Lapseton sosiaalityöntekijä lastensuojelussa

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 21:52"]

Joidenkin tutkimusten mukaan alalle hakeutuu tietoisesti sadisteja, jotka nauttivat toisen kärsimyksestä. Ja mä oon törmännyt sellaiseen työntekijään Kuopiossa.

[/quote]

Voisitko kertoa mistä julkaisuista nämä tutkimukset löytyvät? Haluan tutustua niihin itsekin, oli täysin uutta tietoa.

[/quote]

aina voi sanoa "on tehty tutkimus" mutta se ei tarkoita, että tutkimusta olisi oikeasti tehty :) monilla on lisäksi outo ajatus, että kenen tahansa hörhön miten tahansa toteuttamat kyselyt ovat muka oikeita tieteellisiä tutkimuksia

Saako opettaja opettaa lapsia, jos hänellä ei ole itsellään lapsia?

Saako asianajaja auttaa rikollisia, jos ei ole koskaan itse tehnyt rikoksia?

Saako lääkäri antaa neuvoja lihavalle, jos ei ole itse lihava?

Vanhemmuus on sinällään hieno juttu, mutta se ei anna varsinasesti pätevyyttä yhtään mihinkään. Varsinkaan lastensuojelun asiakaskunnassa.

Sori vaan intohimoiset äiti-ihmiset, mutta lapset eivät ole mitään harvinaisia mystisiä olentoja, vaan ihan tervejärkinen aikuinen pärjää kyllä lasten kanssa. Tervejärkiset ja luonteeltaan sopivat voivat lisäksi opiskella sosiaalialaa ja heistä voi tulla erinomaisia sosiaalityöntekijöitä vaikka heillä ei olisiaan omia lapsia.

Pikemminkin voisi kuvitella, että omat lapset saattaisivat jopa enemmänkin haitata työntekoa: kun asiat menevät henkilökohtaisuuksiin ja liikaa tunteisiin, rationaalinen päätöksenteko voi vaikeutua. En usko, että näin on lasussa mutta pikemminkin näin päin minä sen näkisin. Oat varmasti ihan yhtä hyviä ammattilaisia lapsettomat ja perheelliset

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 21:48"]

Lapseton ei tiedä äitiydestä yhtään mitään. Sen takia lapseton ei voi eikä sais olla lasussa töissä. Yliopistoissa opiskelee muutenkin tavallisesta elämästä vieraantuneet. en tykkää yhtään!!

[/quote]

No ei tiedä välttämättä äitikään äitiydestä yhtään mitään. Vai miksi muuten luulet että lastensuojelua tarvitaan, jos kaikki äidit kerta ovat erinomaisia äitiydessään? Kyllä ne eväät lastensuojelutyöhön saa ihan koulutuksessa. Eihän lääkärinkään tarvitse tietää millaista on sairastaa syöpää osatakseen kuitenkin hoitaa sitä. 

[/quote]

Ei se lääkäri ole mitenkään verrattavissa. Äidin mahdolliset ongelmat ymmärtää toinen äiti koska ei äitiyteen ole olemassa koulutusta muuta kuin että on äiti. Lasussa pyritään neuvomaan ja ohjaamaan eikä vaan päättämään. Vaatii mun mielestä paljon elämänkokemusta ja omia lapsia.

[/quote]Ai heti kun tulee äidiksi tietää paljon kehityspsykologiasta ja varhaiskasvatuksesta, kasvatustieteistä yleensäkin.. toisin kuin esim päiväkodin työntekijät joilla ei ole omia lapsia mutta koulutus ja kokemusta?

[/quote]

Ei tietenkään. Sitten kun on kasvattunut lapsensa aikuisikään niin sitten tietää kyllä lapsen kehityksestä. Lukemalla ei vaan koskaan opi yhtään mitään käytännöstä!!!!!!!!

[/quote]

Itseasiassa lukeminen on todellakin usein se järkevin ja turvallisin tapa oppia käytännön asioita. Vai haluaisitko ydinvoimalaan töihin insinöörejä, jotka eivät ole koskaan lukeneet ydinfysiikkaa

Minua ainakin auttoi kun lapsettomana olin opiskellut varhaiskasvatusta, ihmisen kasvun tukemista ja sitä mainittua kehityspsykologiaa. Ilman teoreettisia tietoja en olisi ymmärtänyt lapsen kehitysvaiheita ja herkkyyskausia vaan turhaan olisin hakannut omaa päätäni seinään ja turhauttanut lastani, jopa haavoittanut henkisesti. Ei se pelkkä äitiys siinä riittänyt.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:51"]

Minua ainakin auttoi kun lapsettomana olin opiskellut varhaiskasvatusta, ihmisen kasvun tukemista ja sitä mainittua kehityspsykologiaa. Ilman teoreettisia tietoja en olisi ymmärtänyt lapsen kehitysvaiheita ja herkkyyskausia vaan turhaan olisin hakannut omaa päätäni seinään ja turhauttanut lastani, jopa haavoittanut henkisesti. Ei se pelkkä äitiys siinä riittänyt.

[/quote]

Niinpä, aion tehdä saman! Tieto myös lisää tuskaa. On se niinkin, että monet äidit eivät edes halua tietää noista asioista mitään, koska uskovat tekevänsä itse kaiken oikein. Halu olla oppimatta on varma tyhmyyden merkki.

Minulla on lapseton ystävä jolla vuosien kokemus lastenhoitoalalla. (Koulutus myös.) Pakko myöntää että häneltä olen saanut paljon apua ja tukea lastenkasvatuksessa ja ongelmatilanteissa. Ilman omia lapsia hän näkee tilanteet monesta näkökulmasta ja osaa antaa käytännössä toimivia neuvoja, ilman syyllistämistä ja yläpuolelle asettumista. Ymmärtää myös lasten sielunmaailmaa uskomattoman hyvin.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 21:48"]

Lapseton ei tiedä äitiydestä yhtään mitään. Sen takia lapseton ei voi eikä sais olla lasussa töissä. Yliopistoissa opiskelee muutenkin tavallisesta elämästä vieraantuneet. en tykkää yhtään!!

[/quote]

Tuhannet ihmiset opiskelevat yliopistoissa satoihin eri ammatteihin. Vai ovatko sinusta vaikkapa kaikki opettajat ja asianajajat elämästä vieraantuneita? Et taida tietää opinnoista, tai ihmisten yhteiskunnan toiminnasta mitään.

[/quote]

Ainahan on näitä, jotka ajattelevat, että teoreettiset opinnot ovat este käytännön työlle. Tämä on sitä "herra vihaa", mikä kumpuaa kaukaa historiasta. Sellainen oma mutu-fiilis minulla kuitenkin on, että ne lasu-tapaukset useimmiten ovat kuitenkin näitä "käytännön"ihmisiä matalalla koulutuksella, joilla se vanhemmuus on hukassa.

Vanhemmaksi tuleminen ensimmäistä kertaa on jokaiselle uusi kokemus. Tuossa tilanteessa ammennamme siitä vanhemmuuden kokemuksesta, mitä itse olemme lapsena kokeneet omien vanhempien hoivassa.

Siksi opetus-,hoiva- tai sosiaalialalla ei tarvitse olla omia lapsia, mutta pitää olla tasapainoinen ihminen, jolla on omassa mielessä hyvä sisäistetty vanhemmuus, jolle vankka teoriatieto rakentuu.

Jokaisella lasun työntekijälläkin on taustalla vaikuttamassa omat elämänarvonsa. Tunnen yhden lasun yksityisminän. Hänellä ei ole lapsia. Hänellä on alan koulutus ja toiminnalle ohjeistus, mutta vaikuttaako hänen omat elämänarvot päätöksentekoon?

Esim. Pelastasiko hän tulipalosta lemmikkinsä vaiko vieraan lapsen? Hän valitsi lemmikkinsä! Minun lapsen vaiko lemmikkinsä? Vastasi, että lemmikkinsä. Suhtautuminen äitien väsymykseen on oikeasti myös, että "Miksi sitten hankkivat lapsia? Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi lapsia vailla hoivaa ja huolenpitoa? Rahallahan saa ammattihoitajia, että apua vain hakemaan, jos haluat eroon lapsistasi! Minua ei kiinnosta. Hoidan lasten asioita vain palkkatyönä."

Tällaiset joutaisivat pois alalta! Tarvittaisiin vain ja ainoastaan sydämelläänkin työtä tekeviä! Ihmishenki myös ennen eläimen henkeä! Lähimmäisistäänkin on huolehdittava!

Ja miettikääs koirankouluttajia, niidenhän pitäisi olla itse koiria. Ei ihminen kuulkaas tiedä koirana olemisesta mitään.

Henkivartiakin menee eteen, kun suojattavaa kohdetta ammutaan. Lastensuojelun työntekijänkin olisi kyettävä samaan. Pelastaisiko hän tulipalosta sen lapsen, jonka kanssa  työskentelee, vaiko terapiakoiransa? Poliisikoirakin uhrataan ihmishengen säästämiseksi. Lapsettomissa eläinihmisissä on yksi ongelma, kun he alkavat inhimillistämään lemmikkejään!

Oma kummitätini on lapseton (ei omasta tahdostaan, mutta eivät saaneet lapsia). Teki koko uransa lastensuojelussa. Voin sanoa, että paneutuvampaa työntekijää en tiedä. Varmasti pyrki toimimaan LAPSEN parhaaksi vaikkei omia lapsia omannutkaan. Käytti vapaa-aikaansakin auttaakseen hankalimmissa tapauksissa, kun työtunnit ei riittäneet ja kotona ei omat lapset odottaneet. Saa vieläkin, oltuaan jo pari vuotta eläkkeellä, joulukortteja nuorilta, joita hän on tavalla tai toisella onnistunut auttamaan ja jotka ovat saaneet elämänsä mallilleen ja ovat nyt nuoria aikuisia.

Jos joutuisin omien lasteni kanssa ikinä lastensuojelun asiakkaaksi, toivoisin hänenlasitaan työntekijää tapaustamme käsittelemään. Vaikkei niitä omia lapsia olisikaan.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 23:06"]

Henkivartiakin menee eteen, kun suojattavaa kohdetta ammutaan. Lastensuojelun työntekijänkin olisi kyettävä samaan. Pelastaisiko hän tulipalosta sen lapsen, jonka kanssa  työskentelee, vaiko terapiakoiransa? Poliisikoirakin uhrataan ihmishengen säästämiseksi. Lapsettomissa eläinihmisissä on yksi ongelma, kun he alkavat inhimillistämään lemmikkejään!

[/quote]

Häh?

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 21:48"]Lapseton ei tiedä äitiydestä yhtään mitään. Sen takia lapseton ei voi eikä sais olla lasussa töissä. Yliopistoissa opiskelee muutenkin tavallisesta elämästä vieraantuneet. en tykkää yhtään!!
[/quote]

Jahas. Paras työntekijä näihin tehtäviin lienisi mielestäsi kouluttamaton av-mamma?

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 23:00"]

Ja miettikääs koirankouluttajia, niidenhän pitäisi olla itse koiria. Ei ihminen kuulkaas tiedä koirana olemisesta mitään.

[/quote]

Pitää paikkansa. Siksi näitä koirankoulutusoppaita ja ohjelmia on pilvin pimein, kaikki erilaisia. Myös trendit vaihtuvat vähintään kymmenen vuoden välein. Jos tämän päivän intomielinen ja aina oikeassa oleva koirankouluttaja joutuisi aikakoneella 80-luvulle, hänet naurettaisiin pihalle koirapiireistä. Ja jos hän joutuisi 2040 luvulle, niin kävisi juuri samoin. Koiravanhemmat kuitenkin kasvattavat pentueensa samoin kuin ovat vuosisatoja kasvattaneet. 

Lasten kasvatuksen historia ja metodit noudattelevat muun yhteiskunnan varallisuustasoa ja resursseja sekä parhaillaan pinnalla olevia trendejä. Olisinpa edes kärpäsenä seinällä kahdenkymmenen vuoden kuluttua, veikkaan että kaikki minkä nimeen nyt suurella paatoksella vannotaan, on silloin tuomittua ja kauhisteltavaa...

Lapsettomalla ja lapsettomalla on eroa. Jos on vela siksi, että ei pidä lapsista, niin ei saisi myöskään työssään olla vaikuttamassa lasten elinolosuhteisiin! Joku ottaa työn vastaan, koska tarvitsee palkkaa jostakin, kun muuta työtäkään ei saa. Tämä on väärin. Lastensuojelun työntekijöistähän on huutava pula:(

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 21:52"]

Joidenkin tutkimusten mukaan alalle hakeutuu tietoisesti sadisteja, jotka nauttivat toisen kärsimyksestä. Ja mä oon törmännyt sellaiseen työntekijään Kuopiossa.

[/quote]

Onkohan se sama tutkimus, jonka mukaan lastensuojelu saa parhaat tulokset (lapsille normaalin lapsuuden ja hyvän aikuisuuden) siten, että lapset otetaan huostaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja heille annetaan pysyvä sijaisperhe kaukana biologisista vanhemmista.

Normaali äiti ei tarvitse lastensuojelua kertomaan äitiydestä mitään. Siksi hän ei ole lastensuojelussa asiakkaana.
[/quote]

Tämä normaali äiti on lasun asiakkaana siksi että saa vammaiselle lapselleen parhaimman avun nopeimmin. :) Kaikki lasun asiakkaat ei suinkaan ole elämänhallinnan menettäneitä juoppoja.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:16"][quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 21:48"]

Lapseton ei tiedä äitiydestä yhtään mitään. Sen takia lapseton ei voi eikä sais olla lasussa töissä. Yliopistoissa opiskelee muutenkin tavallisesta elämästä vieraantuneet. en tykkää yhtään!!

[/quote]

No ei tiedä välttämättä äitikään äitiydestä yhtään mitään. Vai miksi muuten luulet että lastensuojelua tarvitaan, jos kaikki äidit kerta ovat erinomaisia äitiydessään? Kyllä ne eväät lastensuojelutyöhön saa ihan koulutuksessa. Eihän lääkärinkään tarvitse tietää millaista on sairastaa syöpää osatakseen kuitenkin hoitaa sitä. 

[/quote]

Ei se lääkäri ole mitenkään verrattavissa. Äidin mahdolliset ongelmat ymmärtää toinen äiti koska ei äitiyteen ole olemassa koulutusta muuta kuin että on äiti. Lasussa pyritään neuvomaan ja ohjaamaan eikä vaan päättämään. Vaatii mun mielestä paljon elämänkokemusta ja omia lapsia.

[/quote]Ai heti kun tulee äidiksi tietää paljon kehityspsykologiasta ja varhaiskasvatuksesta, kasvatustieteistä yleensäkin.. toisin kuin esim päiväkodin työntekijät joilla ei ole omia lapsia mutta koulutus ja kokemusta?

[/quote]

Ei tietenkään. Sitten kun on kasvattunut lapsensa aikuisikään niin sitten tietää kyllä lapsen kehityksestä. Lukemalla ei vaan koskaan opi yhtään mitään käytännöstä!!!!!!!!
[/quote]

Turhaan ne lääkäritkin istuu yliopistossa sitten vuosikausia, kun eihän se kirjojen pänttäys niille mitään opeta. Suoraan vaan töihin diagnooseja antamaan, kyllä käytäntö opettaa!

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 23:06"]

Henkivartiakin menee eteen, kun suojattavaa kohdetta ammutaan. Lastensuojelun työntekijänkin olisi kyettävä samaan. Pelastaisiko hän tulipalosta sen lapsen, jonka kanssa  työskentelee, vaiko terapiakoiransa? Poliisikoirakin uhrataan ihmishengen säästämiseksi. Lapsettomissa eläinihmisissä on yksi ongelma, kun he alkavat inhimillistämään lemmikkejään!

[/quote]

Pikkusen meni nyt ohi aiheen :) Ei liene tämä isoimpana ongelmana, vaan se että asiakkaita on liikaa yhdellä sosiaalityöntekijällä. Ja niitä " tulipaloja" on joka puolella.

Ei taida sossu ehtiä koiraansa paljon miettimään kiireisenä työpäivänään.

Eikö tuo lapsiin liittyvän alan koulutuksen mitätöinti kerro tosiasiassa aseenteesta lastenkasvatukseen ja lapsiin liittyvästä vähättelystä..