Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihminen uskoo yliluonnolliseen fanaattisesti?
25.11.2014 |
Tulipa tuosta lasten jälleensyntymisketjusta mieleen.
Kun ihminen kokee jonkin asian yliluonnollisena ja selitykseksi paljastuukin täysin luonnollinen seikka, mikä ihme aiheuttaa sen että osa ihmisistä kieltäytyy ehdottomasti tätä uskomasta? Kaikelta tiedolta ja normaalilta selitykseltä suljetaan silmät ja korvat ja pitäydytään tiukasti siinä omassa ajatuksessa, että asia on yliluonnollinen
Tietoa on nykyään saatavilla klikkauksen päässä ja internetin maailmasta ihminen löytää tieteellisiä ja psykologisia selityksiä asioille ja ilmiöille. Miksi osa kieltäytyy tekemästä tätä ja tuudittautuu mielummin siihen omaan maailmaansa, jossa tämä seikka on ja pysyy hänelle yliluonnollisena?
Kommentit (20)
Sama toimii toiseen suuntaan, ihminen kieltää fanaattisesti kaiken mitä hän ei pysty ymmärtämään. Taitaa olla tuntemattoman pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:44"]
Sama toimii toiseen suuntaan, ihminen kieltää fanaattisesti kaiken mitä hän ei pysty ymmärtämään. Taitaa olla tuntemattoman pelkoa.
[/quote]
Mitä tarkalleen ottaen olet sanomassa?
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:44"]
Sama toimii toiseen suuntaan, ihminen kieltää fanaattisesti kaiken mitä hän ei pysty ymmärtämään. Taitaa olla tuntemattoman pelkoa.
[/quote]
Nyt ollaan ilmeisesti saatu uusi kortti keskusteluihin: Pelkokortti.
Olisi varmaan aloitusviestissä jo pitänyt kertoa, että itse olen todistanut muutamaakin tapausta, jolle ei saatu koskaan selitystä. Ensimmäisessä tapauksessa esine lensi itsestään huoneen poikki. Kukaan ei sitä heittänyt (tietenkään...), huoneessa ei ollut eläimiä (plus eläin ei olisi onnistunut sitä heivaamaan niin kaaressa huoneen poikki), vetoa ei ollut ja lisäksi esine oli sen verran painava, ettei se tuulen vireestä olisi lentänyt niin kaaressa huoneen laidasta huoneen toiseen päähän.
Toisella kerralla taas erään vanhan asunnon vintiltä kuului raskaista askelia, jotka eivät voineet olla esim. rottien tai muun eläimen aiheuttamaa. Vintti tutkittiin tarkoin niin, ettei kukaan olisi päässyt huomaamatta sieltä pois. Siellä ei ollut ketään.
Veikkaanpa, että aika monelta pelkokortin heiluttajalta olisi lörähtänyt ja paskat housuun noissa tilanteissa ja yöunet pitkäksi aikaa. On meinaan tullut erittäin selväksi, että fanaattisimmilla yksilöillä ei yleensä ole omia kokemuksia selittämättömistä ilmiöistä.
Suomessakin toimii muutamia itsenäisiä ryhmiä, jotka tutkivat eri paikoissa väitettyjä paranormaaleja ilmiöitä. Ominaisinta näille ryhmille on se, että kaikkea ei pidetä väkisin yliluonnollisena, vaan tapauksia tutkitaan niin että kaikki mahdolliset ja jopa epätodennäköisemmätkin luonnolliset aiheuttajat otetaan huomioon.
Sen sijaan fanaatikot eivät näin tee, vaan kaikki asiat uskotaan sellaisenaan, ilman mitään kriittistä ajattelua. Sellainen ei edistä asian tutkimista ollenkaan, päinvastoin.
Pelkokortista sössöttäjän kaltaiset ovat heti selittämässä omia psykoottisia näkyjään ja kuuloharhojaan (askeleet vintillä) tosina anonyymillä nettipalstalla. Mitä tällainen humpuukin levittäminen palvelee?
En tiedä, ap. Tuskin tuohon on yhtä ainoaa selitystä. Useinmiten kyse on tiedon ja sivistyksen (ja puhun siis opillisesta sivistyksestä, en jostain käytöstapojen hallinnasta) vähyydestä. Se, mitä ei ymmärretä, halutaan selittää silti jotenkin, ja silloin turvaudutaan helposti yliluonnollisiin selityksiin.
Samaahan on pitkälti uskonnoissa. Luonnonuskonnoissa - kun tieteellistä tietoa ei ollut mm. luonnonilmiöistä ja tähtitieteestä - tyypillisesti nimettiin jumaluuksiksi tai yliluonnollisiksi ilmiöiksi asioita, joita ei muuten saatu selitettyä. Selitys "en tiedä, mistä tuo johtuu, mutta kyllä sille varmaan joku ymmärrettävä syy olisi, jos olisimme paremmin perehtyneitä asiaan" on monelle liian vaativa. Mutta nykyaikana kukaan ei pidä enää auringonpimennystä jumalan vihana tai pyrstötähteä maailmanlopun enteenä...
En oikein usko, että tuo selittämisen halu ja tarve on tyhjennettävissä pelkkään pelkoon. Monastihan nuo selitykset olivat hitosti pelottavampia kuin se, että olisi ajateltu asian olevan luonnollinen ja asiaankuuluva.
Joten ennemminkin kutsuisin tuota inhimilliseksi tarpeeksi nimetä ja selittää selittämätöntä. Vaikkapa vain sitten keksimällä haamuja tai levottomia henkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:32"]
Pelkokortista sössöttäjän kaltaiset ovat heti selittämässä omia psykoottisia näkyjään ja kuuloharhojaan (askeleet vintillä) tosina anonyymillä nettipalstalla. Mitä tällainen humpuukin levittäminen palvelee?
[/quote]
Jos nyt minun viestiini vinkkaat, niin nämä askeleet silloin kuuli monta ihmistä, en minä yksinään. Ja siinä meneekin se raja fanaattisuuden ja tutkimuksen välillä: jos ilmiötä todistaa monta ihmistä ja ilmiö on sellainen, että se olisi taltioitavissa (näkyvä tai kuuluva) niin uskottavuusarvo on isompi.
Mutta fanaattisuus syö uskottavuusarvoa asioilta, joita olisi todellisuudessa hyvä tutkia selvyyden saamiseksi. Senpä takia asiaa kuin asiaa pidetään nykyään psykoottisena, koska löytyy ihmisiä jotka selittelevät näkemistään auroista, henkien "tuntemisesta", jälleensyntymiskokemuksistaan jne...
T.5
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:38"]
En tiedä, ap. Tuskin tuohon on yhtä ainoaa selitystä. Useinmiten kyse on tiedon ja sivistyksen (ja puhun siis opillisesta sivistyksestä, en jostain käytöstapojen hallinnasta) vähyydestä. Se, mitä ei ymmärretä, halutaan selittää silti jotenkin, ja silloin turvaudutaan helposti yliluonnollisiin selityksiin.
Samaahan on pitkälti uskonnoissa. Luonnonuskonnoissa - kun tieteellistä tietoa ei ollut mm. luonnonilmiöistä ja tähtitieteestä - tyypillisesti nimettiin jumaluuksiksi tai yliluonnollisiksi ilmiöiksi asioita, joita ei muuten saatu selitettyä. Selitys "en tiedä, mistä tuo johtuu, mutta kyllä sille varmaan joku ymmärrettävä syy olisi, jos olisimme paremmin perehtyneitä asiaan" on monelle liian vaativa. Mutta nykyaikana kukaan ei pidä enää auringonpimennystä jumalan vihana tai pyrstötähteä maailmanlopun enteenä...
En oikein usko, että tuo selittämisen halu ja tarve on tyhjennettävissä pelkkään pelkoon. Monastihan nuo selitykset olivat hitosti pelottavampia kuin se, että olisi ajateltu asian olevan luonnollinen ja asiaankuuluva.
Joten ennemminkin kutsuisin tuota inhimilliseksi tarpeeksi nimetä ja selittää selittämätöntä. Vaikkapa vain sitten keksimällä haamuja tai levottomia henkiä.
[/quote]
Jännittävä seikkahan tässä on se, että minun kertomaani pidettiin välittömästi psykoottisena, vaikka en sanonut millään tavalla askelien ja esineen lentämisen johtuvan esim. kummittelusta. Totesin, että näin on käynyt ja asioille ei löydetty selitystä, eli jäivät avoimiksi.
Eli periaatteessa ihmiset muodostavat muutamankin ryhmän noilla selityksen haluisuudellaan: fanaatikot nyökyttelevät heti kokemuksieni olleen "kummittelua ja enteitä pahoista hengistä", toinen puoli taas kuittaa asian joukkopsykoosilla (joka on hyvin harvinainen ilmiö, ja vielä harvinaisempaa olisi sen toistuvuus). Eli olet siinä tosiaan oikeassa, että ihmisen on aina saatava selitys asiaan ja sen avoimeksi jättäminen on häiritsevää.
Mutta näin ihminen toimii ja näin löytyy uusia asioita, jotka ajan kanssa muodostuvat normaaleiksi. Painovoimakin joskus muinoin häiritsi ja sitä tutkittiin. Samoin atomit ja niiden ytimet.
Kuka tietää, vaikka jokin tuntematon fysikaalinen ilmiö olisi nuo kertomani asiat aiheuttaneet ja joku päivä joku tutkija tekee siitä ilmiöstä normaalin, jota sitten opetetaan normaalisti koulun fysiikantunneilla.
T.5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:44"]
Sama toimii toiseen suuntaan, ihminen kieltää fanaattisesti kaiken mitä hän ei pysty ymmärtämään. Taitaa olla tuntemattoman pelkoa.
[/quote]
Nyt ollaan ilmeisesti saatu uusi kortti keskusteluihin: Pelkokortti.
Olisi varmaan aloitusviestissä jo pitänyt kertoa, että itse olen todistanut muutamaakin tapausta, jolle ei saatu koskaan selitystä. Ensimmäisessä tapauksessa esine lensi itsestään huoneen poikki. Kukaan ei sitä heittänyt (tietenkään...), huoneessa ei ollut eläimiä (plus eläin ei olisi onnistunut sitä heivaamaan niin kaaressa huoneen poikki), vetoa ei ollut ja lisäksi esine oli sen verran painava, ettei se tuulen vireestä olisi lentänyt niin kaaressa huoneen laidasta huoneen toiseen päähän.
Toisella kerralla taas erään vanhan asunnon vintiltä kuului raskaista askelia, jotka eivät voineet olla esim. rottien tai muun eläimen aiheuttamaa. Vintti tutkittiin tarkoin niin, ettei kukaan olisi päässyt huomaamatta sieltä pois. Siellä ei ollut ketään.
Veikkaanpa, että aika monelta pelkokortin heiluttajalta olisi lörähtänyt ja paskat housuun noissa tilanteissa ja yöunet pitkäksi aikaa. On meinaan tullut erittäin selväksi, että fanaattisimmilla yksilöillä ei yleensä ole omia kokemuksia selittämättömistä ilmiöistä.
Suomessakin toimii muutamia itsenäisiä ryhmiä, jotka tutkivat eri paikoissa väitettyjä paranormaaleja ilmiöitä. Ominaisinta näille ryhmille on se, että kaikkea ei pidetä väkisin yliluonnollisena, vaan tapauksia tutkitaan niin että kaikki mahdolliset ja jopa epätodennäköisemmätkin luonnolliset aiheuttajat otetaan huomioon.
Sen sijaan fanaatikot eivät näin tee, vaan kaikki asiat uskotaan sellaisenaan, ilman mitään kriittistä ajattelua. Sellainen ei edistä asian tutkimista ollenkaan, päinvastoin.
[/quote]
Onko sinulla ajatuksia siitä, miksi juuri sinä olet kohdannut monta selittämätöntä tapausta? Entä siitä, mikä on aiheuttanut ne ilmiöt, joille ei ole selitystä löytynyt? Mitä ovat ne ilmiöt, joille selitys lopulta löytyi?
(Minustakin muuten olisi mukavaa kokea selittämättömiä ilmiöitä, mutta ei ole osunut vielä yhtään kohdalle viidessäkymmenessä vuodessa.)
Minä uskon yliluonnolliseen ja olen myös kokenut sille alueelle luokiteltavaa. Miksi en sitten yritä etsiä luonnollisia selityksiä kokemalleni? No, miksi pitäisi? Minä otan kokemukset sellaisenaan eikä minulla ole pakkomiellettä löytää niille selityksiä. Toisinaan kyllä niitä muodostankin mutta en ikinä ota omia selityksiäni, kuten en muidenkaan, haudanvakavasti.
Live-elämässä tai omalla nimelläni en kyllä koskaan puhu tai puhuisi mistään hengellisistä tai yliluonnollisista kokemuksista, koska nykyisin niihin ei ihmiset usko enkä halua mitään hörhön mainetta. En varsinkaan koska olen luonnontieteellisen koulutuksen saanut ihminen ja alani työtä tekevä ihminen, en kaipaa itselleni hassun herkkäuskoisen hörhön mainetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:44"]
Sama toimii toiseen suuntaan, ihminen kieltää fanaattisesti kaiken mitä hän ei pysty ymmärtämään. Taitaa olla tuntemattoman pelkoa.
[/quote]
Nyt ollaan ilmeisesti saatu uusi kortti keskusteluihin: Pelkokortti.
Olisi varmaan aloitusviestissä jo pitänyt kertoa, että itse olen todistanut muutamaakin tapausta, jolle ei saatu koskaan selitystä. Ensimmäisessä tapauksessa esine lensi itsestään huoneen poikki. Kukaan ei sitä heittänyt (tietenkään...), huoneessa ei ollut eläimiä (plus eläin ei olisi onnistunut sitä heivaamaan niin kaaressa huoneen poikki), vetoa ei ollut ja lisäksi esine oli sen verran painava, ettei se tuulen vireestä olisi lentänyt niin kaaressa huoneen laidasta huoneen toiseen päähän.
Toisella kerralla taas erään vanhan asunnon vintiltä kuului raskaista askelia, jotka eivät voineet olla esim. rottien tai muun eläimen aiheuttamaa. Vintti tutkittiin tarkoin niin, ettei kukaan olisi päässyt huomaamatta sieltä pois. Siellä ei ollut ketään.
Veikkaanpa, että aika monelta pelkokortin heiluttajalta olisi lörähtänyt ja paskat housuun noissa tilanteissa ja yöunet pitkäksi aikaa. On meinaan tullut erittäin selväksi, että fanaattisimmilla yksilöillä ei yleensä ole omia kokemuksia selittämättömistä ilmiöistä.
Suomessakin toimii muutamia itsenäisiä ryhmiä, jotka tutkivat eri paikoissa väitettyjä paranormaaleja ilmiöitä. Ominaisinta näille ryhmille on se, että kaikkea ei pidetä väkisin yliluonnollisena, vaan tapauksia tutkitaan niin että kaikki mahdolliset ja jopa epätodennäköisemmätkin luonnolliset aiheuttajat otetaan huomioon.
Sen sijaan fanaatikot eivät näin tee, vaan kaikki asiat uskotaan sellaisenaan, ilman mitään kriittistä ajattelua. Sellainen ei edistä asian tutkimista ollenkaan, päinvastoin.
[/quote]
Onko sinulla ajatuksia siitä, miksi juuri sinä olet kohdannut monta selittämätöntä tapausta? Entä siitä, mikä on aiheuttanut ne ilmiöt, joille ei ole selitystä löytynyt? Mitä ovat ne ilmiöt, joille selitys lopulta löytyi?
(Minustakin muuten olisi mukavaa kokea selittämättömiä ilmiöitä, mutta ei ole osunut vielä yhtään kohdalle viidessäkymmenessä vuodessa.)
[/quote]
Ei ole mitään ajatusta. En suhtaudu asioihin fanaattisesti, vaan päinvastoin ajattelen asiat hyvinkin realistisesti ja tieteellisesti. En ole uskovainen, kirkosta erosin heti 18-vuotta täytettyäni.
Nuo kaksi tapausta olivat mielenkiintoisia ilmiöitä ja oli hyvä, että silloin niitä oli todistamassa lisäkseni muita ihmisiä, muutoin olisin ehkä jälkeenpäin itsekin alkanut pohtia mielenterveyteni tilaa. En tiedä mikä ne aiheutti, enkä millään tapaa usko niiden tapahtuneen koska Juuri Minä olin paikalla.
Jotain tapahtui, en tiedä mitä. Ehkä joskus vuosikymmenten päästä joku tutkija osaa selittää.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:00"]
Minä uskon yliluonnolliseen ja olen myös kokenut sille alueelle luokiteltavaa. Miksi en sitten yritä etsiä luonnollisia selityksiä kokemalleni? No, miksi pitäisi? Minä otan kokemukset sellaisenaan eikä minulla ole pakkomiellettä löytää niille selityksiä. Toisinaan kyllä niitä muodostankin mutta en ikinä ota omia selityksiäni, kuten en muidenkaan, haudanvakavasti.
Live-elämässä tai omalla nimelläni en kyllä koskaan puhu tai puhuisi mistään hengellisistä tai yliluonnollisista kokemuksista, koska nykyisin niihin ei ihmiset usko enkä halua mitään hörhön mainetta. En varsinkaan koska olen luonnontieteellisen koulutuksen saanut ihminen ja alani työtä tekevä ihminen, en kaipaa itselleni hassun herkkäuskoisen hörhön mainetta.
[/quote]
Mitä olet kokenut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:38"]
En tiedä, ap. Tuskin tuohon on yhtä ainoaa selitystä. Useinmiten kyse on tiedon ja sivistyksen (ja puhun siis opillisesta sivistyksestä, en jostain käytöstapojen hallinnasta) vähyydestä. Se, mitä ei ymmärretä, halutaan selittää silti jotenkin, ja silloin turvaudutaan helposti yliluonnollisiin selityksiin.
Samaahan on pitkälti uskonnoissa. Luonnonuskonnoissa - kun tieteellistä tietoa ei ollut mm. luonnonilmiöistä ja tähtitieteestä - tyypillisesti nimettiin jumaluuksiksi tai yliluonnollisiksi ilmiöiksi asioita, joita ei muuten saatu selitettyä. Selitys "en tiedä, mistä tuo johtuu, mutta kyllä sille varmaan joku ymmärrettävä syy olisi, jos olisimme paremmin perehtyneitä asiaan" on monelle liian vaativa. Mutta nykyaikana kukaan ei pidä enää auringonpimennystä jumalan vihana tai pyrstötähteä maailmanlopun enteenä...
En oikein usko, että tuo selittämisen halu ja tarve on tyhjennettävissä pelkkään pelkoon. Monastihan nuo selitykset olivat hitosti pelottavampia kuin se, että olisi ajateltu asian olevan luonnollinen ja asiaankuuluva.
Joten ennemminkin kutsuisin tuota inhimilliseksi tarpeeksi nimetä ja selittää selittämätöntä. Vaikkapa vain sitten keksimällä haamuja tai levottomia henkiä.
[/quote]
Jännittävä seikkahan tässä on se, että minun kertomaani pidettiin välittömästi psykoottisena, vaikka en sanonut millään tavalla askelien ja esineen lentämisen johtuvan esim. kummittelusta. Totesin, että näin on käynyt ja asioille ei löydetty selitystä, eli jäivät avoimiksi.
Eli periaatteessa ihmiset muodostavat muutamankin ryhmän noilla selityksen haluisuudellaan: fanaatikot nyökyttelevät heti kokemuksieni olleen "kummittelua ja enteitä pahoista hengistä", toinen puoli taas kuittaa asian joukkopsykoosilla (joka on hyvin harvinainen ilmiö, ja vielä harvinaisempaa olisi sen toistuvuus). Eli olet siinä tosiaan oikeassa, että ihmisen on aina saatava selitys asiaan ja sen avoimeksi jättäminen on häiritsevää.
Mutta näin ihminen toimii ja näin löytyy uusia asioita, jotka ajan kanssa muodostuvat normaaleiksi. Painovoimakin joskus muinoin häiritsi ja sitä tutkittiin. Samoin atomit ja niiden ytimet.
Kuka tietää, vaikka jokin tuntematon fysikaalinen ilmiö olisi nuo kertomani asiat aiheuttaneet ja joku päivä joku tutkija tekee siitä ilmiöstä normaalin, jota sitten opetetaan normaalisti koulun fysiikantunneilla.
T.5
[/quote]
Olet oikeassa, sinä et väittänyt mitään, mutta moni heti tulkitsi sinun uskovan yliluonnolliseen. Ihmisten halu nimetä ja etsiä syitä on hyvin voimakas ;-)
Tietysti, olet oikeassa, monasti se halu tietää syy on produktiivista ja ajaa tutkimaan asiaa. Mutta sitten juurikin tuo sivistyksen ja älyn taso astuu peliin. Vähemmän sinnikäs ja analyyttinen ihminen ei jaksa miettiä eri vaihtoehtoja tai perehtyä asiaan, vaan niputtaa asian laiskasti "yliluonnolliseen". Se on helppo kaato-käsite, jolla voi selittää melkein mitä vaan, ilman, että vaivautuu etsimään luonnollisia selityksiä - tai tosiaan tyytyä siihen, ettei tiedä eikä osaa senhetkisin menetelmin ottaa selvää syystä.
7
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:00"]
Minä uskon yliluonnolliseen ja olen myös kokenut sille alueelle luokiteltavaa. Miksi en sitten yritä etsiä luonnollisia selityksiä kokemalleni? No, miksi pitäisi? Minä otan kokemukset sellaisenaan eikä minulla ole pakkomiellettä löytää niille selityksiä. Toisinaan kyllä niitä muodostankin mutta en ikinä ota omia selityksiäni, kuten en muidenkaan, haudanvakavasti.
Live-elämässä tai omalla nimelläni en kyllä koskaan puhu tai puhuisi mistään hengellisistä tai yliluonnollisista kokemuksista, koska nykyisin niihin ei ihmiset usko enkä halua mitään hörhön mainetta. En varsinkaan koska olen luonnontieteellisen koulutuksen saanut ihminen ja alani työtä tekevä ihminen, en kaipaa itselleni hassun herkkäuskoisen hörhön mainetta.
[/quote]
Mitä olet kokenut?
[/quote]
En mitään valtavan dramaattista. Mutta lapsesta asti minulla on ollut samantapaisia kykyjä kuin äidilläni ja isoäidilläni. Vaistoan erilaisten tilojen ja paikkojen "hengen", ja esim. sen jos siinä paikassa on vaikka äskettäin riidelty. Olen myös toisinaan kokenut jossain paikassa olevan varsinaisia henkiolentoja ja pari kertaa kokenut saavani yhteydenkin niihin. Lapsena joskus tuntui että osaan virittäytyä jotenkin eri "tasoille" todellisuutta, että fyysisten ilmiöiden maailma on vain yksi niistä jotka pystyn halutessani näkemään, mutta tämän olen itsekin laittanut mahdollisesti mielikuvituksen piikkiiin.
Olen myös tietänyt useita kertoja ennalta melko epätodennäköisiä tapahtumia. Viime talvena esimerkiksi kävi niin että edessämme ajoi auto, ja minulle tuli yhtäkkiä olo että tuo auto menee ojaan. Sanoinkin sen miehelleni, mutta häntä koko juttu nauratti. Auto kun kulki ihan normaalisti eikä edes ajanut mitenkään lujaa vaan pikemminkin päinvastoin, joten mieheni mielestä ei mitenkään ollut riskiä että juuri ko. kuski ojaan ajaisi. Muutaman minuutin päästä mäen jälkeen olleesta mutkasta auto liukui ojaan. Kerran myös jo varsin nuorena erään tutun valittaessa työpaikastaan, yhtäkkiä tulin sanoneeksi hänelle, että "mutta sinun ei tarvitse enää sinne huomenna mennä, se paikka nimittäin palaa". Itsekin ihmettelin miksi niin sanoin, ja häkeltymisestäni selvittyäni selittelin juttelukaverille että taisin nähdä unta hereillä, olen nukkunut huonosti, ja pahoittelin. Ainoa vaan että se firman rakennus tosiaan paloi seuraavana yönä. Näitä tämäntapaisia on elämäni varrella siellä täällä tapahtunut. En pysty itse valitsemaan milloin niitä koen, joskus vaan tulee sellaisia mielikuvia spontaanisti.
Henkisistä tai hengellisistä ilmiöistä sen verran että vaikka en kuulu mihinkään uskontoon tai kirkkoon, niin olen aina kokenut maailman jotenkin hengellisesti, sellaiseen tapaan kuin olen lukenut intiaanien muinoin kokeneen. Siis että kaikki on täynnä henkeä ja tietoista, ns. elottomatkin esineet. Että jotenkin kaikki on jonkun tietoisuuden, hengen, jumaluuden tms tuote eikä vain tuote vaan niin että tuo voima täyttää kaiken tälläkin hetkellä. Vaikea selittää mutta jotenkin se ei ole ensisijaisesti uskomus vaan jatkuva kokemus, että se sama henki joka on minussa on kaikessa muussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiede "kaiken" selittäjänä on vain massiivista BS:ä, jota toki halutaan koulussa opettaa ilmeisistä syistä.
Todellisuus nyt kuitenkin on se, että jokaikinen tieteenala sisältää valtavasti avoimia kysymyksiä, joista harvoihin saadaan lähitulevaisuudessa selvyyttä ja moniin ei koskaan.
Yliluonnolliseen eli nykyisen tieteellisen tiedon ylittävään näin on kutakuinkin pakko uskoa, jos ei ole ihan täysi tampio.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:18"]
Tiede "kaiken" selittäjänä on vain massiivista BS:ä, jota toki halutaan koulussa opettaa ilmeisistä syistä.
Todellisuus nyt kuitenkin on se, että jokaikinen tieteenala sisältää valtavasti avoimia kysymyksiä, joista harvoihin saadaan lähitulevaisuudessa selvyyttä ja moniin ei koskaan.
[/quote]
Toisaalta sellainen "aukkojen jumala" on aika ankea lähtökohta, jossa jumala tai muu yliluonnollinen tilkitsee tämänhetkisen tieteen tietämysaukkoja. Ensinnäkin sellaisen jumalan "ala" vähenee koko ajan. Toiseksi ei luonnontieteessä esimerkiksi, kun tutkitaan luonnollisia ilmiöitä, voida tehdä oletuksia yliluonnollisista, vaan oletus on että luonnollisten ilmiöiden syytkin löytyvät luonnollisesta maailmasta.
Sitten toki on mahdollisuus ajatella että on ilmiöitä ja ilmiöiden tasoja jotka eivät jotenkin ollenkaan kuulu luonnolliseen maailmaan ja olevan siinä tutkittavissa, esim. Jumalasta useimmat uskovaiset ajattelee niin, että ei hän ole joku kohde joka jonain päivänä voitaisiin edes teoriassa saada laboratorioon mitattavaksi, punnittavaksi ja tutkittavaksi, vaan jotain aivan muuta kuin aineellinen olento tai "kappale". Tällaisiin ei-luonnollisiin ilmiöihin voi olla uskoa tai olla uskomatta, mutta minusta on ainakin parempi olla sotkematta luonnollisten ilmiöiden selittämiseen yliluonnollisia.
16, tuo on ihan omaa mutuasi, ja ymmärtänet itsekin asian, kun mietit, mitä on ennen pidetty selittämättömänä ja yliluonnollisena. Nyt tiedämme paremmin.
Ja tulevaisuudessa tiedämme koko ajan lisää ja enemmän. Totta, tieteessäkin paradigmat murtuvat ja uusi tieto voi kumota vanhan, mutta itse asiassa aika vähissä ovat asiat, joista ei olisi edes jonkinlaista teoriaa olemassa. Ja nekin selittyvät aikanaan. Olen siis vankasti eri mieltä tuosta "jokaikinen tieteenala sisältää VALTAVASTI avoimia kysymyksiä..."
Minusta on älyllistä laiskuutta ajatella, että kyllä, yliluonnollista kaikki selittämätön... Itse ostaisin koska tahansa mieluummin vaikkapa selityksen siitä, että ihminen käyttää itsesuggestiota ja kuvittelee ja uskoo jopa itsekin näkevänsä yliluonnollisia.
Kannattaa muuten perehtyä vaikka James Randi-säätiön työhön. Säätiö on tarjonnut mittavaa rahapalkintoa jo 50 vuoden ajan todistettavasti yliluonnolliset kyvyt omaavalle henkilölle (vuodesta 1996 miljoona dollaria) , tuhatkunta hakijaa on yrittänyt palkkiota saada, mutta toistaiseksi ilmiöille on aina löytynyt selitys. Miksi näin, jos yliluonnollinen on "all around us..."?
7
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:00"]
Minä uskon yliluonnolliseen ja olen myös kokenut sille alueelle luokiteltavaa. Miksi en sitten yritä etsiä luonnollisia selityksiä kokemalleni? No, miksi pitäisi? Minä otan kokemukset sellaisenaan eikä minulla ole pakkomiellettä löytää niille selityksiä. Toisinaan kyllä niitä muodostankin mutta en ikinä ota omia selityksiäni, kuten en muidenkaan, haudanvakavasti.
Live-elämässä tai omalla nimelläni en kyllä koskaan puhu tai puhuisi mistään hengellisistä tai yliluonnollisista kokemuksista, koska nykyisin niihin ei ihmiset usko enkä halua mitään hörhön mainetta. En varsinkaan koska olen luonnontieteellisen koulutuksen saanut ihminen ja alani työtä tekevä ihminen, en kaipaa itselleni hassun herkkäuskoisen hörhön mainetta.
[/quote]
Mitä olet kokenut?
[/quote]
1. En mitään valtavan dramaattista. Mutta lapsesta asti minulla on ollut samantapaisia kykyjä kuin äidilläni ja isoäidilläni. Vaistoan erilaisten tilojen ja paikkojen "hengen", ja esim. sen jos siinä paikassa on vaikka äskettäin riidelty. Olen myös toisinaan kokenut jossain paikassa olevan varsinaisia henkiolentoja ja pari kertaa kokenut saavani yhteydenkin niihin. Lapsena joskus tuntui että osaan virittäytyä jotenkin eri "tasoille" todellisuutta, että fyysisten ilmiöiden maailma on vain yksi niistä jotka pystyn halutessani näkemään, mutta tämän olen itsekin laittanut mahdollisesti mielikuvituksen piikkiiin.
2. Olen myös tietänyt useita kertoja ennalta melko epätodennäköisiä tapahtumia. Viime talvena esimerkiksi kävi niin että edessämme ajoi auto, ja minulle tuli yhtäkkiä olo että tuo auto menee ojaan. Sanoinkin sen miehelleni, mutta häntä koko juttu nauratti. Auto kun kulki ihan normaalisti eikä edes ajanut mitenkään lujaa vaan pikemminkin päinvastoin, joten mieheni mielestä ei mitenkään ollut riskiä että juuri ko. kuski ojaan ajaisi. Muutaman minuutin päästä mäen jälkeen olleesta mutkasta auto liukui ojaan. Kerran myös jo varsin nuorena erään tutun valittaessa työpaikastaan, yhtäkkiä tulin sanoneeksi hänelle, että "mutta sinun ei tarvitse enää sinne huomenna mennä, se paikka nimittäin palaa". Itsekin ihmettelin miksi niin sanoin, ja häkeltymisestäni selvittyäni selittelin juttelukaverille että taisin nähdä unta hereillä, olen nukkunut huonosti, ja pahoittelin. Ainoa vaan että se firman rakennus tosiaan paloi seuraavana yönä. Näitä tämäntapaisia on elämäni varrella siellä täällä tapahtunut. En pysty itse valitsemaan milloin niitä koen, joskus vaan tulee sellaisia mielikuvia spontaanisti.
Henkisistä tai hengellisistä ilmiöistä sen verran että vaikka en kuulu mihinkään uskontoon tai kirkkoon, niin olen aina kokenut maailman jotenkin hengellisesti, sellaiseen tapaan kuin olen lukenut intiaanien muinoin kokeneen. Siis että kaikki on täynnä henkeä ja tietoista, ns. elottomatkin esineet. Että jotenkin kaikki on jonkun tietoisuuden, hengen, jumaluuden tms tuote eikä vain tuote vaan niin että tuo voima täyttää kaiken tälläkin hetkellä. Vaikea selittää mutta jotenkin se ei ole ensisijaisesti uskomus vaan jatkuva kokemus, että se sama henki joka on minussa on kaikessa muussakin.
[/quote]
Melkein väittäisin, että kohdan yksi selittää se, että sinulla on vahvat intuitiiviset taidot. Niissä ei ole ollenkaan yliluonnollista, vaan ne ovat normaaleja. Ammattiauttajat usein omaavat vahvat intuitiiviset taidot. Itselleni tulee joskus joistakin ihmisistä jo ensikättelyssä tunne, ettei kaikki ole oikein ja näistä sitten myöhemmin paljastuu jos jonkinlaista luurankoa kaapista. Ilmeisesti huomaamattani tarkkailen aktiivisesti pienimpiäkin liikkeitä, joista tämä vahva tunne sitten aiheutuu.
Mutta vahva intuitiivinen taito ei missään tapauksessa ole huono juttu, ainakaan jos tiedostat sen olevan luonnollista.
Kohdassa kaksi taas epäilen vahvasti auton suistumisen ennaltatietämiseen niin ikään liittyvän äärimmäisen tarkan havainnoinnit. Olet ehkä havainnut piilotajuisesti auton liikehdinnässä jotain sellaista, mitä miehesi ei ehtinyt näkemään ja tästä sinulle tuli vahva tunne, että auto lähtee kohta heittelehtimään. Olisiko auto sitten tehnyt jotain hyvin pieniä heittelehtiviä liikkeitä, jotka sinun tarkka alintajuntasi ehti rekisteröimään.
Tuota liikkeen palamista on vaikea sanoa, kun en tiedä oletko ollut siellä paikassa käymässä ja esim. huomaamattasi rekisteröinyt puutteellisia paloturvallisuuden toimenpiteitä, joiden perusteella lafkan uskoisi koska tahansa palavan maan tasalle. Päivä saattoi sitten olla vain onnekas arvaus (kyllä, puhtaasti sattumiakin käy).
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:18"]
Tiede "kaiken" selittäjänä on vain massiivista BS:ä, jota toki halutaan koulussa opettaa ilmeisistä syistä.
Todellisuus nyt kuitenkin on se, että jokaikinen tieteenala sisältää valtavasti avoimia kysymyksiä, joista harvoihin saadaan lähitulevaisuudessa selvyyttä ja moniin ei koskaan.
Yliluonnolliseen eli nykyisen tieteellisen tiedon ylittävään näin on kutakuinkin pakko uskoa, jos ei ole ihan täysi tampio.
[/quote]
Yliluonnollinen on edelleenkin asia jota ei ole olemassa. Näin sanova ei ole tampio vaan terve kouluja käynyt ihminen.
Herkkäuskoiset hölmöt tms tyhmeliinit sitten uskovat näihin yliluonnollisiin ja lähtevät mukaan verkostomarkkinointiin, uskonlahkoihin ja muuhun.
Yleensä keskustelupalstoilla tulee rähinä, kun yrittää viedä asian takaisin lähtöruutuun, jotta saadaan käsitteet selviksi ennen pitempää keskustelua. Yritän kuitenkin.
Mikä on yliluonnollisen määritelmä ja mitkä sen vaihtoehdot? Joillakin näyttää olevan kaksi kategoriaa: a) selitettävissä oleva ja b) yliluonnollinen. Minä taas näen asian jakautuvan kolmeen: a) ilmiö, jolle on selvä selitys, b) ilmiö, jota ei osata selittää ja c) yliluonnollinen ilmiö, jonka takana on jokin voima, olento, henki tai vastaava - b ja c siis eivät ole sama juttu. (Ja sanottakoon sekin, että c on mielestäni silkkaa kuvitelmaa ja usein toiveajattelua.)
Onko kukaan samaa mieltä kanssani? Minusta on mahdotonta keskustella silloin, kun toinen tai jokainen puhuu samasta tai eri asiasta eri pohjalta.
Alue: Aihe vapaa
Kaiken voi kiteyttää yhteen sanaan: pelko.