän. Mutta jotkut vollottaa pienimmistäkin vastoinkäymisistä.
[/quote]
Joo, mul on pari tällasta kaveria. Aina itku silmässä..! Tosi rasittavaa, kun mitään oikeeta syytä itkulle ei ole. Mut eihän siinä muu auta kun hymistellä ja lohdutella vaan. En koskaan kyllä naurais heille!
[/quote]
Mistä sä tiedät ettei mitään "oikeeta" syytä itkulle ole? Et voi tosiaankaan tietää mitä henkilön päänsisällä liikkuu.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:22"]En mä ääneen kenellekään sano, mutta itkupillit on aika rasittavia. Jos jostain oikeasta syystä itkee (esim läheinen kuollut), niin sen ymmärrän. Mutta jotkut vollottaa pienimmistäkin vastoinkäymisistä. [/quote] Joo, mul on pari tällasta kaveria. Aina itku silmässä..! Tosi rasittavaa, kun mitään oikeeta syytä itkulle ei ole. Mut eihän siinä muu auta kun hymistellä ja lohdutella vaan. En koskaan kyllä naurais heille! [/quote] Mistä sä tiedät ettei mitään "oikeeta" syytä itkulle ole? Et voi tosiaankaan tietää mitä henkilön päänsisällä liikkuu.
[/quote]
Noi on juuri niitä, jotka eivät ymmärrä että toiset ihmiset ovat heistä erillisiä ja erilaisia ihmisiä, joilla on aivan oma historia, oma mieli, omat tilanteensa. Juuri sitä, mistä 6 kirjoitti eli ei ymmärretä mitään, mikä poikkeaa itsestä. Jos ei se toisen reaktio ole sama mikä itsellä olisi, niin näitä omanapaisia tyyppejä se ärsyttää.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:22"]En mä ääneen kenellekään sano, mutta itkupillit on aika rasittavia. Jos jostain oikeasta syystä itkee (esim läheinen kuollut), niin sen ymmärrän. Mutta jotkut vollottaa pienimmistäkin vastoinkäymisistä. [/quote] Joo, mul on pari tällasta kaveria. Aina itku silmässä..! Tosi rasittavaa, kun mitään oikeeta syytä itkulle ei ole. Mut eihän siinä muu auta kun hymistellä ja lohdutella vaan. En koskaan kyllä naurais heille! [/quote] Mistä sä tiedät ettei mitään "oikeeta" syytä itkulle ole? Et voi tosiaankaan tietää mitä henkilön päänsisällä liikkuu.
[/quote]
Noi on juuri niitä, jotka eivät ymmärrä että toiset ihmiset ovat heistä erillisiä ja erilaisia ihmisiä, joilla on aivan oma historia, oma mieli, omat tilanteensa. Juuri sitä, mistä 6 kirjoitti eli ei ymmärretä mitään, mikä poikkeaa itsestä. Jos ei se toisen reaktio ole sama mikä itsellä olisi, niin näitä omanapaisia tyyppejä se ärsyttää.
[/quote]T..u
Minä en ennen itkenyt, mutta nyt synnytyksen jälkeen (liekö hormonit) itken joka asiasta. Vähänkään surullinen kohtaus telkkarissa tai miehellä vähän väärä äänensävy niin kyyneleet valuu. En voi mitään!
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:22"]En mä ääneen kenellekään sano, mutta itkupillit on aika rasittavia. Jos jostain oikeasta syystä itkee (esim läheinen kuollut), niin sen ymmärrän. Mutta jotkut vollottaa pienimmistäkin vastoinkäymisistä. [/quote] Joo, mul on pari tällasta kaveria. Aina itku silmässä..! Tosi rasittavaa, kun mitään oikeeta syytä itkulle ei ole. Mut eihän siinä muu auta kun hymistellä ja lohdutella vaan. En koskaan kyllä naurais heille! [/quote] Mistä sä tiedät ettei mitään "oikeeta" syytä itkulle ole? Et voi tosiaankaan tietää mitä henkilön päänsisällä liikkuu.
[/quote]
Tämä.
Minä olen itkuherkkä. Olen aina ollut. Inhoan sitä itsessäni, koska muut ihmiset ovat vähätelleet ja haukkuneet minua sen takia. Tämä on harvoja asioita, jotka laitan muiden ihmisten syyksi, mutta tosiaan, tämän asian osalta itseinhoni on muiden aiheuttamaa.
No kuitenkin. Lähipiirissäni on ollut muutamia itsemurhia ja edelleen, useammankin vuoden jälkeen, kun kuulen jonkun tietyn ikäisen tehneen itsemurhan, puhkean kyyneliin, koska muistot valtaavat mieleni ja repivät auki niitä haavoja. Asiasta tietämättömät saattavat ajatella juurikin että "joo toi pillittää taas turhasta", ja pyörittelevät silmiään, mutta totuus on tuo. Asiaa en ala selittelemään sen enempää, en usko että kukaan ymmärtäisi kuitenkaan.
On muitakin tilanteita, joissa saan kyyneleet silmiini, ihan muistojen takia. Mutta niissäkään tilanteissa en ala erittelemään muille, että miksi itken. Olen tullut siihen tulokseen, että meitä vetistelijöitä hävetään ja halveksutaan, eikä ymmärrystä tule, vaikka itkulle olisikin "oikea syy".
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 17:13"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 17:06"]Noi on juuri niitä, jotka eivät ymmärrä että toiset ihmiset ovat heistä erillisiä ja erilaisia ihmisiä, joilla on aivan oma historia, oma mieli, omat tilanteensa. Juuri sitä, mistä 6 kirjoitti eli ei ymmärretä mitään, mikä poikkeaa itsestä. Jos ei se toisen reaktio ole sama mikä itsellä olisi, niin näitä omanapaisia tyyppejä se ärsyttää. [/quote]T..u
[/quote]
Nyt en ymmärrä.
Mikä on se yleisesti hyväksyttävissä oleva "todellinen syy" joka oikeuttaa itkemisen?
Itse koen muiden tunteet, myös surun hyvin voimakkaasti ja saatan itkeä sitä. Itken helposti jos ajattelen jotain ihanaa, omaa lemmikkiäni, tai näen kauniin maiseman, elokuvakohtauksen.. mitä vain, ei se itku aina kivun ja surun merkki ole. Enkä odota että minua ollaan lohduttelemassa, paitsi jos hiljattain on läheiseni kuollut tms.
Tietynlaista vallankäyttöähän tuo herkkien irvailu on. Pojathan on kautta maailman sivu kasvatettu mies ei itke -hengessä. Ei itke, vaan lyö ja tappaa. Samaa tyyliä käytettiin aikanaan myös tyttöihin. Itku-Iikkoja mekin olimme. Esimerkiksi minun äitini ei edes osannut suhtautua herkkään ja itkevään lapseen muuten kuin vihaisella karjaisulla. Kyllä siinä oppi nielemään itkunsa ja pahan mielensä. Suomessa on mahdottomat määrät itkemättömiä itkuja, jotka sitten ilmentyvät somaattisina sairauksina, mm. verenpaineena.
Kyky ja uskallus itkeä julkisesti on tärkeimpiä arjen kateutta herättäviä asioita. Etenkin kun itkijä mieluusti koetaan heikoksi ja jotenkin vialliseksi yksilöksi, jolla tietenkään ei ylemmyydentuntoisen kadehtijan mielestä saisi olla mitään mitä hänellä ei ole. Narsistit taas eivät kestä heikkoutta ylipäätään, koska yrittävät niin raivokkaasti kiistää omansa. Osa porukasta on muuten vain niin solmussa omine tunteineen, ettei suvaitse niitä heräteltävän - joten muiden olisi typistettävä omansa ja kätkettävä ne suuren kiven alle.
Jos kulttuuri aikoo pysyä mitenkään elinkelpoisena, kaikille näille typistäjille on sanottava voi voi, ja itkettävä vaan. Suomalainen tunteilunkielto on perustunut ajatukseen, että elämä on niin kovaa, ettei täällä itkemällä pärjää. Joissain tilanteissa se voi olla tottakin, ja kovettautumisella on silloin oma arvonsa. Ja joskus voi olla niin, että joku käyttää omia tunteitaan vallan välineenä, ja hänen itkettämisensä on syntiä mutta jos hän itkettää muita, se ei ole mitään. Mutta kun mennään siihen, että ihmiset typistetään hyvätapaisuuden nimeen ja kännissä vain saa riehua pahaa oloaan, ollaan ihan liian pitkällä. Joten: itkekäämme.
Ihminen on aika raukkamainen olento loppujen lopuksi. Aika moni on sellainen, että jos joku näyttää olevan heikoilla niin sitä on niin kiva vielä vähän polkea alas. Kai siitä jotain valheellista vallantunnetta saa tai jotain. Ja takuulla on jotain komplekseja oman heikkouden hyväksymisessä.