Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun kemiat eivät kohtaa työkaverin kanssa
25.11.2014 |
Tiedättekö, kun aina sanotaan, että "tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa".
No näin minäkin olen ajatellut, mutta uudella työmaallani on eräs nainen, jonka kanssa koen, että hän ei pidä minusta. Näen sen ilmeistä ja eleistä, tavasta puhua muille ja siitä miten puhuu minulle.
Toisaalta meissä on paljon myös samaa, olemme molemmat selvästi sosiaalisia ja iloisia, tasavahvoja työntekijöitä. Olemme myös kiinnostuneita samanlaisista asioista, joten kun tulin uuteen työpaikkaan yllätyin, että hän on minua kohtaan niin tyly (me voisimme jopa olla tosi hyviä kavereita minun puolestani, samaa ikää, asumme lähekkäin, pieniä lapsia, harrastukset jne.).
No joka tapauksessa hän on suosittu työkaveri työyhteisössämme ja olen huomannut miten häntä tuntuu ärsyttävän se, että olen myös tutustunut paljon muihin ja saanut työkavereita. Alkuun yritin olla hänelle mukava, koitin tutustua, mutta jatkuva "plokkaus" on aiheuttanut sen, että hän on alkanut ahdistaa minua todella paljon. En jaksa enää yrittää, koska hän ei selkeästi siedä minua.
Työt pystymme tekemään yhdessä enkä usko että kukaan muu huomaa tätä meidän välistämme kitkaa. Tai sitten huomaa ja se on kyllä aika noloa, koska olemme aikuisia ihmisiä.
Lähinnä ärsyttää, että johtuuko tämä siitä että olen myös nuori nainen, vastavalmistunut ja tunkenut "hänen" työmaalleen? Johtuuko se juuri tästä samankaltaisuudestamme?
Mutta kun tässä nyt pystyy anonyymisti avautumaan niin sanonpahan vain, että on meissä myös eroja, hän on nimittäin todella itsetietoinen. Hän myös piikittelee minua hyvn ahkerasti ja TIETOISESTI. Jos olen esim. unohtanut jonkun asian, hän tulee varmasti kovaan ääneen kertomaan sen muidenkin aikana "hei kuule Anni, ootkohan sä unohtanut...". Tai jos puhun jonkun kanssa, hän saattaa keskeyttää puheen ja alkaa puhua päälleni tälle toiselle. On paljon sellaisia yksityiskohtaisempia asioita joita en voi tähän kirjoittaa.
Saatan toki olla itsekin syypää moneen, mutta TÄHÄN ASIAAN EN OLE. Se nainen ei vaan kestä minua enkä voi tehdä sille asialle mitään. Vai voiko? Onko muilla ollut tälläistä?
Tästä ei oikein voi töissä puhuakaan kenellekään, koska hänestä varmasti pidetään kovasti. Olen vain aina ollut herkkä huomaamaan näitä juttuja enkä keksi tätä päästäni. Tavallaan tämä asia vaivaa minua niin paljon, että haluaisin puhua hänen kanssaan kahdenkesken mutta toisaalta se voisi olla aika kiusallistakin. Piikittelyä tulee kyllä myös kahden kesken, mutta menen niin lukkoon, etten osaa oikein sanoa mitään.
Mutta on silti mielestäni väärin, että hänen takiaan jään monissa asioissa sivuun, koska pyrin välttelemään häntä ja tätä "huonoa kemiaa".
Hirveintähän tässä on juuri se, että muille hän on niin ihana ja kiva, että tunnen itseni ihan idiootiksi. Vikaa on varmasti myös minussa ja minulla on paljon ärsyttäviä piirteitä. Mutta en todellakaan ole tehnyt hänelle mitään pahaa. :/
Kommentit (12)
Mun äitini on hokenut mulle siitä asti kun olin teini, ettei kaksi samanlaista ihmistä vaan yksinkertaisesti mahdu samaan huoneeseen. Toisessa ärsyttää ne asiat, jotka tunnistaa myös itsessään jne.
Tai sitten se vaan on kateellinen huomiosta / olet astunut sen varpaille tai jotain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole vaikea uskoa ap:n kertomusta. Eiköhän tuossa ole kyse imartelun korkeimmasta tasosta, kateudesta. Melkoista ihmissuhde- ja valtapeliä työpaikoilla nykyään. Periaatteessa keneenkään ei voi luottaa täysin, mutta joten kuten pitää yrittää tulla toimeen...
Suhtaudu ihmiseen järjellä. Tiedosta. Älä reagoi tunteella piikittelyyn. Et sinä hänestä kaveria saa, älä petä itseäsi väittämällä niin. Hoidat vaan työsi ja ystävystyt muiden kanssa. That's it. Noita löytyy joka työmaalta.
Olen melko varma että alitajuntainen stressi uudesta työympäristöstä ajaa sut ylitulkitsemaan tilanteita. Mulla oli samanlaiset fiilikset mun uudessa työpaikassa kun aloitin siellä, mutta ajanmyötä kun pääsin rentoutumaan kaikki skismat hävisivät ja tajusin että ne olivat vain korvieni välissä. Ei ole tarkoitus vähätellä sun tuntemuksia, mut kannattaa huomioida mahdollisuus et kaikki on ns kuviteltua ja uuden paikan stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tuokin olla totta.
Tosin ihmettelen vain, että miksi ongelmat löytyvät vain minun ja tämän toisen naisen väliltä. :/
Voihan toki olla, että alitajuntaisesti olen ollut hänelle kateellinen koko ajan siitä, että hänellä on jo paikkansa työyhteisössä ja itse vasta luon omaani.
Mutta en suostu ottamaan syytä yksin tästä, niin pieleen en voi tätä huonoa kemiaa tulkita. ;) -ap
Kaikista ei tarvitse tykätä eikä kaikkien kanssa tarvitse olla hyvä kaveri, mutta siitä huolimatta ja koska kyse on aikuisista ihmisistä, työt ja kaikki niihin vähänkin liittyvä pitää silti pystyä hoitamaan asiallisesti, ts. huonot välit eivät millään tavalla saa haitata, viivyttää tai estää työntekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että alitajuntainen stressi uudesta työympäristöstä ajaa sut ylitulkitsemaan tilanteita. Mulla oli samanlaiset fiilikset mun uudessa työpaikassa kun aloitin siellä, mutta ajanmyötä kun pääsin rentoutumaan kaikki skismat hävisivät ja tajusin että ne olivat vain korvieni välissä. Ei ole tarkoitus vähätellä sun tuntemuksia, mut kannattaa huomioida mahdollisuus et kaikki on ns kuviteltua ja uuden paikan stressiä.
Hyvä, että joku tiedostaa että tilanne voi aiheutua itsestä ja omasta jännityksestä. Typerintä on alkaa etsiä syyllistä niistä olemassaolevista työntekijöistä, koska sen jännityksen vain huomaa ja se voi olla rasittavaa myös niille vanhoille työntekijöille.
Koska kyse on työelämästä, niin anna olla. Jos alat kyselemään, ihmettelemään tai puhumaan asiasta, se 'paisuu kuin pullataikina', eikä lopputulema ole ikinä hyvä. Töissä hoidetaan asialliset hommat asiallisesti - muulla aikaa voi olla sitten 'ellun kanoina'. Eli tarkoitan, että duunisi hoidat hyvin, asiallisesti ja ystävällisesti tämän ihmisen kanssa, kotosalla voit sitten avautua ystävälle/miehelle tuntemuksistasi. Mutta jos ja kun työhommat sujuvat nykyisellään, niin älä ole niin tyhmä, että menisit sohaisemaan sitä kytevää ampiaispesää. Siitä seuraa vain kyräilyä, eikä naisten kanssa sitä paitsi pysty puhumaan asioita halki - aina jää jompi kumpi katkeraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kyse on työelämästä, niin anna olla. Jos alat kyselemään, ihmettelemään tai puhumaan asiasta, se 'paisuu kuin pullataikina', eikä lopputulema ole ikinä hyvä. Töissä hoidetaan asialliset hommat asiallisesti - muulla aikaa voi olla sitten 'ellun kanoina'. Eli tarkoitan, että duunisi hoidat hyvin, asiallisesti ja ystävällisesti tämän ihmisen kanssa, kotosalla voit sitten avautua ystävälle/miehelle tuntemuksistasi. Mutta jos ja kun työhommat sujuvat nykyisellään, niin älä ole niin tyhmä, että menisit sohaisemaan sitä kytevää ampiaispesää. Siitä seuraa vain kyräilyä, eikä naisten kanssa sitä paitsi pysty puhumaan asioita halki - aina jää jompi kumpi katkeraksi.
Jaa no kyllä useinkin on tullut juteltua asioista ja yleensä ottaen on ollut myönteistä vaikutusta. Ehkä olen sitten jutellut niiden kanssa, joiden olen uskonut olevan rakentavaan palautteeseen kykeneviä. On niitä herkkähipiäisiäkin miehiä.
Kaikilla työpaikoilla on ihmisiä joista et pidä tai jotka eivät pidä sinusta. Tai ihmisiä jotka ovat vaan jotenkin toisella aaltopituudella.
Toisaalta nekin työkaverit joista pidät eivät lopulta todennäköisesti tule hautajaisiisi.
Ja vaikka olisit kuinka hyvä kaveri, kaveruus ei paljoa paina kun ihmisiä aletaan vähentää ja ilmapiiri yllättäen heikkenee.
Työpaikoilla ollaan tekemässä työtä. Hyvä työilmapiiri tarkoittaa mielestäni sitä että kaikkien annetaan rauhassa keskittyä omaan työhönsä siten, ettei kenenkään tarvitse käyttää turhaa energiaa ihmisuhdeongelmien vatvomiseen.
Neuvoisin että opettele tekemään työsi hyvin ja keskity siihen. Työkavereiden ei tarvitse olla parhaita kavereitasi. Vaikka joskus voivat sitäkin olla.
Alue: Aihe vapaa
Minusta kannattaa mahdollisimman paljon nyt unohtaa tuo tunne. En epäile sitä, ettetkö olisi oikeassa, mutta valitettavasti et vain voi tehdä sille kovin paljon mitään. Todennäköisesti hänellä on ollut erikoisasema työpaikallaan, jos on tehokas ja hyvä työntekijä ja vielä sosiaalisesti suosittu. Nyt tosiaan saattaa kokea asemansa uhatuksi sinun taholta. Toivottavasti asia ajan myötä korjaantuu, kun tuo tuo työkaveri huomaa että mahdutte molemmat hyvin työyhteisöön :) Kannattaa kuitenkin pitää puolensa, eli jos on tilanteita, jossa ihan selvästi piikittelee, joko antaa jotenkin sivistyneesti ja kohteliaasti takaisin, tai sitten jos sanoo jotain ikävää/loukkaavaa, ihan suoraan sanoa, ettei hänen käytöksensä/sanansa olleet mielestäsi asiallista. Sen enempää en siis lähtisi asiasta hänen kanssaan keskustelemaan, koska en usko että siitä olisi välttämättä mitään hyötyä, se saattaisi teidät molemmat vain vaivaannuttavaan tilanteeseen ja tämän työkaverin olisi helppo kieltää kaikki.
Uskon että ajan myötä tilanne korjaantuu, kun työkaveri huomaa, että sinä olet hyvä tyyppi ja et aio syrjäyttää häntä, vaan että teillä molemmilla on paikkanne työyhteisössä.