Lue keskustelun säännöt.
Taidan erota kirkosta.
25.11.2014 |
Miksi tahtoisin olla osa yhteisöä, jonka edustamat elämänarvot ovat täysin päinvastaisia omieni kanssa? En tosin puhu kaikista kristityistä- puhun vain heistä, joita seuraava kirjoitukseni koskee.
Olen uskovaisen perheen tyttö, homoseksuaali ja entinen uskovainen itsekin. Olen elänyt pitkään itseäni häveten, uskovaisia ja Jumalaa kumartaen, helvettiä ja maailmanloppua hysteerisesti peläten. Olen elänyt pilkkaa kuunnellen - ensin uskovaisuudestani ja sittemmin homoseksuaalisuudestani. Olen yrittänyt ymmärtää ja olen yrittänyt varjella rakkauttani perhettäni, vanhoja ystäviäni ja omaa elämääni kohtaan. Olen repinyt itseni riekaleiksi yrittäessäni muuttua ja olla sellainen kiltti ja kunnollinen tyttö, jollaiseksi äitini minun tahtoi tulevan. Olen itkenyt illasta aamuun miettiessäni, kuinka olen pettänyt rakkaan äitini lähtiessäni omalle polulleni etsimään onnea ainoaan elämääni. Tunnen murenevani päivä päivältä pienemmiksi paloiksi, ja päivä päivältä minä huomaan olevani hieman enemmän hyljeksitty siellä, mistä joskus lähdin. Kaiken aikaa olen kuitenkin tuntenut jonkinlaista riemua tätä elämää kohtaan - minä osaan rakastaa ja se riittää.
Minä en tahdo kirkkohäitä. Minä en tahdo avioitua paikassa, jonne en ole tervetullut avioitumaan. Ymmärrän ihmistä, joka uskoo Jumalaan ja Raamattuun, eikä näin ollen voi suvaita samaa sukupuolta olevien parien viettävän kirkkohäitä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi tämä sama ihminen suvaitsee yksintein erään aikansa eläneen mäkihyppääjän astelevan kymmenettä kertaa pyhään avioliittoon milloin mistäkin löytämänsä naisen kanssa. En ymmärrä, miksi tälle ihmiselle on ihan okei, että kolmen lapsen vanhemmat avioituvat kirkossa, vaikka Raamattu kieltää esiaviollisen seksin. En ymmärrä miksi ihminen, jonka elämässä usko Raamatun teksteihin ei ole koskaan näkynyt millään tavalla, muuttuu yhtäkkiä hartaaksi uskovaiseksi, kun otetaan puheeksi sukupuolineutraali avioliittolaki. En ymmärrä moniakaan edellämainittujen kaltaisia asioita, mutta ehkä minun tehtäväni ei olekaan ymmärtää.
Ai niin. Vaikka puhuin juuri äsken kirkkohäistä, sukupuolineutraalilla avioliittolailla ei haeta homoseksuaaleille kirkollista vihkimistä. Ihan vain muistutuksena.
En tiedä haluanko minä ylipäätään naimisiin. Häissäni ei olisi muutamaa ystävääni lukuunottamatta omalta puoleltani ketään. He eivät tahdo tulla enkä minä tahdo nähdä heidän kärsivän halveksivia katseitaan. Minä olen sairas, minä olen oksettava, minä olen väärinväärinväärinväärin.... He ovat oikein. Monilapsisine perheineen he ovat enemmän oikein kuin kukaan muu voi koskaan olla. Jos saan joskus omia lapsia, en voi mennä heidän kanssaan lapsuudenkotiini. Minua katsottaisiin kieroon ja lapsiani säälittäisiin. En tiedä, voisinko olla enää perheeni kanssa missään tekemisissä, vaikka heitä niin pohjattomasti rakastankin.
Minä en ole valinnut tätä. Olen taistellut hullunlailla ollakseni jotain aivan muuta, olen rukoillut ja puhunut terapeutille, minä olen ihan vain odottanut hiljaa. Mutta minä olen minä enkä muuta voi. Siksi minun on tultava onnelliseksi juuri tällaisena, tässä ja nyt. Toivottavasti sinäkin tulet.
En ole voinut kertoa tätä muille. Minun ei haluta puhuvan, minun tulisi esittää vain mielipiteitä, joiden takana en oikeasti seiso. Siksi kirjoitin tämän tänne - lukekoon ken tahtoo, jos tahtoo. Kiitos ajastasi.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:52"]
Haluan sen verran nyt oikaista kirjoitelmaasi, mitä Nykäseen ja esiaviolliseen seksiin tulee, niin kristillisiin arvoihin ne eivät sovi. Avioliitto käsitteenä tarkoittaa kuitenkin kristinuskossa miehen ja naisen tulemista yhdeksi lihaksi. Nainen ja nainen tai mies ja mies eivät voi tulla yhdeksi lihaksi, niin kuin kristillinen teologia sen käsittää. Se, saavatko he juridisia oikeuksia on täysin eri asia. Jeesuksen seuraajat (eli kirkko) eivät, siunatessaan Nykäsen tai jo lapsellisia pareja, siunaa heidän toimiaan ennen avioliittoa vaan vihkiessä siunataan nimen omaan avioliitto, eli kristillisessä teologiassa miehen ja naisen välinen yhdeksi tuleminen.
Kiitos näkökannastasi. Haluan kuitenkin oikaista sitä sen verran, että en varsinaisesti kannata sukupuolineutraalin avioliiton sallimista kirkon sisällä. Minulle on itse asiassa ihan sama, mitä kirkko päättää sallia ja mitä ei. Mainitsin vain ääneen ne asiat, joita olen ihmetellyt ja joista itselleni välittyy toisinaan melko kaksinaismoralistinen mielikuva. Raamatussa toki sanotaan, että avioliitossa mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi, mutta siellä sanotaan paljon muutakin. Miksi takerrutaan yhteen kohtaan ja jätetään toinen kokonaan huomiotta? Siitä ihmettelyni juontaa juurensa. Olen lukenut Raamattua ja pyrkinyt ymmärtämään, mutta lähes joka kerta olen päätynyt umpikujaan ja todennyt, että ei tämä voi mennä näin.
Kaikenlaiset näkökulmat ovat tervetulleita - niin minun kuin sinunkin, joka vastustat. Tahdon ymmärtää.
-AP
Voit halutessasi tutustua kristilliseen teologiaan olemalla yhteydessä esimerkiksi pappiin. Kristillinen teologia on kristillistä teologiaa, eikä sitä ole pakko ymmärtää eikä kannattaa. Aivan kuten sinäkin olet harkinnut eroa. Se ei kuitenkaan kristillistä teologiaa muuksi muuta. On asioita, joita voi tulkita esimerkiksi puutteellisen aineiston vuoksi ja on kohtia, joita ei voi tulkita. Minä kristittynä ajattelen, ettei Jeesuksen seuraaminen ja Jumalan tahdon noudattaminen ole helppoa tässä maailmassa. Jokaisella meillä kristityillä on asioita, joiden kanssa kamppailemme ja jolloin joudumme valitsemaan teemmekö Jumalan tahdon mukaisesti vai emme. Eikä esimerkiksi Raamatussa luvata sen olevan helppoa. Pikemminkin päin vastoin. Kaikki eivät vain pysty. Seurakunnasta eroaminen jättää ihmisen kovin yksin, eikä toisaalta tee asioista yhtään sen hyväksyttävämpiä kristillisestä näkökulmasta.
Joku herätysliikkeen pappi voi olla ok. Pk seudulla papit ovat pääsääntöisesti hyvinkin liberaaleja, sellaisia jotka eivät välitä Jumalasta, vaan tekevät oman näköisensä jumalan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksen herättää vain se miksi edelleen kuulut kirkkoon? Jumalaanhan voi uskoa ilman kirkkoakin, jos uskoo. Kirkkoa ei siihen tarvitse eikä se ansaitse killinkiäkään. Kaikki kirkkokunnat ovat vain rahan perässä, ei kannata olla naiivi. Ei Jeesuksellakaan mitään rahaa keräävää kirkkoa ollut.
Ev. lut. kirkko on kyllä sellainen Jumalan sanan hyvin kevyesti ottava kuvatus ettei tosikaan. Raamatulla ei ole niinkään väliä kunhan saadaan houkuteltua jäseniä mahdollisimman paljon eikä ole niin justiinsa että onko jäsen millään tasolla Jumalaan uskova, kunhan verot saadaan kerättyä. Tämän vuoden elokapina-yhteistyö yms. on sen viimeistään tuonut julkisuuteen.
Suomesta löytyy onneksi vaihtoehtoisia luterilaisia kirkkoja, joissa ollaan vielä ns. vanhakantaisia eli kunnioitetaan Raamatun sanaa eikä tehdä kompromissejä sen tulkinnassa. Minusta ihmisen pitää liittyä sellaiseen seurakuntaan jonka opetukset sopivat henkilön omaan Raamatun tulkintaan. Jotenkin kummallinen vaatimus että kirkon pitäisi taipua seurakuntalaisten Raamatun vastaisiin toivomuksiin ja muuttaa toimintaansa koska joku jäsen kokee olevansa syrjitty kun ei toimita hänen halunsa mukaan vaan mennään Raamatun sanan mukaisesti. Todellinen Kristusta seuraava kirkko pitää Raamatusta kiinni.
Muistutan, että jokainen vastaa vain omasta elämästään Jumalalle. Olen hetero ja minun tehtäväni on rakastaa lähimmästäni niin kuin itseäni.
itse erosin kirkosta juurikin sen takia että siellä alettiin siunaamaan homoja ja lespoja