Miten rankaisisit 3-luokkalaista poikaa?

Kauheeta, tuli heti suru sun lapsen puolesta. 

Aloittaisin itsestäni. Onko kaikille tavaroille hyvät säilytyspaikat niin että siivoaminen on helppoa. Sitten ottaisin ohjelmaan kuukauden ajan joka päivä huoneen siivoamisen lapsen kanssa. Juu, ei oo kiva ajatus töiden jälkeen ja väsyneenä, mutta samahan se on lapsella. Kuukausi kun on siivottu yhdessä niin sotkua on varmasti vähemmän, siivoaminen nopeaa kun on rutiini tullut. 

Eikä mitään rankaisuja vaan niin päin että kaverille saa mennä kun on huone siivottu ja läksyt tehty esim. Se on siis palkinto. Pitää myös kertoa tarkkaan mitä lapselta odotetaan, esim. sänky pedattu, vaatteet kaapissa ja lattia tyhjä tavaroista. Tai mitä se nyt teillä onkaan, mutta selkeä tavoite lapselle. 

Sitten sun pitää olla johdonmukainen eli turhat uhkailut pois, älä nillä legoilla uhkaa jos et mitään tee kuitenkaan. Lisäksi sun pitää jaksaa valvoa että se huone on kanssa siivottu ennen kuin lähtee kaverille. Eli vähän panosta aikuiseltakin, eiks niin. Jäkätys ja huuto ei auta. Johdonmukaisuus ja selkeys auttaa. 

Mitä jos lopettaisit rankaisut ja siirtyisit palkitsemiseen? Palkitse oikeasta toiminnasta, etuudet (kuten uudet tavarat, vaatteet, viikkorahat, luvat kavereiden kyläilyihin, peliluvat/pääsy konsolille jne) eivät ole koskaan itsestäänselvyyksiä vaan ne aina ansaitaan! On tehokkaampaa palkita kuin rangaista ja silloin nimenomaan pitää kaikki etuudet olla ansaittavissa, eikä niin päin että ne on pois otettavissa.

Toimii meinaan koirienkin koulutuksessa paremmin kun antaa nakin sitten kun koira istuu, eikä niin päin, että ottaa tarjolla olevat nakit pois aina kun koira ei istu ;). Ekalla tavalla koira oppii nopeasti, että kannattaa istua koska silloin saa aina nakin, tokalla tavalla koira oppii, että nakit lähtee vähän joka tavalla pois, mutta ei ymmärrä millä ne nakit ansaitaan.

Palkitsemalla siis ohjataan lapsi tekemään niitä asioita mitä häneltä toivotaan (=tavaroiden laittaminen paikalleen), rankaisemalla taas kerrotaan lähinnä asioita mitä häneltä ei haluta (=sotkeminen). On helpompi muuttaa käytöstään kun tietää täsmälleen tollasella ruohonjuuritasolla (=palkitsemistasolla) mitä minulta halutaan kuin mitä minulta ei haluta (toimii ihan aikuisellekin, voin antaa aikuiselämän esimerkkejä jos joku kaipaa selvennykseksi). Ja ihan psykologiselta kannalta on tutkitusti todistettu että se palkitseminen on tehokkaampi keino kuin rankaisu.

Mutta muista, ettet myöskään muotoile asiaa lapselle niin, että nyt rankaisuna otan sinulta konsolit pois vaan muotoile se niin, että tästä lähtien jokaisen tässä taloudessa täytyy tehdä tietty määrä kotitöitä ja muita yhteiseksi sovittuja asioita omien vapaa-ajan huvitustensa eteen -etuudet ovat palkintoja tehdystä työstä. Näyttäkää itse esimerkkiä ja ottakaa lapsi tasavertaisena toimijana mukaan tähän, kertokaa myös miten aikuisetkin osallistuvat tähän: esim. aikuisetkaan eivät saa rölähtää telkkarin eteen jos eivät myös tee perheelle ruokaa jne.

Opetelkaa lapsen kanssa yhdessä oikeita toimintatapoja; esim. kun lapsi etsii jonkun lelun kaapista, ole paikalla neuvomassa, että hei, laitetaanpa nuo tavarat paikalleen ennenkuin alat leikkimään -siihen menee vaan minuutti aikaa, ja näin pysyy huone siistinä ja ei tarvitse sitten myöhemmin tänään tai huomenna siivota tosi montaa sotkua! Vanhempien tulee tietenkin näyttää tässä esimerkkiä ja viedä aina itsekin itse käyttämänsä tavarat heti paikalleen. Mutta lapsikin nopeasti ymmärtää, varsnkin kun hänelle sen johdonmukaisesti kertoo ja näyttää, että jos käyttää kerran päivässä 5 minuuttia siihen, että järjestelee kaikki sen päivän aikana tulleet sotkut ja tavarat paikalleen, niin sitten ei tarvitse tehdä sellaista 1-2 tunnin mittaista stressaavaa suursiivousta ikinä!!!  Muistakaa myös silloin "perinteisenä suursiivouspäivänä" (=perjantaina?) muistuttaa ja kehua tuosta, että eikö ollutkin ihana nyt tehdä tämä perjantaisiivous kun ei mennyt kuin 10 minuuttia, koska olit pitänyt huoneen aiemmin järjestyksessä niin hyvin. Muuten olisi mennyt koko ilta jos olisi pitänyt siivota koko viikon sotkut.

Monesti meinaan oikeasti unohdamme perustella ja selitellä ja esimerkeillä näyttää lapselle, miksi toivomme hänen toimivan niinkuin toivomme! Lapsi ymmärtää kyllä kun yksinkertaisesti selittää ja positiivisen vahvistamisen ja esimerkkien kautta opettaa ja näyttää :)

Selkään vaan.

Anna elää sotkujensa keskellä. Kyllä se siivous ja järjestys jossakin vaiheessa alkaa kiinnostaa, viimeistään sitten kun likkakaverit astuvat kuvaan. Ei niitä viitsi viedä sotkuiseen kämppään kuhertelemaan. Jos tavarat hukkuvat sekasotkuun, niin omapa on ongelmansa. Pahin mitä voit tehdä, on yletön passaaminen. Sillä kasvatetaan uusavuttomia.

Ja onhan pojalla kaikille tavaroille sopiva paikka? Lasten on helpompi kerätä tavarat paikoilleen, kun tietävät mihin ne kuuluvat. Tuon pyykkikorin "toimimattomuus" taitaa kyllä kertoa, ettei siitä ole kyse.. 

Kolmasluokkalainen??? Eiköhän olisi kannattanut aloittaa aiemmin.. Meillä siivottu yhdessä huone ihan pienestä lähtien ja nyt omatoimista.

Tuon ikäiselle on turha sanoa, että joka viikko pitää kahdesti imuroida. Ihan liian pitkä aikakäsite ja vastuu siirtyy kokonaan lapselle.

Varaat viikossa tietyn ajan (esim. lauantai aamupäivän), jolloin siivotaan. Sitten vaikka kädestä pitäen näytät, miten pölyt pyyhitään, imuroidaan jne. Jos joka viikko saa siivota omat jälkensä niin pikkuhiljaa varmasti alkaa miettiä, kannattaako siinä välissä heitellä tavarat hujanhajan. Kun on siivottu voisitte lauantain kunniaksi tehdä jotain kivaa yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:12"]

Tuon ikäiselle on turha sanoa, että joka viikko pitää kahdesti imuroida. Ihan liian pitkä aikakäsite ja vastuu siirtyy kokonaan lapselle. Varaat viikossa tietyn ajan (esim. lauantai aamupäivän), jolloin siivotaan. Sitten vaikka kädestä pitäen näytät, miten pölyt pyyhitään, imuroidaan jne. Jos joka viikko saa siivota omat jälkensä niin pikkuhiljaa varmasti alkaa miettiä, kannattaako siinä välissä heitellä tavarat hujanhajan. Kun on siivottu voisitte lauantain kunniaksi tehdä jotain kivaa yhdessä.

[/quote]

Kyllä kerran viikossa imurointi riittää normaalikodissa, jos ei ole lemmikkejä. Turha minusta mennä liiallisuuksiin jos tavoitteena on jonkinasteisen omatoimisuuden lisääminen. Selkeä systeemi toki kannattaa olla ja vaikka päiväkohtainen ohjelma. Lapsen on hyvä sisäistää, että jokainen perheenjäsen osallistuu kotitöihin.

Meillä 9v. oman huoneensa siivouksen lisäksi huolehtii roskien viemisestä ja tiskikoneen tyhjennyksestä/täyttämisestä.

Niin, jos vanhemmat eivät ole sitä opettaneet....

2

Tavarat pois pojan huoneesta. KAIKKI tavarat. Jos niitä tulee ihan kasoittain, niistä suuri osa kipataan kirppikselle, joululahjakeräyksiin tai vaikka roskiin. Pojalle annetaan vanhempien toimesta yhden päivän vaatteet kerrallaan. Jos vaatteet päätyy lattialle, kädestä pitäen näytät että minne vaatteet kuuluvat. Uutta vaatekertaa ei anneta, ennenkuin ensimmäisestä osataan huolehtia oikein. Luulisi että jo se, että koulussa huomautellaan samoista, likaisista haisevista vaatteista, inspiroisi lasta opettelemaan asioista huolehtimista.

Kun muutama päivä on sujunut hyvin, voit antaa lapselle ensimmäisen lelun takaisin. Ja se ei sitten ole se pleikkari eikä telkkari, vaan joku paljon pienempi juttu. Itseasiassa voitte hävittää ne pleikkarit ja telkkarit ihan kokonaan, 9-vuotias ei sellaisia tarvitse.