Yritän löytää ystäviä, mutta tuttavuus jokainen on...

...joko päästään sekaisin, huonotapainen tai muuten vaan epäkelpo yksilö. Mielestäni en vaadi ihmeitä, normaalit vuorovaikutustaidot lienee ainoa juttu, ja siitäkin olen tinkinyt joskus, kun on aspergerkavereita yms. erikoisempia ollut. Mutta ei, ei jumalauta siltikään tärppää!!

Uusi tuttavuus 1 on sekaisin kuin seinäkello, tämä on paljastunut minulle asteittain. Tapasimme työyhteisössä ja meillä klikkasi heti, joten tapasimme joitakin kertoja myös sen ulkopuolella. Ihmettelin vähän outoja juttuja, mutta päätin sietää nekin, koska "ei saa olla liian vaativa muita kohtaan". No, neljännellä tapaamisella tämä ihminen sitten kertoi että on valehdellut monessa asiassa minulle, on oikeasti ollut naimisissa jo alaikäisenä, lapsia ulkomaalaiselle miehelle, riippuvainen äidistään jne. :D

Uusi tuttavuus 2 peruuttaa tapaamisia jatkuvasti, silloin kun tapaamme, vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta. Piti nähdä ensin maanantaina; siirtyi tiistaille. Tiistai ei käynytkään, kaksi minuuttia ennen tapaamista tämän minulle ilmoitti. Tänään piti tavata ja kaupungilla sitten kännykkäni soi; hän oli nukkunut pommiin eikä nyt millään ehdi jne., joten nähdään huomenna. Olen satavarma, ettei ole tulossa silloinkaan.

Uusi tuttavuus 3 elää unelmaa, mutta on kroonisesti "masentunut" ja kaikki on aina perseestä. Ajoittain mukavaa ja piristävää seuraa, joten päätin antaa mahdollisuuden hänellekin. Sitten alkoi viesteillä pommittelu, viestit tyyliä "mulla on paska olo", "ahdistaa :(" jne. Päivittäin näitä tulee, joskus menee viikko ettei kuulu mitään ja sitten taas alkaa. Mikään määrä sympatiaa ei auta, mutta ignooraaminenkaan ei toimi. Velloo itsesäälissä eikä yleensä koskaan kysy, mitä minulle kuuluu.

Uusi tuttavuus 4 on ns. normaali muuten, mutta paljastuikin hyväksikäyttäjäksi sattumalta.

Ei mulla muuta, kuinka sujuu teillä muilla ystävystyminen aikuisiällä? :)