Sinkku: millaisena näet itse itsesi?

Oikeasti huumoria löytyy. Kaiken kehun vaan taitaa nykyisin voittaa kyynisyys. En halua seuraa kun koen tai olen oikeastaan varma että masentaisin muita. Osaan heittää läppää niin että saan ihmisiä nauramaan. Sellaisen aika vaan alkaa olla ohi. Kiitos vain olisi voinut olla kivempaa. Saisinko kivuttoman lähdön?

Suurin syy sinkkuuteeni on haluttomuus olla parisuhteessa. Olen introvertti, parisuhteet ovat todella työläitä/henkisesti kuluttavia ja haluan muutenkin pitää ovet avoinna esim. mahdollisuudelle pystyä muuttamaan ulkomaille sopivan työn löytyessä. Parisuhteessa joutuisi aina olemaan sen toisen ihmisen tahdon alla. 

Mies jätti pitkän liiton 20v. jälkeen. Nyt olen etsinyt uutta suhdetta, mutta olen todella valikoiva. Varmasti jätetyksitulemisen pelkoa, toisaalta edellinen oli kovin omistava ja minä olrn erittäin vapaudenkaipuinen. Tarvitsen paljon omaa tilaa. En kestä, ethä minua määräilemään ja joudun jatkuvasti tekemään kompromisseja. Olen luonteeltani liiankin kiltti. Omien rajojen pitäminen vaikeaa. Kaipaan ajoittain olkapäätä ja toki tulista seksiä. Muuten viihdyn yksin. Näen paljon ystäviä, joten parisuhde ei välttämättömyys.

En jaksa miellyttää kumppania kokopäivätyönä. Miten te naiset jaksatte? Miehiltä tulee kitinää ulkonäkövaatimuksista, käytöksestä ja kaikesta mahdollisesta. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksa miellyttää kumppania kokopäivätyönä. Miten te naiset jaksatte? Miehiltä tulee kitinää ulkonäkövaatimuksista, käytöksestä ja kaikesta mahdollisesta. 

Niin ja naisilta ei? Ulkonäkövaatimuksista ei ehkä suoraan päin naamaa, mutta miten naiset kohtelee miehiä kertoo paljon

Ukkitauti

Toivoton tapaus.

Ihmisenä olen ihan ok, mutta kumppaniehdokkaana täysi nolla.  Ja kun tarkemmin ajattelen niin en ole varma siitä ihmisyydestäkään. Ehkä parempi olisi sanoa, että olen viallinen ihminen, joka yrittää parhaansa, mutta ei aina onnistu. Parempi kaveri kuin kumppani.

Tajusin juuri, että yrittäjänä eläkkeeni jää todella pieneksi. En halua toisen elätiksi, joten pitää itse sinnitellä loppuun asti.

Olen ruma iäkäs mies, mutta oikeassa elämässä ja deittisivustoilla noteeraan vaan keskimääräistä paremman näköiset naiset.

Kukaan heistä ei vaan halua minua.

Missähän vika?

Olen ihan ok näköinen meikattuna ja laitettuna, mutta naturellina melkoinen suohirviö.

Kroppa hoikka ja liian pienet rinnat verrattuna peräpeiliin.

Ikää +50 v.

Minulla on jotenkin ristiriitainen suhtautuminen parisuhteeseen. Toisaalta kaipaan miestä, mutta sitten suhteessa ollessani ahdistun ja alan epäröimään.

Liian tiiviit suhteet saavat kyllästymään, kun taas löyhät suhteet ei ole riittäviä pitääkseen kiinnostustani yllä.

Aina uskonut että olen ehyt vasta parisuhteessa kunnes tajusin ettei se ole totta.

Rakastan elämääni. Ympärillä näen lukuisia hyviä parisuhteita ja lukuisia huonoja. En tahtonut parisuhdetta siksi että on vaan joku, vaan sen on oltava luottamusta ja samanlainen arvomaailma.

Olen outo ja olen aina ollut. Muukalainen, muualta tullut. Vieras.

En halua juoruilla koska mitäpä se muiden elämä mulle kuului, tehköön omat valintansa kuten minäkin.

Viimeisin viritelmä karahti karille joku hetki sitten. Lapseni ovat aikuisia ja omillaan olleet jo jonkun aikaa.

Tämä viimeisinkin, olisi pitänyt olla muodikas ja virtaviivainen, sopia muottiin.

Vierastanut aina sanaa sinkku.

Kyllä. Sinkku olen.